Siirry pääsisältöön

Blogi täyttää vuoden


3. joulukuuta tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Kyseessä oli bloggaus zimbabwelaisen NoViolet Bulawayon romaanista We need new names. Suhtauduin melko kriittisesti Bulawayon teokseen ja löysin siitä kosolti ns. kurjuuden estetiikkaa. 

Luettuani niinikään zimbabwelaisen Tendai Huchun romaanin The Hairdresser of Harare, innostuin tästä teoksesta niin, että lähetin kiitosmeilin Huchulle. Saamani vastaus oli mainio ja kaiken kukkuraksi Huchu kirjoitti, että jos haluan lukea lisää zimbabwelaista kirjallisuutta, hän suosittelee lämpimästi Bulawayon We need new names -romaania. Mitäköhän  tästä nyt pitäisi ajatella? Oma ehdotukseni on, että ajatellaan niin, että ei kannata uskoa, mitä joku toinen kirjasta kirjoittaa tai mitä mieltä hän siitä on. Ei, vaikka tämä toinen olisi suuren suomalaisen sanomalehden pääkriitikko.  Lukeminen itse kannattaa aina!

Kaikki mielipiteet ja analyysit kirjallisuudesta ovat yhtä hyviä, kunhan ne ovat perusteltuja. Henkilökohtaisesti tiedän tuskin kamalampaa arviota kirjasta kuin kiteytys yhteen sanaan, olkoon se sana sitten hyvä tai paska. Itseltäni edellytän myös sitä, että pidän erillään teoksen ansiot kirjallisena teoksena ja omat mieltymykseni. Jos hyvin käy, nämä kaksi puolta löytyvät samasta teoksesta, mutta on lukemattomasti hyvää kirjallisuutta, josta en innostu. Harvemmassa ovat tapaukset, jotka ovat kirjallisesti alle keskitason, mutta jotka siitä huolimatta herättäisivät minussa lumoontunutta huokailua.

Alunperin innostuin bloggaamaan luettuani Chimamanda Adichien romaanin Americanah (suom. Kotiinpalajat), jossa teoksen päähenkilö Ifemelu kirjoittaa blogia. Blogimaailmaan astuminen oli hyppy tuntemattomaan. Lukisiko kukaan koskaan mitään, mitä kirjoitan? Saisinko yhtään seuraajaa? Ne olivat jännittäviä aikoja. Ihan ensimmäinen seuraajani oli Kirja joka maasta -blogin Maria ja siksi hän ja hänen mainio bloginsa ovatkin jääneet lähtemättömästi mieleeni. Pikkuhiljaa seuraajia tuli lisää ja nyt heitä on 70. Blogini seuraajat ovat lähinnä muita bloggareita. Blogini Facebook-sivulla sen sijaan seuraajina on lähinnä kavereita ja ystäviä. Lisäksi on twitter- ja insta-seuraajia.

Etukäteen en olisi uskonut, että bloggaamisesta tulisi niin tärkeä osa elämääni kuin siitä on tullut. Tietysti kirjat ovat olleet toinen ihoni suunnilleen siitä lähtien, kun opin lukemaan, mutta epäilin, kykenisinkö pitkäkestoiseen bloggaamiseen. Minusta kun ideointi on aina ollut kiinnostavampaa kuin loppuun saattaminen. No, ainakin vuoden olen nyt onnistunut bloggaamaan säännöllisesti. Erityisesti haluan antaa itselleni tunnustusta siitä, että olen saanut bloggauksia aikaan myös silloin, kun ei ole huvittanut kirjoittaa ja/tai kirjoittaminen on ollut erityisen vaikeaa. Tämä on haaste minulle. Huitsin Nevadaan inspiraatiot, haluan olla siinä määrin ammattilainen, että tekstiä syntyy myös väkisin. 

Ensimmäisen bloggarivuoteni aikana olen lukenut hieman eri kirjoja kuin mitä muutoin olisin lukenut. Erityisesti kotimaisen kaunokirjallisuuden volyymi on kasvanut. Tämä johtuu siitä, että kotimaista luetaan monissa blogeissa ja on houkuttavaa lukea teoksia, joista voi blogikommenteissa keskustella muiden kanssa. Sillä sehän tässä parasta on: sosiaalisuus ja kommunikaatio. Erityisesti kommunikaatio ihan tuoreeltaan, kun luettu on vielä hyvässä muistissa. Sillä: jos jotain osaan hyvin, niin unohtamisen taidon.

Huomaan kyllä, että jos luen liikaa samoja teoksia kuin muut, tulee ahdistus. Kaipaan kulkea omaa lukemisen polkuani ja sillä tulenkin jatkossa tallustelemaan entistä useammin. Kirjat taistelevat päässäni huomiosta ja jonkin sameanhimmeän logiikan mukaan teen valintoja. Joskus toisen bloggarin teksti on sysäys tarttua kirjaan. Joskus se on tunnelma, aavistus siitä, että teos tarjoaa jotakin, jota juuri sillä hetkellä kaipaan. Usein lukusysäyksen on antanut se, että teos on saanut kirjallisuuspalkinnon. Olen lätkässä erityisesti Baileys Women's Price for Fiction -kirjallisuuspalkinnon voittaneisiin teoksiin ja tätä palkintoa tavoitelleisiin teoksiin. Baileysin kautta olen löytänyt erittäin monia ennalta tuntemattomia kirjailijoita, joista on tullut minulle rakkaita. Esimerkkeinä mainittakoon Sadie Jones, Marilynne Robinson, Jennifer Egan, Monique Roffey, Aminatta Forna ja Roma Tearne. 

Blogini synttäreiden kynnyksellä haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita. Ilman teitä tässä hommassa ei olisi paljonkaan järkeä. Haluan kiittää kaikista kommenteista, joista jokainen on ilahduttanut mieltäni, joskus suorastaan pelastanut päivän. Haluan kiittää teitä innostuksen jakamisesta, hyvistä kirjavinkeistä ja kirjallisesta sivistämisestäni. Ilman teitä olisi monesta teoksesta jäänyt kuulematta. Te olette minun Hesarini ja paljon enemmän.

Ja sitten se "pakollinen" arvonta. :)

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijaksi kirjautuneet ilmoittamalla osallistumisestaan kommenttikentässä. Arvonta suoritetaan 6.12.2014 klo 20. Synttäreitä saa mainostaa!

I palkinto  - 2 Finnkinon leffalippua 
II palkinto  - kalenterikirjanmerkki (jokaiselle vuoden 2015 kuukaudelle oma kirjanmerkki)
III palkinto - jouluyllätyspalkinto


Muistatte varmaan Yleisradion ohjelmasarjan Miten  minusta tuli minä? Omalla kohdallani vastaus on helppo. Minusta tuli minä, kun luin Hagar Olssonin romaanin Chitambo (1933). Siksi haluankin lopettaa tämän synttäripostaukseni samoihin sanoihin kuin Hagar romaaninsa.

Framåt, kamrat!



Kommentit

  1. Todella paljon onnea, ihana Omppu! Blogisi on aivan ihana!♥ Osallistun arvontaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ihana-Ellen. Mukavaa, että olet löytänyt tiesi tänne.

      Poista
  2. Onnea synttäreille ja kiitos kivasta blogista! Ja totta mooses osallistun arvontaan. Kirjauduin myös lukijaksi, jota jostain syystä en ollut aiemmin tehnyt. Juuri eilen päivittelin oman blogini sivupalkkiin myös lukemiani blogeja: niitä alkaa olla jo niin paljon ja uusia löydän koko ajan, joten kirjautuminen tai nosto on saattanut unohtua joltakin todella hyvältäkin näköjään. Vuosi on jo hyvä merkkipaalu, ja tunnistan tuntemuksesi blogin alkuajoista - en olisi tosiaankaan uskonut näin pitkään bloggariuraan itse aloittaessani (mulla taitaa olla nelisen vuotta). Mutta se vain koukuttaa yhä enemmän, tuo arvaamattomia hyviä asioita (kuten blogikaverit, tapahtumat, muut kontaktit) ja jo nyt niin kiinteä osa lukemista, etten kuvittelekaan luopuvani siitä. Never. Onnellista oman polun kulkemista ja lukemisen ja kirjoittamisen iloa sinulle edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja. Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin, että jos käyttää paljon twitteriä, alkaa ajatella 140 merkin ajatuksia (kärjistettynä). Varmasti myös blogin pitämisellä on oma vaikutuksensa ajatteluun.

      Kiitos onnentoivotuksista ja mukavaa joulukuun alkua.

      Poista
  3. Onko jo vuosi täynnä? Niin se aika kiitää! Onnea ensimmäisen vuoden etapista, tulkoot niitä vielä monta lisää! :)

    Minullekin on tuttua tuo, että bloggaamisen ansiosta aloin lukea paljon monipuolisemmin, erityisesti enemmän kotimaista, vaikken sitä vieläkään lue suuria määriä. Muiden blogeista saa niin paljon hyviä vinkkejä!

    Ja osallistun toki houkuttelevaan arvontaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika, tuo mokoma tyyppi, joka ravaa ihan liian kovaa kyytiä. Voisipa siltä edes hetkeksi katkoa siivet. Jännä huomata, että sinullakin bloggaaminen on vaikuttanut kotimaisen kirjallisuuden lukemiseen.

      Kiitos onnentoivotuksista ja hyvää joulunodotusta.

      Poista
  4. Onnea mukavalle yksivuotiaalle! On ollut hausta tutustua. :) En muista, milloin tarkalleen löysin blogisi, mutta varmaan joskus vuoden alussa. Tykkään tavastasi kirjoittaa ja siitä, että täällä voi yllättyä, tehdä lukulöytöjä ja toki joskus nyökytellä tyytyväisenä ja tuntea ajattelevansa aika lailla samoin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, sinä brittiläisen kirjallisuuden welhotar. Joskus luemme samoja, joskus erejä (kielipoliisi 112). Mukavaa, että käyt blogissani. Minäkin käyn usein sinulla.

      Kiitos onnentoivotuksista ja mukavaa joulunodotusta.

      Poista
  5. Onnea etapista! Kiitos sinulle ajatteluttavasta blogistasi, josta on tullut yksi lemppareistani vuoden aikana. Täältä saa paljon. :) Arvonnassa mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnetoivotuksista ja onnittelu vielä hienosta copy cat -voitostasi. Olit sen niiiiin ansainnut. Mukavaa, että käyt kyläilemässä. Ovi on aina auki.

      Hyvää joulunodotusta.

      Poista
  6. Onnittelut hienosta ensimmäisestä vuodesta. :) Upeaa, jos elämään löytyy noin käänteentekevä kirja. Jättäydyn tällä kertaa pois arvonnasta, ja toivottelen arvontaonnea muille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MarikaOksa. Joskus ihminen löytää kirjan, joskus kirja ihmisen. Kulkevat yhdessä kappale kappaleelta kappaleen matkaa.

      Hyvää joulunodotusta!

      Poista
  7. Hyvää tulevaa syntymäpäivää, ja monia lisää! Tunnistan tuon ahdistuksen tunteen, jos lukee liikaa samoja kirjoja kuin useat muut. Omat polut on parhaat polut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat polut ja omat saappaat. Tukassa villi tuuli. Luen blogiasi, mutta en useimmiten tunne kirjoja, joista kirjoitat, joten olen harvoin tullut mitään kommentoineeksi.

      Kiitos onnentoivotuksista ja valoisaa joulunodotusta!

      Poista
  8. Onnea onnea 1-vuotiaalle!

    Moni sanoo, ettei olisi uskonut, että blogista voi tulla niin tärkeä kuin siitä on tullut. Minulle on käynyt samoin. Elämä osaa yllättää :) Ja bloggaaminen muuttaa herkästi omia lukutottumuksia jonkin verran. Kun seuraa blogeja ja pongaa kirjavinkkejä, niin yhtäkkiä lukulista kasvaa ja monipuolistuu. Se on sekä kivaa, mutta kun huomaa lukevansa kolmatta kehnohkoa kirjaa peräkkäin, se tuntuu järjettömältä. Jokin kultainen keskitie näiden välistä onkin tarpeen.

    Mutta onnea vielä! Ja arvonanssa tietenkin mukana, sillä sen verran hyvät palkinnot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia. Luen hyvin harvoin Hesari, joten blogit ovat minulle tärkeä väylä löytää tietoa uusista kirjoista. Usein myös bloggaus on parempi teokseen tutustuttaja kuin lehtikritiikki. Tämä johtunee siitä, että kun bloggarista jotakin tietää ja hänet jotenkin tuntee, osaa hänen kirjoittamaansa paremmin tulkita ja siitä nähdä, olisiko kirja myös itselle.

      Valoisaa joulunodotusta!

      Poista
  9. Lämpimät onnittelut yksivuotiaalle! Olet antanut pikkusormesi paholaiselle, ja se on huomaamattasi vienyt jo koko naisen :D Bloggaaminen on sellaista, koukuttavaa ja antoisaa.

    Arvonnan jätän väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Aki Sirkesalo. Hänessä menetimme valovoimaisen ihmisen. Alkoi heti sanasi luettuani tuo Akin laulu soida päässä.

      Koukitaan, koukututaan ja kirjoitetaan. Siinäpä plääniä.

      Kiitos onnentoivotuksista ja hyvää joulunodotusta.

      Poista
  10. Onnea upealle blogille! Ilolla osallistun arvontaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi kiittää onnentoivotuksista. Mukavaa joulunodotusta ja hyvää arpaonnea!

      Poista
  11. Omppu, onnea <3

    "Etukäteen en olisi uskonut, että bloggaamisesta tulisi niin tärkeä osa elämääni kuin siitä on tullu"
    Arvaa alkoiko tuo lauseesi vähän naurattaa minua. Minäkin annoin pikkusormen, sitten se vei koko käden ja lopulta elmän, hah-hah!

    Minuakin ahdistaa jos tulee luettua liikaa samoja muiden kanssa.

    Paljon innoittavia kirjablogivuosia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vie sormen, vie käden ja kohta varmaan jalankin. Vieköön, kun menee hyvään tarkoitukseen.

      Sinä Leena olet blogiäiti, jos näin saa sanoa. Innostuksesi on on on.

      Kiitos onnentoivotuksista ja valoisaa joulunodotusta.

      Poista
    2. Jestas, nyt sinä olet jo toinen, joka kutsuu minua blogiäidiksi;) Eräs kirjailija on sanonut minusta samaa. Vahentaako tuo? Ellei, olisi kiva olla vaikka blogimama;) Toisaalta äitikin on hyvin kaunis sana...koirille olen aina ollut ja tulen olemaan mami, lapsenlapsia kun ei ole - vielä, en tiedä, mitä heille sitten olisin, mutta tyttärellemme Merille olen mama, se taitaa tulla jostai Spice Girls'en biisistä, jos muistat tuollaisen nuorison tykkäämän bändin.

      Sinun blogisi on kyllä koko blogistanian chili ja sahrami♥

      Poista
    3. Leena, blogiäitiytesi ei liity mitenkään ikään tai muuhun joutavaan turhanpäiväiseen seikkaan. Tiedätkö, kun maailmalla tapahtuu jotain (usein kamalaa), niin jostakin lehtikuvasta tulee tuo tapahtumisen kasvot. Samaan tapaan sinä olet blogimaailman kasvot. Äiti tai mama tai mikä tahansa nimitys, niin sinulla on se isoin esiliina, jonka suojista me muut haemme lämpöä.

      Mukavaa sunnuntaipäivää!

      Poista
  12. Oi Onnea Omppu <3 Olet lukijoidesi onni ja riemu ja ajatusten ihana ravistelija! Kulje vain rohkeasti omia polkujasi jatkossakin, sillä nämä polkusi ovat aina yhtä arvaamattoman kiehtovat! Lukukokemusten jakaminen myös samoja teoksia lukemalla on virvoittavaa, mutta minusta on äärettömän hienoa, että blogeissa luetaan ennen kaikkea erilaisia kirjoja. Erilaisuus luo rikkautta ja avaria näkymiä - ja saa kurkistamaan sellaisiinkin teoksiin, joita ei ehkä muuten koskaan tulisi kohdanneeksi.

    Ja mitä tulee tuohon blogin merkilliseen merkityksellisyyteen, niin alan luultavasti hiljakseen oivaltaa saman: kyseessä on jotakin suurempaa kuin etukäteen osasi kuvitellakaan...

    Onnea vielä <3 Ja arvonnassa olen mukana ilomielin! Perästä tullaan ;)

    PS. Jokohan pian nappaisin lukuvuoroon Hagar Olssonia, kiehtoo kiehtoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kippis! Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en minä kovian kauaa tallatuilla poluilla edes pysty kulkemaan. On kyllä todella kiehtovaa, miten bloggaaminen vaikuttaa ihan lukemisenkin tasolla. Tosin omalla kohdallani tämä johtuu osin siitä, että teen muistiinpanoja ja sitä kautta asiat yhdistyvät ja saavat merkityksiä, joita ei ehkä muutoin olisi tullut huomanneeksi.

      Jännittävää nähdä, mitä mieltä Olssonista olet, jos hänen teoksiinsa tartut. Itse olen lukenut vaan Chitambon ja sitten Holmströmin kirjoittaman Olsson-elämäkerran ensimmäisen osan.

      Poista
    2. Hih, huomasinpa että onnittelukommenttiini oli hypännyt hassu pikku sammakko: rohkeutta sinulle tuskin tarvitsee toivottaa, sillä sitähän sinä kaikessa lukemisessasi ja kirjoittamisessasi juuri olet - niin ihanan rohkea! Mutta tokihan tiedät, että tämä pikkuinen kurnuttaja on silkkaa hyvää tahtoa ja ihastusta täynnä <3

      Ja ääh, ei tallatuilla poluilla olekaan hauskaa kulkea. Toisinaan kyllä, mutta ei aina eikä loputtomiin, joskus vain. Ja minäkin olen huomannut tuon, että tämä blogipuuhailu vaikuttaa kyllä myös lukemiseen - ensinnäkin se tietysti varastaa aikaa (kirjojen) lukemiselta, mutta toisaalta ne toteutuvat lukemisen hetket ovat sitten entistä intensiivisempiä. Ja kirjoittaminen tietysti aina syventää kokemusta, saa ikään kuin kokemaan luetun uudelleen. Vaikutukset lienevät siis voittopuolisesti hyviä :)

      Vielä runsaasti lämpöisiä onnentoivotuksia hienolle blogillesi! Tänään taitaakin olla se oikea syntymäpäivä ;) Että kippispä hyvinkin!

      Poista
    3. Mielenkiintoista. En oikeastaan ole koskaan ajatellut, että olisin rohkea. Jospa olenkin salarohkea. :) Sammakot ovat kivoja, mutta pitää olla varovainen, jos aikoo pussata niitä. Tiedä, mitä tapahtuu.

      Kiitos paljon vielä toivotuksista. Yksivuotias taapertelee eteen päin (kun kerkiää).

      Poista
  13. Onnea vuosikkaalle! Voisin luulla, että blogisi olisi jo paljon vanhempi. Onhan tämä myös ehdottomasti yksi suosikeistani :). Arvonnassa mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitso bleue. Ehkä blogillani on vanha sielu. :) Kiva kuulla, että olet viihtynyt blogissani. Hyvää joulunodotusta!

      Poista
  14. Onnitteluni! On aina mielenkintoista lukea tällaisia oman lukemisen pohdintoja. Olen huomannut, että sekä lukeminen että blogin tyyli muuttuvat blogiuran (kröhöm - uran) aikana - ainakin itsellä olen huomannut muutosta myös kirjoitustyylissä.

    Sinä olet Omppu ehtinyt tosi paljon vuoden aikana! Olen käynyt täällä säännöllisesti, vaikka en ole niin paljon kommentoinut. Pidän kovasti blogistasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan elävästi kun suunnilleen vuosi sitten pohdiskelin saunassa (missäpä muualla), että millä tyylillä blogia haluaisin kirjoittaa. No, ehkä se menee enempi niin päin, että blogi opettaa kirjoittamaan. Se vanha viisaus: työ tekijäänsä opettaa.

      Kiva kuulla, että tykkäät blogistani. Minulla on sinun blogisi kanssa vähän sama, että kylässä olen käynyt, mutta sanainen arkku on harvoin raottunut.

      Valoisaa joulunodotusta!

      Poista
  15. Onnea yksivuotiaalle! Olen ihastellut monta kertaa sinun upeaa kirjoitustyyliäsi, ja kirjavalintojasi, varsinkin valtavirrasta poikkeavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit, sinä blogimaailman Espanja. Tosiaan minulle tulee sinusta aina Espanja mieleen ja tunnen suurta kunnioitusta sitä kohtaan, että kykenet lukemaat espanjaksi.

      Valoisaa joulunodotusta!

      Poista
  16. No ohhoh, ihan hullua: olin varma, että blogisi on ollut olemassa pidempään! Olen seurannut blogiasi ihan melkein alusta asti, ja tykkään ihan hirmuisesti tavastasi kirjoittaa. Blogistasi on tullut yksi suurimmista suosikeistani, ja käyn täällä aina lukemassa kaiken, vaikka olenkin usein superhuono kommentoija (luen blogeja paljon kännykällä, ja sillä kommentoimisessa olen onneton). Nytkin minulla on "rästissä" monen monta päivitystäsi, joihin aion tulla kommentoimaan vielä jossain vaiheessa. :) Niitä kirjoja, joita olen ansiostasi lukenut tai lisännyt "lue pian" -listalleni, on jo monta. Kiitos että olet, luet ja kirjoitat! ♥

    Ja niin, onnea ensimmäisestä blogivuodesta, tulkoon niitä paljon lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara, mukava kuulla. Jos Margit on blogistanian Espanja, niin sinä voisit olla Haahtela. Kun kuulen Haahtelasta, tulet aina ensimmäisenä mieleeni. Sinun antaumuksesi ja koskettavuutesi on rakasta ja arvostettua. Ja sinun kuvasi ... ah!

      Itsekin olen huono kommentoimaan kännykällä, en jotenkin vaan koe sitä kovin luontevaksi. Voi miten ilahduttaa kuulla, että olet saanut lukuvinkkejä.

      Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  17. Vain yksi vuotta vasta, mutta silti niin vahvasti mukana bloggaamassa. Onnittelut blogillesi ja sinulle :) Tietysti mukana arvonnassa, melkein missasin tämän :) Mainostan samalla omaa joululahja-arvontaa, kaikki mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ja kiitos kaikista kommenteistasi myös. Minulla hajosi läppäri ja olen vähän pihalla sen suhteen, mitä bloggauksia on viime aikoina ilmestynyt. Hyvä, että mainitsit tuon blogissasi olevan arvonnan.

      Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  18. Onnea, Omppu hienosta ensimmäisestä blogivuodestasi! <3

    Blogisi on pirskahtelevan inspiroiva, osaat kutitella lukijasi aivonystyröitä tavalla, joka houkuttaa palaamaan tänne kerta kerran jälkeen uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta. Sanasi merkitsevät paljon. Säilön ne sydämeeni.

      Valoisaa joulunodotusta!

      Poista
  19. Paljon onnea ensimmäisestä blogivuodesta ja kaino toivomus: jatka samalla linjalla, on ilo lukea asiantuntevia arvioitasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria. Olen tosiaan taipuvainen ajattelemaan, että kirjoittaminen muuttaa minua (jos on muuttaakseen), tietoisesti en varsinaisesti pyri muutokseen, mitä nyt haluaisin kehittyä blogistina. Ja onhan sitä kaikenlaisia ajatuksia. Niistä monet on villejä.

      Mukavaa joulunodotusta!

      Poista
  20. Paljon onnea ensimmäisestä blogivuodesta, toivottavasti niitä tulee paljon lisää! Juttujasi on kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villis. Toivottelen sinullekin mukavaa ja rauhaisaa joulunodotusta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän