Siirry pääsisältöön

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

Pystyn hyvin kuvittelemaan, että en lue Chinua Acheben romaania Kaikki hajoaa enää kolmatta kertaa. Syykin on selvä. Tämän romaanin lukeminen ei ole erityisemmin mukavaa tai nautinnollista. Sillä ei kuitenkaan ole tuon taivaallisen väliä, mikä on jonkun kaltaiseni helsinkiläisfröökynän henkilökohtainen kokemus tästä teoksesta, sillä yleisellä tasolla Kaikki hajoaa on yksi tärkeimmistä kirjoista, joita on kirjoitettu.

Chinua Achebea pidetään modernin afrikkalaisen kirjallisuuden isänä. Hän on myös kirjailija, johon muut afrikkalaiset kirjailijat usein viittaavaat. Kaikki hajoaa on paalu afrikkalaisen kirjallisuuden maastossa ja vaikka olosuhteet ja ajat muuttuvat, se seisoo ylpeänä ja aikaa uhmaavana keskellä maisemaa. Niin pitää ollakin.

Acheben romaanissa kuvataan perinteistä nigerialaista Umuochan kyläyhteisöä ja siellä asuvien ihmisten elämäntapaa. Vallalla ovat henkiuskonnot ja järjelle vieraat maagiset tavat lähestyä todellisuutta, jotka länsimaisesta nykyperpsektiivistä näyttäytyvät eksoottisina menneen maailman rakannuspalikoina. Tässä kohdin on hyvä hypätä pois polulta, jolla kulkeminen vääristää luettua. Ehdotan, että Umuocha asukkaineen otetaan ihan sellaisena kuin se on irrallaan länsimaisen loputtoman viisauden kontekstista.

Kylässä asuu monta miestä, joiden nimi alkaa O-kirjaimella. Keskeisin heistä on Okonkwo, jonka laajalle levinnyt maine perustuu mm. hänen maineikkaisiin painisuorituksiinsa. Hän on varakas viljelijä, jolla on kolme vaimoa  ja kaksi arvonimeä ja joka on "osoittanut uskomatonta rohkeutta kahdessa heimosodassa." Okonkwo hallitsee perhettään kovalla kädellä ja hänen suurin pelkonsa on, että hän alkaisi muistuttaa epäonnistunutta, kroonisesti rahaa muilta lainannutta isäänsä.

Umuochassa on vallalla tiukka sukupuolen mukainen järjestys. Naisilla ja miehillä on jopa eri viljelykasvit ja rikoksetkin on jaettu naisten ja miesten rikoksiin. Miehen todellinen mitta mitataan sillä, miten hyvin hän hallitsee vaimojaan. Myös lapset kuuluvat automaattisesti miehensä suvulle. Okonkwon onnettomuudeksi lahjakkain hänen lapsistaan on hänen tyttärensä Ezinma ja hän huokailee usein, että olisipa Ezinma poika. Hänen ajatuksistaan on luettavissa, että Ezinman lahjat menevät hukkaan hänen sukupuolensa vuoksi.

Kun valkoinen mies uskontonsa kanssa saapuu Umuochaan, kylä joutuu sekasorron valtaan. Monet umuochalaisten käytännöt, jotka ovat toimineet heidän ohjenuoranaan joutuvat koetukselle. Enää oikeudenkäynnissä ei tuomarina toimi kyläläisistä koostuva Pahuuden metsä, vaan valkoinen mies tuo mukanaan omat lakinsa ja säännöksensä. Lähetystyötä tehdään kiivasti ja Okonkwo joutuu pettymään katkerasti, kun monet kyläläiset siirtyvät valkoisen miehen puolelle. Näin tekee jopa yksi hänen omista pojistaan.

Kaikki hajoaa on nigerialaisen kirjallisuuden Seitsemän veljestä ja Täällä Pohjantähden alla. Paitsi valkoisen miehen ja afrikkalaisen kyläyhteisön välisestä törmäyksestä, se kertoo yleisemmällä tasolla eri kulttuurien välisestä kitkasta ja vallankäytöstä. Aiheista, jotka ovat tänä päivänä polttavan ajankohtaisia. 


Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (2014)
239 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Things fall apart (1958)
Suomennos: Heikki Salojärvi
Kustantaja. Basam Books


Kommentit

  1. Vaikuttava oli kyllä ja hienoa että teosta luetaan edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tämä hieno on ja klassikkona ohittamaton, vaikka ei minulle henk.koht. mikään erityinen lukunautinto. Joskus on hyvä lukea myös tärkeitä kirjoja, vaikka se lukeminen ei niin juhlaa olisikaan. Kiitos Kaisa V.!

      Poista
  2. Mahtava kirja siitä miten vanha ja uusi kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ja tämän loppu on aikamoinen. Huomaan, että kun nyt luin tämän uudestaan ja sitten muuta nigerialaista kirjallisuutta, niin Acheben kirja on nostanut esiin asioista myös niissä muissa lukemisissa, ie. olen kiinnittänyt joihinkin juttuihin eri tavalla huomiota.

      Kiitos Hannele!

      Poista
  3. Afrikan mantereen kirjallisuus on jäänyt minulla liian vähälle huomiolle, huomaan. Pitäisi ottaa itseään niskkasta kiinni tämänkin asian suhteen. Hieno kirjoituksesi innoitti. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mars lukemaan afrikkalaista kirjallisuutta! :) :) :) Etkä ole lukenut Adichietakaan? Voi kamala, jos niin on. Hän on valovoimainen sanan kaikissa merkityksissä niin kirjailijana kuin feministinä ja esiintyjänäkin. Eihän sitä kaikkea kerkeä, mutta Adichie on yksi niistä, joita en toivoisi kenenkään ohittavan, sillä hän on niin .............. en nyt edes löydä oikeaa sanaa. Kiitos Kaisa Reetta.

      Poista
  4. Hyvin määrittelet tämän Acheben kirjan Afrikan kirjallisuuden perusteokseksi. Sitä se on. Omasta lukukerrastani on niin kauan, että en osaa sanoa muuta. Moderni afrikkalainen kirjallisuus ja muukin taide kiinnostaa minua kovasti.
    Nyt käynkin tilaamaan tuon Adichien feministikirjan, jonka esittelit jokin aika sitten, ja jotain muuta afrikkalaista. Sain äitienpäivälahjaksi lahjakortin Adlibriksee. Hyvä lahja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, että tämä on afrikkalaisen kirjallisuuden perusteos, ei ole oma keksintöni, vaan ihan yleinen käsitys tämän teoksen merkityksesta, jonka toki allekirjoitan.

      Jännästi tämä teos tuli esiin, kun pidin huhtikuussa nigerialaisen kirjallisuuden teemakuukautta. Siitä vielä pari postausta tulossa myöhemmin.

      Ihan mahtava äitienpäivälahja. Tuo Adichien feminismi-kirjanen on pieni, joten hotkaiset sen yhdellä haukkauksella.

      Luitko muuten Marjatta tämän Acheben aikanaan englanniksi? Suomennoshan tuli vasta joku vuosi sitten vai onkohan tästä olemassa aiempikin suomennos?

      Kiitos!

      Poista
    2. In English. Afrikan kirjallisuuta suomennetaan pahasti jälkijunassa. Elegialle kiitos, kun mainitset nuo jatko-osat.

      Poista
    3. Toisaalta kuitenkin Wole Soyinkaa suomennettiin jo ennen kuin hän voitti Nobelin 1986, joten Tammen keltainen kirjasto oli todella ajan hermolla. Laittomuuden kausi esim. suomennettiin jo 10 vuotta ennen Soyinkan Nobel-palkintoa. Siksi ihmetyttää, että Achebea ei hoksattu suomentaa, koska hän kuitenkin on niin keskeinen afrikkalaiskirjailija ja luulen todellakin, että häntä ei vaan huomattu suomentaa, koska muutoin ei ole oikein selitettävissä, että Soyinkaa kuitenkin suomennettiin.

      Poista
  5. Minäkin olen tämän lukenut (enkuksi) joskus (blogannutkin siitä, mutten jaksa tarkistaa vuotta). Tämä julkaistiin tosiaan suomeksi vasta jokunen vuosi sitten: olenkin ihmetellyt, miksi vasta näin myöhään.

    Tämähän on trilogian ensimmäinen osa. Minun pitäisi lukea tämä uudelleen virkistääkseni muistia ennen kuin luen ne kaksi muuta osaa (ovat nimeltään No Longer at Ease ja Arrow of God).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin myös siinä käsityksessä, että tämä tuli eka kertaa suomeksi vasta Basamilta, mutta aloin epäillä, että olenko sittenkin väärässä, kun tuntuu tosiaan aika uskomattomalta, että tätä ei ole ennen suomennettu. Tiedätkö Elegia jatkuuko noissa seuraavissa osissa tämä tarina vai ovatko ne itsenäisiä?

      Kiitos kommentista ja tiedoista!

      Poista
    2. Pakko sanoa, etten jaksa enää edes yllättyä, miten paljon upeita kirjoja on kääntämättä suomeksi. Mutta parempi tosiaan myöhään kuin ei ollenkaan.

      Kakkososassa Okonkwo on käsittääkseni vielä keskeisessä osassa, mutta kolmannessa vissiin ei. Kakkonen kai jatkuu suunnilleen siitä, mihin ykkönen jäi. En tosin muista enää, mihin se ykkönen jäi. :D Täytyykin etsiä kirja jostain hyllystä/kasasta ja ottaa piakkoin uusintalukuun.

      Poista
    3. Joo, se on surullista. Ruotsiksi käännettään hurjan paljon enemmän, joka on minulle pelastus. Luen juuri parhaillaankin erään italiankielisen teoksen ruotsinkielistä käännöstä. Aika hyvin pärjää, kun pystyy lukemaan englanniksi ja ruotsiksi.

      Kieltämättä hieman kutkuttaisi tietää, että miten Okonkwon käy. Pitää varmaan jossain vaiheessa lukea tuo kakkososa. Kiitos valaisusta ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Kiitos hyvästä postauksesta. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Lukutoukka. Olen tosi iloinen, että kerroit tykänneesi postauksesta. Tämä on tärkeä kirja.

      Poista
  7. Pitäisikö minun lukea tämä? Tai siis pitäisi varmasti. Laitan tämän lukulistalle ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä kyllä afrikkalaisen kirjallisuuden keskeisin teos, että siinä mielessä suosittelen. Kuten kirjoitinkin, niin ei tämä ole mikään ahmimiskirja, mutta kiinnostavia asioita tässä on ja itse ainakin huomasin saavani tästä pohjaa mm. Adichien lukemiseen. Kiitos Katri!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post