Siirry pääsisältöön

Kesän 2016 noutopöytä


Lukusuunnitelmien teko on ihanaa. Erityisen ihanaa se on siksi, että suunnitelmia tehdessä sitä luulee omaavansa kaiken maailman ajan ja ehtivänsä lukea vaikka mitä. Suunnitelmani ovat aina ylimitoitettuja, joka sopii hyvin yhteen tunnuslauseeni "Imagine immensities" kanssa.

Kesän 2016 noutopöytä on nyt katettu ja koostuu seuraavista ruokalajeista:

Alkudrinkit: Rakkauden all female panel

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu eli tässä tapauksessa Saara Särmälle, jonka loistavalta All male panel -projektilta* väänsin nimen omalle kesäprojektilleni. Kyseessä on projekti, jossa tarkastellaan rakkautta ja sen mahdottomuutta yksipuolisesti naisnäkökulmasta. Projektiin kuuluvat seuraavat kolme teosta:

Märta Tikkanen: Kaksi / Två (2004, Tammi / Söderström)

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina / Århundradets kärlekssaga (1978, Tammi / Söderström)**

Ebba Witt-Brattström: Århundradets kärlekskrig (2016)

Tiedän kyllä, että tähän jatkoksi olisi sopinut mainiosti vaikkapa August Strindberg, jonka romaani Giftas tuolta kirjahyllystä  juuri parhaillaan vilkuttelee. Nyt on kuitenkin niin, että on naisten vuoro. Tähän asiaan Henrik Tikkasella olisi luonnollisesti heittää ex tempore muutama loistokas aforismi, mutta nyt on ihan totaalisesti Märtan vuoro. Horace Engdahl taas on kertonut oman näkemyksensä teoksessaan Den sista grisen. Ebban ja Horacen kirjalliseen "taisteluun" pääset tutustumaan tästä.


Antipasto: Uudelleenluettavat

Uudelleenlukulistalleni olen valinnut kaksi teosta, jotka keikkuvat suunnilleen kaikilla niillä listoilla, joille on nostettu parhaita romaaneja kautta aikojen.  Ne löytyvät tietysti myös 1001-listalta sekä David Bowien kirjalistalta.

Kummankin valitsemani teoksen lukemisesta on jo pidempi aika ja tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, mitä näistä kahdesta ajattelen nyt, kun olen monella tapaa eri ihminen kuin olin silloin, kun luin ne ensimmäistä kertaa. Teokset ovat:

Vladimir Nabokov: Lolita (ensimmäinen suomenkielinen käännös 1959,Gummerus, englanninkielinen, samanniminen alkuperäisteos 1955)

Don DeLillo: Valkoinen kohina (1986, Tammi. The White Noise 1985)

Nabokov kirjoitti Lolitan englanniksi, mutta piti sitä niin tärkeänä teoksena, että käänsi sen itse myös venäjäksi. Lolitan on valkokankaalle saattanut Stanley Kubrick (1962) ja Adrian Lyne (1997). Olen nähnyt Kubrickin version ja itse asiassa muistikuvani elokuvasta ovatkin päällimmäisinä, kun nyt lähden lukemaan Lolitaa uudestaan.


Pääruoka: Baileys-kilpailu -ehdokkaat

Pyrkimykseni on lukea joka vuosi Baileys palkintolistalta ainakin voittaja ja lyhytlistalle päätyneet teokset. En väsy toistamaan, että tämän palkinnon myötä olen löytänyt läjäpäin kiinnostavia kirjailijoita, joista monista on tullut kestosuosikkejani. Ilman Baileys-palkintoa osa heistä olisi varmaan jäänyt kokonaan löytämättä.

Tämän vuoden lyhytlistalta olen ostanut seuraavat kolme teosta, jotka asettelen nyt noutopöydän hopeavadille.

Hanya Yanagihara: A Little Life

Cynthia Bond: Ruby

Lisa McInerney: The Glorious Heresies


Jälkiruoka: Kokeellinen kirjallisuus ja muut herkut kermavaahdolla ja ilman

Kokeellista kesäkirjallisuuttani edustavat David Foster Wallace: Kummatukkainen tyttö (2016, Siltala) ja Heikki A. Kovalainen: Mädän elämän alkeet (2016, Teos)

Muita herkkuja ovat Rosa Meriläisen Osteri (2016, Teos), joka oli alunperin kevätlistallani, mutta koska sain sen vasta käsiini, niin siitä tulikin kesäosteri. Oikeat osterit ovat inhottavia niljakkeita, enkä ymmärrä miksi ne ovat niin kovassa huudossa. Minulle riitti kertakokemus, mutta uskon, että Meriläisen Osteri on makuuni huomattavasti enemmän.

Lopuksi mainittakoon vielä, että kolmanteen klassikohaasteeseen luen Sylvia Plathin alunperin pseudonyymillä Victoria Lucas kirjoittaman romaanin The Bell Jar  (1963, Lasikellon alla 1975, Otava). Lisäksi aina kuukauden viimeisenä päivänä Bar Finland saa uuden vieraan.



En vanno, että luen kaikki yllä mainitut kirjat, mutta sen voin luvata, että tulen lukemaan myös jotain aivan muuta kuin noutopöydälle tässä kirjoituksessa olen esille laittanut. Kevään aikana luetuista on tulossa bloggaukset lähiaikoina seuraavista kirjoista:

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos)
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (Tammi)
Silvia Avallone: Marina Bellezza (Natur och kultur)
Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (Otava)


* The Guardian Saara Särmästä

* *Teoksesta on olemassa myös uusi hieno Schildts & Söderströmiltä vuonna 2015 julkaistu painos

Kommentit

  1. Mahtavasti asetellut tarjoilut sinulla! Tein itsekin joskus maaliskuussa (?) kevään lukulistan ja olen naureskellut, miten vähän olen oikeasti siltä lukenut :D Niin ne suunnitelmat muuttuu, mutta silti niitä on ihana tehdä!

    Listallasi on paljon kiinnostavaa ja sellaista, jota olen itsekin pyöritellyt mielessäni ja yöpöydälläni: Ruby, A Little Life, Osteri nyt ainakin.

    Ihanaa, että luet klassikkohaasteeseen Lasikellon alla! Siitä on tosi pitkä aika kun luin sen, mutta teki ainakin silloin suuren vaikutuksen <3

    Ja Bowie-haaste! Se on jäänyt nyt vähän kaiken jalkoihin, mutta hyvä, että muistutit siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maisku! Muistutan, että sullakin on tarkoituksena lukea A Little Life. Ajattelin nyt tehdä niin, että luen sitä pikku hiljaa, koska en halua lukea paria-kolmea viikkoa pelkästään vaan sitä. Rubya aloitin jo ja olen nyt lukenut sitä noin 80 sivua ja olen hyvin hyvin vakuuttunut eli Rubylle iso peukku.

      Joo siis uskomatonta, että en ole tuota Lasikuvun alla lukenut. Se on ollut mulla hyllyssäkin jo monta vuotta.

      Tarkistin muuten just, että mun kevättä varten tehdystä listasta olen lukenut itse asiassa kaikki paitsi Osterin, joka taas johtuu siitä, että sain sen nyt vasta käsiini. Kunhan saan Bar Finland -teoksen luettua, niin käyn Osterin kimppuun.

      Bowie-haasteeseen olen lukenut vasta kaksi kirjaa. Olen pitänyt ihan tahallani vähän taukoa, kun jotenkin niiden hänen arvostamiensa teosten lukeminen toi Bowien niin lähelle, että se oli välillä lähes sietämätöntä. En lakkaa kaipaamasta DB:tä ikinä. Vielä vanhainkodissakin kuuntelen "Miestä, joka myi maailman."

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
    2. Kyllä kyllä, kesän A Little Life -lukuoperaatio on kyllä mielessä! Luulen, että itsekin luen sitä jonkun muun ohessa.

      Ja kiva kuulla, että Ruby toimii. Kivaa viikonloppua!

      Poista
    3. Hyvä hyvä. Taidan tehdä A Little Lifelle lukuexcelin :) Paistetta viikonloppuun!

      Poista
  2. Kiinnostava lista! Voisin lisätä noista monta omallekin lukulistalleni. Erityisesti Baileys-ehdokkaat kiinnostaisivat. Olen miettinyt, että kaipaisin kesällä jotain ihan uusia nimiä, enkä ole kuullut mainitsemistasi ehdokkaista aiemmin.

    Lukulistat toimivat ainakin minulla siten, että innostun jostain kirjasta, hankin sen kirjastosta ja kannan sen jossain vaiheessa nöyrästi takaisin, kun meinaan jäädä kotona kaatuvien kirjapinojen alle ja alkaa ahdistaa.

    Lasikello on muuten hieno! En tosin itse enää pysty lukemaan sitä uudelleen, koska luin sen angstisina teinivuosinani liian monta kertaa. :P

    VastaaPoista
  3. Taina, olen kerännyt tuohon blogin yläpalkkiin vuosien 2011-2016 Baileys-ehdokkaat. Sitä aiemmilta vuosilta on lista tekeillä, mutta en ole saanut sitä valmiiksi. Tuo A Little Life on ollut maailmalla paljon esillä ja ostin sen joskus alkuvuodesta, mutta en ole saanut sitä aloitetuksi, kun aina tunkee jotain muuta väliin. Samalta listalta myös Elisbeth McKenzien The Portable Veblen kiinnostaa kovasti, mutta se sitten ehkä syksymmällä.

    Tosiaan tuota Rubya jo vähän aloitin ja on kyllä niin vahvaa, että en ihmettelisi, vaikka se olisi tämän vuoden voittaja. Baileys-voittajat on usein aika yllätyksellisiä, joten on vaikea veikata voittajaa. Viime vuonna hämmästyin, että Ali Smith vei voiton, koska usein voittaja on ollut joku vähän tuntemattomampi. Tosin tottakai Ali Smith -fanina olin asiasta innoissani.

    Minulla on niin monta lukulistaa, että en edes muista niitä kaikkia. Kotona on lukemattomia kirjoja vaikka kuinka ja jatkuvasti ostan lisää. Hulluutensa jokaisella ja tämä ei onneksi ole pahimmasta päästä.

    Lasikello on varmasti hienoa ja olen iloinen, että valitsin sen klassikkohaasteeseen. Kiitos Taina kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Vuosisadan rakakustarina on...järisyttävä.Minä en lukenut sitä, vaan elin sen, kun muistaakseni Märta itse luki sitä televisiossa. Kyynelehdin ja ajattelin, että...kaikki saa muuttua. Se tapahtui!

    Säädyllinen ainesosa tulee kohta lukuun. Osteria myös yritän. Katson, miltä tuntuu lukea fiktiivinen teos kirjailijasta, josta olen lukenut niin paljon faktaa.

    Lasikellon alla, elokuva Sylvia...ja hänen kuvansa, eräs tietty kuva, jossa hän katsoo suoraan kameraan.

    Hieno koostesuunnitelma sinulla<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatkohan sitä juttua, jossa esiintyjänä on Liisi Tandefelt? Tietääkseni Märta ei itse esittänyt tekstiään. Voin tietysti olla väärässäkin.

      Haluan nyt tuoda lisää Märta Tikkasta blogiin ja kun Vuosisadan rakkaustarinan lukemisesta on itselläkin jo melkoisesti aikaa, niin on kiinnostavaa lukea, kun itsekin on tässä matkan varrella monellakin tapaa muuttunut.

      Mielipiteesi Säädyllisestä ainesosasta kiinnostaa kovasti. Yritän nyt viikonloppuna saada oman kirjoitukseni valmiiksi. Osterin kanssa saattaa nousta kiitolaukka, sellainen on etukäteiskutina. :)

      Kiitos Leena.

      Poista
  5. Lasikellon luen jossain välissä kesällä. Aion kesällä panostaa oman kirjahyllyn lukemattomiin. Etsin tekijöitä, joiden nimet eivät sano minulle mitään / tarpeeksi. Viikonlopun vietän H. C. Andersenin seurassa eli yritän avata yhden sadun. Katsotaan avaako se jumini vai ei. Jos ei, niin luovutan ja etsin toisen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on samaa pyrkimystä, että kesällä enempi omasta kirjahyllystä. Noita Märta Tikkasen kirjoja mulla ei valitettavasti ole omana. Se Yksityisalue, josta viimeksi kirjoitin mulla on ja sen lisäksi Punahilkka.

      Kyllä sinä Ulla aina yhden satusedän päihität! Kiitos ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Mahtava tapa tarjoilla kesän lukulista!
    Mutta missä on Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset?!? Mitäs jos se tarjoiltas sulle vähä niinku menun ulkopuolelta... (Painostukseni vahvistukseksi kerron, että Bolañon 2666 on jo haettu kirjastosta.)

    Kuka muuten on suomentanut ensimmäisenä Lolitan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt varmaan sen varassa, että joku yllätyskesävieras tuo Nyljetyt ajatukset mukanaan. Sinähän tiedät, että mua pelottaa lukea sitä, koska hengästyn jo etukäteen. Olen siinä uskossa, että Hurmeen lukemisesta seuraa ns. multimediaefekti eli viittausta on joka suuntaan ja menen ihan pyörryksiin.

      Onnittelen onnistuneet 2666:n kotiinkantamisesta.

      Googlen mukaan Lolitan olisi suomentanut ensimmäisenä Eila Pennanen. On mahtanut olla mielenkiintoinen duuni siihen maailmanaikaan.

      Muista sitten raportoida miten Bolañon kanssa sujuu. Voi apua, jos et innostukaan siitä yhtään. Siinä on varsin pitkä jakso, joka on yhtä ja samaa ja aika kamalaa. No niin nyt on varoitettu. Heikkona hetkenä pidä mielessäni jonkun toteaman lause, että 2666 osoittaa, että romaani kirjallisuuden lajina pystyy mihin vaan. Kiitos Sanna!

      Poista
  7. Ah ihanat, ylimitoitetut lukusuunnitelmat! Makoisia hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Herkkuja vatsan täydeltä, saas nähdä tuleeko ihan täydellinen ähky. :)

      Poista
  8. Herkullinen ajatus tässä lukulistassa ;) Luulen, että kaikilla on vähän ylimitotettuja ja ohi meneviä suunnitelmia, mutta on jälkikäteen aina hauska katsoa, että mikä toteutui ja mikä ei. Bailey's-palkinnon lyhytlista kiinnostaisi minuakin, mutta toistaiseksi yksikään ei ole päätynyt käsiini. A Little Life kiinnostaisi niistä ehkä eniten, se kuulostaa ajatuksia ja tunteita herättävältä kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, mutta suunnitelmille se on ihan sallittua, varsinkin tällaisille leikkimielisille. :) Ja ihan vakavastikin ottaen olen huomannut, että kyllä näistä suunnitelmista useimmiten jotain runkoa tulee lukemiseen ja viime kesänä ainakin sain monta kirjaa omasta hyllystä luettua, koska ne oli kesäsuunnitelmassa.

      A Little Life on noista palkintoehdokkaista varmaan eniten teos, josta kaikuja on kantautunut tänne syrjäiseen Suomeen asti. Reilut 800 sivua! Ups! Jos sen ottaisi kesäkuun projektiksi, niin pitäisi lukea pyöreästi 25 sivua per päivä. Ei kovin paha. Kiitos Katri kommentistasi ja hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  9. Aijai, hykerryttävää...! Juuri suunnittelu, kirjojen hipellys, unelmointi, kuin puoli lomaa, kuten sanotaan. Minulla on toiveena saada hyllyyn pari kevyttä kesäkirjaa, sitten ehkä Gavaldaa jos ehtisin, snif, yksi esseekokoelma (kotimainen) ja mitä muuta pinosta "ostetut". Entäpä jos ehtisi pitää kesällä maratonin?! Pöksyt halkee ajatuksestakin.
    Ihanaa lukukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistojen suunnittelu on itsensä hellimistä. Ei tarvite varata aikoja salonkiin, eikä odotella lahjakortteja, sen kun vaan - kuten kirjoitit - hipelöi ja unelmoi.

      Pöksyt halkee LOL LOL LOL. Vaikka henkisiltä ominaisuuksiltani olenkin kestävyysjuoksija, lukumaratoneja ei ole tullut pidettyä. Pelkään, että tulisi pistos ja lenkkarit hiertäisi rakkoja jalkoihin. En nyt kuitenkaan sano "ei koskaan", niin ei tarvitse myöhemmin korjailla, jos nimittäin sittenkin.

      Kiiots bleue ja mukavaa sunnuntaita.

      Poista
  10. Kiinnostavia kirjoja listalla! Minun pitäisi myös lukea Lolita, ihan ensimmäistä kertaa, ja olen kyllä aika vahvasti kaavaillut sitä tähän kesään. Toivottavasti pysyn päätöksessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhän tässä monenlaista tarjolla. Eniten jännittää, onnistunko lukemaan tuo A Little life, kun siinä tosiaan on yli 800 sivua. Ehkä sijoitan sen kesälomalleni.

      Juu Lolita, sun kyllä pitää lukea. Piti siitä henk.koht. tai ei niin se on kuitenkin niin keskeinen teos ajatellen ko 1900-luvun kirjallisuutta, että siksikin siihen kannataa tutustua. Ja ihan varmasti se herättää tunteita - suuntaan tai toiseen. :) Kiitos Katri.

      Poista
  11. Hetkeksi piipahdin tänne arkistoon. Mua niin naurattaa kun taas luin sinun "rakkaudettomuudestasi" Emilia-runotyttöön. Miten mä itse muistankin hänet niin ihastuttavana. Herkkänä, taiteellisena, uhmakkaana ja rohkeana tyttönä. Ainoastaan se vika osa oli pettymys (meni pöljä naimisiin ja unohti unelmansa.; näin ainakin muistan.) Eläkepäivinäni luen ne kyllä uudestaan :D. Olen, muuten tilannut eilen alekirjoja, mutta valitettavasti esim. Siekkisen novellit ovat tilapäisesti loppu (eivät ole alena). Minulle uusia: Chitambo (ruotsini sujuu sanakirjan avulla alkuun, kun en pitkään aikaan ole ao. kielellä lukenut enkä edes puhunut), Kuin surmaisi satakielen, Lukija aamujunassa, Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, Syyspurjehdus, Tähtikirkas, lumivalkea, Rakkaus ja Jazz (Morrisonilta) - nämä sinulta lukemani perusteella. Ai niin; M Train on jo varmaan R:lla odottamassa. Lisäksi Kadotettujen hedelmätarha (1,90 €!) ja Jokapäiväinen elämämme. Ovat niin halpoja, että jos en halua kirjahyllyyni, niin laitan kiertoon. Toivelistani Adlibrikseen sen kun kasvaa, mutta täytyy odottaa liksapäivää. Myös divareita alan koluta. Nuorena asuin niissä kuin myös Akateemisessa ja Suomalaisessa :D. Harmi kun täällä Malmilla - eikä tietääkseni ihan lähelläkään - ole ainuttakaan divaria. Mutta kiitos jälleen ihanasta blogistasi. Se on niin innoittava ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah-haa AilaKaarina. Runotytöt ei vaan jotenkin vetoa minuun, mutta heillä on kyllä paljon ystäviä, joten he tuskin asiasta pahoittavat mieltään. :D
      Joo tuo naimisiinmeno on kyllä paha virhe. Monet tekee sen :D

      Siekkisen novellit on koottu myös yksiin kansiin (Otava), mutta saatavuudesta en tiedä. Chitambo tulee aina olemana mulle merkittävä kirja, koska se oikeastaan avasi koko kiinnostukseni kehitysromaania kohtaan. Olisipa hauskaa, jos tykästyisit siihen, sillä en tunne ketään, joka sitä yhtä lailla fanittaisi kuin minä.

      Ostin itsekin tuon Morrisonin Rakkauden joku aika sitten ja Jazzinkin omistan, mutta en ole lukenut vieläkään. Morrisonin jotkut uudet kirjat on aika vaikeita (Jazz tosin on sitä vanhempaa Morrisonia). Tähtikirkas, lumivalkea on vallan upea. Ostin sen omaksi luettuani.

      M. Train sitten vasta onkin ihan sielukirjallisuutta ja kun vielä sain siihen Patti Smithin nimmarin, niin se on nykyisin aina yöpöydälläni, koska haluan nähdä sen joka ilta kun menen nykkumaan.

      Aika vähiin on tosiaan divarit käyneet. Itsekään en nykyisin juurikaan käy, vaikka joskus suorastaan asuin niissä.

      Kiitos sinulle AilaKaarina, sinä sitten taas innoitat minua ja sinun ihanat kommenttisi.

      Poista
  12. Voi vitsi, mun kommenttini piti tulla tuohon edelliseen postaukseesi 25.5. haaste-kohtaan. Sori kun sekoilen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän