Siirry pääsisältöön

Dominique Sylvain: The Dark Angel

Lainasin kirjastosta Dominique Sylvainin teoksen 'The Dark Angel' (2013, ranskankielinen alkuteos (Passage du Désir, 2004) Vive la France -haastetta silmällä pitäen. Muutoinkin oli mukava pitkästä aikaa lukea dekkaria ja siinä mielessä vähän erilaista dekkaria, että tapahtumapaikkana on lempikaupunkini Pariisi, joka kieltämättä antoi tälle teokselle aivan omanlaistaan viehättävyyttä.



Dominique Sylvain on minulle ihan uusi dekkaristituttavuus. Hän on kirjoittanut 13 dekkaria, joista pari on myös suomennettu. Naisdekkari, erityisesti feministinen naisdekkari, on genrenä kiinnostava, koska se tarjoaa luontevan ympäristön perinteisten sukupuoliroolien haastamiseen ja vahvojen naishahmojen luomiseen. Itse olen kokenut esimerkiksi Sue Graftonin dekkareiden päähenkilön Kinsey Millhonen ja Sara Paretskyn V.I. Warshawskin suorastaan henkilökohtaisesti voimaannuttavina romaanihahmoina.

Myös 'The Dark Angelissa' pääosassa ovat naisetsivät Lola Jost ja Ingrid Diesel. Tosin kumpikaan heistä ei ole varsinaisesti etsiviä. Lola on varhaiseläkkeelle jäänyt rikospoliisi ja Ingrid taas Pariisista hurmaantunut amerikkalainen hieroja. Pitkälti sattuman kauppaa he tutustuvat toisiinsa ja alkavat ratkoa naapurustossa kuolleen nuoren naisen Vanessa Ringnesin murhaa.

Lola ja Ingrid ovat riemastuttavia ja keskenään hyvin erilaisia. Lola on keski-ikäinen, ylipainoinen ja huonokuntoinen. Hän pitää viinistä ja palapelien ratkomisesta sekä pukeutuu usein ikäloppuun kylpytakkiin tai vaihtoehtoisesti parempiakin aikoja nähneeseen sadetakkiin. Ingrid taas tuo mieleen "skandinaaviset jugurttimainokset". Hän on nuori, kaunis ja urheilullinen. Kirahvi, kuten Lolalla on tapana sanoa. Yhteistä kummallekin heistä on päättäväisyys ja peräänantamattomuus.

Vaikka 'The Dark Angel' onkin who dunnit -dekkari en lukiessani ollut ensisijaisesti kiinnostunut siitä, kuka oli murhaaja, vaan nautin siitä elävyydestä, jolla Sylvain kuvaa henkilöhahmojaan ja heidän välistään kommunikaatiota. Tässä on naiskaksikko, johon voi rakastua. Teoksesta ei toki puuttunut yllättäviä käänteitä, mutta naisten tutustuminen toisiinsa ja vähittäinen ystävystyminen sekä heidän välisensä ystävyyden syveneminen ja sen näkyminen heidän tavassaan keskustella keskenään vei suurimman osan huomiostani ja tarjosi monia riemukkaita hetkiä. Dekkareissa asiat ovat harvoin niin kuin miten ne aluksi näyttävät olevan. Epäillyistä paljastuu pitkin matkaa uusia salaisuuksia. 'The Dark Angelissa' suurimmasta yllätyksestä vastaa kuitenkin Ingrid. Mitä ovat hänen salaiset öiset tapaamisensa? Nerokasta, niin nerokasta. Feministisen dekkarin juhlaa.

Sylvainin dekkarin aineksia ovat mustasukkaisuudeksi ja omistushaluksi muuttunut rakkaus, mangakirjat, gore-elokuvat ja menneisyyden traumat. Teoksen alussa siamilaiskaksoset Farid ja Noah yhdessä ystävänsä Jean-Lucin kanssa ryöstävät rahanvaihtokioskin. Pian sen jälkeen Faridin ex-tyttöystävä Vanessa Ringnes löytyy surmattuna ja kolmasosa ryöstösaalista on kadonnut. Vanessan kämppäkaverit Khahidja ja Chloé vaikuttavat tietävän enemmän kuin mitä he suostuvat kertomaan. Tilannetta mutkistaa vielä se, että Khadidja on Faridin sisar.

Lola ja Ingrid perustavat oman etsivätiiminsä, koska he haluavat vapauttaa epäilyistä Lolan ystävän, ravintoloitsijana toimivan Maximen, jonka syyllisyyttä vaikuttavat vakuuttavan vähän liiankin monet todisteet. Maxime on niitä miehiä, joiden edessä puolet naisista lakoaa ja myös Ingrid alkaa katsella kaihoisasti Maximen suuntaan. Pahaksi onneksi tämä seurustelee Khahidjan kanssa. Seikka, jota hänen veljensä Faridin on vaikea sulattaa.

Sylvain rakentaa romaanin jännitteen ovelasti niin, että lukija tietää joistakin asioista enemmän kuin Lola ja Ingrid, jolloin mielenkiinnon kohteeksi nousee myös se, missä vaiheessa Lola ja Ingrid saavat selville sen, minkä lukija jo tietää. Toisaalta Lola ja Ingrid käyvät kilpajuoksua myös poliisin suorittaman virallisen tutkinnan kanssa. Heidän erityinen vihollisensa on Puutarhatonttu eli tutkintaa johtava poliisi, josta paljon kertoo jo nimi, jolla häntä kutsutaan.

'The Dark Angelin' lukeminen sai minut miettimään suosikkirikossarjaani, NCIS:ää (Naval Criminal Investigative Service), joka rakentuu ennen muuta taitavasta henkilökuvauksesta ja henkilöiden välisestä kommunikaatiosta ja huumorista. Murhat ovat siinä 'The Dark Angelin' tavoin vain välttämätöntä rekvisiittaa, jotta päästään itse asiaan, loistavien etsivien suorittamaan rikostutkintaan. Jäin myös miettimään, tarjoaako dekkari genrenä jonkinlaisen erityisen viitekehyksen, jota vasten luoda herkullisia henkilöhahmoja. Miten muodostuu dekkarigenren ja teoksessa kuvattujen poliisien ja etsivien välinen, lukijan imuunsa ottava suhde? Onko kyse tekojen kauheuden ja etsivien keveän juttustelun välisestä yhteentörmäyksestä? Liittyykö tämä kysymys siihen, miksi dekkarit ovat niin suosittuja?

'The Dark Angel' ei varmasti ole dekkarien dekkari, mutta pirun viihdyttävä se on. Lola ja Ingrid ovat niin mainio kaksikko, että toivon kovasti, että Sylvain panisi heidät ratkomaan murhia jatkossakin. Heistä saisi myös erinomaista tv-viihdettä.

Kommentit

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta. Tässä on minullekin uusi dekkarinimi, ja naisetsivien tutkimuksia nyt ei ole muutoinkaan juuri tullut luettua. Kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tämän kaksikon parissa kyllä viihtyy. Kovin usein ei minusta myöskään ole kuvattu kahta naisetsivää yhteistyössä (ei nyt ainakaan heti tule mieleen), vaan yleensä naisetsivät ovat jonkinlaisia yksinäisiä susia. Lola ja Ingrid osoittavat, että naissynergia on voimaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post