Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen lukumaratonini lähestyy



Huomenna kokeilen ensimmäistä lukumaratoniani. Näin kesällä päiväohjelmat vaihtuvat nopeastikin ja nyt kävi niin, että en aikomuksistani huolimatta pysty koko päivää pyhittämään lukemiselle. Aloitan aamusta ja luen päivän mittaan aina kun voin ja jatkan sitten niin pitkälle yöhön kuin silmät pysyy auki.

Maratonia varten varaamani kirjat:


Wish me luck!


Kommentit

  1. Hyvää maratonia! Toivottavasti ensimmäinen maratonisi onnistuu hienosti. Tuo Eganin kirja kiinnostaa minuakin varovaisesti. Mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä olet, jos sitä ehdit lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä maratonille!
    Tuo Clementin kirja on valikoimastasi ainoa, jonka olen lukenut, ja luulisin sen sopivan hyvin maratonille luettavaksi.

    VastaaPoista
  3. Onnea ensimmäiselle maratonillesi! :) Itselläni on vuorossa toinen.

    VastaaPoista
  4. Menestystä ensimmäiseen maratoniin! Viime kesänä pääsin osallistumaan yhteen maratoniin. Ihan mukavaa oli. Tämän kesän maratonpäivät eivät valitettavasti olleet sopivia. Yritän seurailla teitä muita.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä! Tuo Eganin kirja alkoi kiinnostaa minuakin...

    VastaaPoista
  6. Ota rennosti ja nauti :)! Mulla on jo ohi!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tsempeistä teille kaikille kommentoinneille. Ei mennyt ihan niin kun Strömsössä, mutta laitan asiasta myöhemmin oman postauksensa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip