Siirry pääsisältöön

Tervetuloa 2014!

Tänä vuonna oli pidempiä aikoja, jolloin lukeminen jäi muun elämän jalkoihin. Toisaalta sen, minkä määrässä menetin, voitin laadussa. Ihan  hurjan hienoja kirjoja tuli luettua. Niistä haluan nostaa esiin erityisesti Chimamanda Ngozi Adichien uusimman romaanin 'Americanah', josta sain innoituksen alkaa pitää blogia. Erittäin vaikuttavia olivat myös Jhumpa Lahirin 'The Lowland', Roma Tearnen 'The Brixton Beach', Maggie O'Farrellin 'The Hand that first held mine' sekä kotimaisista Kjell Westön 'Kangastus 38' ja käännöskirjallisuudesta Jennifer Eganin 'Sydäntorni'.

Intohimoni ovat Baileys Women's Prize for fiction -kirjallisuuskilpailun  kirjat. Vuonna 2014 pyrin lukemaan ainakin useimmat vuosien 2013 ja 2012 ehdokaskirjoista, joita minulla on tällä hetkellä lukematta 23 kappaletta. Tämän lisäksi pyrin lukemaan mahdollisimman monta vuoden 2014 ehdokkaista, joita tulee olemaan 20 kappaletta, mikäli vanhat perinteet pitävät paikkansa.

Nooran blogissa Tea with Anna Karenina lupauduin mukaan lukemaan kimpassa Väinö Linnan 'Täällä Pohjantäden alla'-trilogian, joka jostain kummasta syystä on minulla lukematta. Aion osallistua myös Annamin lanseeraamaan Vive la France-haasteeseen ja tätä tarkoitusta varten tutkin kirjahyllyni pölyisimpiä osia ja kaivoin esiin seuraavat haasteeseen sopivat teokset: Gustave Flaubert: Sydämen oppivuodet, Madame de la Fayette: Clèves'in prinsessa, Francois Mauriac: Käärmesolmu, George Sand: Hiidenlampi, Nathalie Sarraute: Ystäväni Martereau, Frédérick Tristan: Vapauden illuusio. Nämä kaikki ovat jo pitkään hyllyssäni olleita kirjoja, jotka tämän haasteen myötä olisi tarkoitus päästää pölyistään.

Vuosi vaihtuu Donna Tarttin 'The Goldfinch'-järkäleen parissa.

Andrea Levyn sanoin: "Laugh as much as you breathe and love as long as you live".  

Hyvää uutta vuotta kaikille ja mielenkiintoisia kirjallisia maailmoja!

Kommentit

  1. Lähdinpä kelaamaan vanhoja blogejasi. Upeaa löytää muutama tuttu nimi täältä: Sarraute, Flaubert ja Mauriac ♥. Tuntuu, että tuhat vuotta sitten olen heidän kirjojaan lukenut, enkä muista enää mitään :D. Sarrautelta Tropismeja, jonka juuri kaivoin kirjahyllystä. Nyt en ole varma, olenko sen edes lukenut, koska rupesin pitämään lukupäiväkirjaa vasta n.1975. Lisäksi siitä puuttuu lyijykynämerkinnät, joita omiin kirjoihini olen sangen ahkerasti riipustellut varmaankin jo samaisesta vuodesta -75. Mauriacin Käärmesolmun olen kyllä lukenut (älä kysy, mitä muistan :D) ja Flaubertia - mutta mitä?? Joo, Madame Bovary.

    Voi olla, että ainakin vilkaisen nämä vanhat blogitkin ajan myötä läpi. Kiitos, hienosta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina hirmu mukavaa, että olet löytänyt blogini.

      Voi kamala sentään nuo mainitsemasi ovat edelleen lukematta. Olen tosi tosi hyvä suunnittelemaan ja innostumaan, mutta toteutus ei aina ole vahvin puoleni. Hyvä kun tuli puheeksi, niin nostan taas nuo mainitsemasi mentaalisella lukulistallani ylemmäs. Nyt en kyllä lupaa mitään. Eilen mun piti tehdä muutama varaus kirjastoon ja kun lopuksi katsoin, kuinka monta varausta mulla on yhteensä niin niitä oli 40. Oho! :D

      Hyviä joululukemisia!

      Poista
  2. :D. Juu ja Flaubertilta vielä Pyhän Antoniuksen kiusaukset. En muista pidinkö yhtään. Mutta vanhat klassikot avartavat tajuntaa, nekin. Kait :D... Voi, että on kirjat ♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Flaubertilta vain rouva Bovaryn, joten hänenkin tuotannossaan tosiaan vielä riittää tutustumista. Kirjat on <3 ja lukijat <3 ja blogiin kommentoijat <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j