Siirry pääsisältöön

Tervetuloa 2014!

Tänä vuonna oli pidempiä aikoja, jolloin lukeminen jäi muun elämän jalkoihin. Toisaalta sen, minkä määrässä menetin, voitin laadussa. Ihan  hurjan hienoja kirjoja tuli luettua. Niistä haluan nostaa esiin erityisesti Chimamanda Ngozi Adichien uusimman romaanin 'Americanah', josta sain innoituksen alkaa pitää blogia. Erittäin vaikuttavia olivat myös Jhumpa Lahirin 'The Lowland', Roma Tearnen 'The Brixton Beach', Maggie O'Farrellin 'The Hand that first held mine' sekä kotimaisista Kjell Westön 'Kangastus 38' ja käännöskirjallisuudesta Jennifer Eganin 'Sydäntorni'.

Intohimoni ovat Baileys Women's Prize for fiction -kirjallisuuskilpailun  kirjat. Vuonna 2014 pyrin lukemaan ainakin useimmat vuosien 2013 ja 2012 ehdokaskirjoista, joita minulla on tällä hetkellä lukematta 23 kappaletta. Tämän lisäksi pyrin lukemaan mahdollisimman monta vuoden 2014 ehdokkaista, joita tulee olemaan 20 kappaletta, mikäli vanhat perinteet pitävät paikkansa.

Nooran blogissa Tea with Anna Karenina lupauduin mukaan lukemaan kimpassa Väinö Linnan 'Täällä Pohjantäden alla'-trilogian, joka jostain kummasta syystä on minulla lukematta. Aion osallistua myös Annamin lanseeraamaan Vive la France-haasteeseen ja tätä tarkoitusta varten tutkin kirjahyllyni pölyisimpiä osia ja kaivoin esiin seuraavat haasteeseen sopivat teokset: Gustave Flaubert: Sydämen oppivuodet, Madame de la Fayette: Clèves'in prinsessa, Francois Mauriac: Käärmesolmu, George Sand: Hiidenlampi, Nathalie Sarraute: Ystäväni Martereau, Frédérick Tristan: Vapauden illuusio. Nämä kaikki ovat jo pitkään hyllyssäni olleita kirjoja, jotka tämän haasteen myötä olisi tarkoitus päästää pölyistään.

Vuosi vaihtuu Donna Tarttin 'The Goldfinch'-järkäleen parissa.

Andrea Levyn sanoin: "Laugh as much as you breathe and love as long as you live".  

Hyvää uutta vuotta kaikille ja mielenkiintoisia kirjallisia maailmoja!

Kommentit

  1. Lähdinpä kelaamaan vanhoja blogejasi. Upeaa löytää muutama tuttu nimi täältä: Sarraute, Flaubert ja Mauriac ♥. Tuntuu, että tuhat vuotta sitten olen heidän kirjojaan lukenut, enkä muista enää mitään :D. Sarrautelta Tropismeja, jonka juuri kaivoin kirjahyllystä. Nyt en ole varma, olenko sen edes lukenut, koska rupesin pitämään lukupäiväkirjaa vasta n.1975. Lisäksi siitä puuttuu lyijykynämerkinnät, joita omiin kirjoihini olen sangen ahkerasti riipustellut varmaankin jo samaisesta vuodesta -75. Mauriacin Käärmesolmun olen kyllä lukenut (älä kysy, mitä muistan :D) ja Flaubertia - mutta mitä?? Joo, Madame Bovary.

    Voi olla, että ainakin vilkaisen nämä vanhat blogitkin ajan myötä läpi. Kiitos, hienosta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina hirmu mukavaa, että olet löytänyt blogini.

      Voi kamala sentään nuo mainitsemasi ovat edelleen lukematta. Olen tosi tosi hyvä suunnittelemaan ja innostumaan, mutta toteutus ei aina ole vahvin puoleni. Hyvä kun tuli puheeksi, niin nostan taas nuo mainitsemasi mentaalisella lukulistallani ylemmäs. Nyt en kyllä lupaa mitään. Eilen mun piti tehdä muutama varaus kirjastoon ja kun lopuksi katsoin, kuinka monta varausta mulla on yhteensä niin niitä oli 40. Oho! :D

      Hyviä joululukemisia!

      Poista
  2. :D. Juu ja Flaubertilta vielä Pyhän Antoniuksen kiusaukset. En muista pidinkö yhtään. Mutta vanhat klassikot avartavat tajuntaa, nekin. Kait :D... Voi, että on kirjat ♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Flaubertilta vain rouva Bovaryn, joten hänenkin tuotannossaan tosiaan vielä riittää tutustumista. Kirjat on <3 ja lukijat <3 ja blogiin kommentoijat <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän