Siirry pääsisältöön

Klas Östergren: Twist

Jos kirjoittaa twist tekee ihan kamalasti mieli kirjoittaa heti sen perään shout ja niin sitä huomaakin nostalgisoivansa jotakin, jota ei koskaan ole edes kokenut. Huomaa astuneensa 1960-luvulle liverpoolilaispoikien seuraan ja lauleskelevansa

Well, shake it up, baby, now (Shake it up, baby)
Twist and shout (Twist and shout)
C'mon c'mon, c'mon, c'mon, baby, now (Come on baby)
Come on and work it on out (Work it on out)


Liikkua liikkumatta

Klas Östergrenin Twist on jännä tapaus ja jotain ihan muuta, mitä kirjan kansikuva minut ohjasi odottamaan. Etukäteen olin onnistunut saamaan päähäni käsityksen, että Östergren kirjoittaisi 1960-luvun Ruotsista ja twistin tahtiin villisti vääntelehtivistä ihmisvartaloista. Ei kukaan tuollaista missään ollut sanonut ja luulen, että odotukseni muodostuivat osin teoksen kansikuvasta, joka onkin todella hieno, vaikkakin samalla myös harhaanjohtava itse tarinan kannalta. Huomasin myös, että etukäteishorisonttiini tunkivat mukaan tunnelmat, jotka olivat peräisin Monika Fagerholmin romaanista Ihania naisia rannalla. Ihana nainen teoksesta kyllä löytyy, mutta rannalla hän ei aikaansa vietä.

Vaikka odotukseni saivatkin Twistin seurassa kovaa kyytiä, on se nimenä kerrassaan osuva. ja seuraavaan twistiä kuvaavaan sitaattiin tiivistyy Östergrenin romaanin olemus:

Twist oli toisenlaista kuin mikään tanssi. Siinä ei ollut askelia, vartalo vääntyili ja taipuili kuin koukussa kiemurteleva mato, ja kun kappale loppui, oltiin hiestä märkiä ja täysin tyhjiä ilman että oli oikeastaan edes liikuttu minnekään.

Twistin henkilöt ovat hyvinkin juuri kiemurtelevia matoja ja kirjan päähenkilö, nimettömäksi jäävä näytelmäkirjailija, on matojen mato, joka on vahvasti venäläisen "voitelija"-Jeffin koukussa, mutta ei nyt kuitenkaan verrata häntä Pietarin kaltaiseen ihmisten kalastajaan. Vai pitäisikö sittenkin? 


Cupido at work

Twistin alussa olen ymmälläni.  Romaanin maasto on vieras ja kompassini neula värähtelee laiskasti. En tiedä, miten Östergreniä pitäisi lukea, mihin maamerkkeihin kiinnittää huomiota ja niin poimin mukaani kaikkea mikä tulee vastaan - risuja, oksia, sammalta, männynkäpyjä- sillä mikä tahansa saattaa osoittautua myöhemmin oleelliseksi tämän romaanin hahmottamiseksi. Painavimman taakkani muodostaa salaperäinen Anna, Anne-Marie, Annie, Ami - millä nimellä kukakin nyt häntä kutsuu.

Pysähdyn, sillä nyt tuntuu, että Östergren ratsastaa mysteerinaisella. Minua vastaan kävelee Jonas Hassen Khemirin Kaikki mitä en muista -romaanin Samuel. Yritän tutustuttaa Annan ja Samuelin toisiinsa, sillä heillä on yhteinen perusta, vahva käsistä karkaamisen juonne. Heistä on ihmisillä monia käsityksiä ja näkemyksiä, mutta kukaan ei todella tunne heitä, joten he ovat kuin luodut toisilleen. Cupido minussa tuntee tyytyväisyyttä. Anna ja Samuel eivät kuitenkaan suostu.


Marlboromies

Tarinan alussa vietetään Annan hautajaisia, mutta varsinaisesti tarina käynnistyy, kun näytelmäkirjailija kirjoittautuu sisään hotelliin Karlskronassa, jonne hän on matkustanut tehdäkseen tutkimusta ruotsalaisesta näyttelijästä Johan Peter Lewenhagenista (1770-1832). Karlskronassa asuvat myös näytelmäkirjailijan vanhat tutut Tommy ja hänen vaimonsa Nina. Tommyn kautta näytelmäkirjailija tutustuu venäläiseen pahikseen Jeffiin ja tätä myötä romaani alkaa pullistella myös jännityskirjallisuuden suuntaan.

Östergrenin kerronta pomppii pomppulinnassa. Käydään siellä sun täällä, poimitaan tapahtumia mukaan eri vuosilta. Tuntuu, että kaikki kerrottu on oleellista, mutta en osaa sanoa, miksi niin on. Matkanteon yllä on arvoituksellisuuden pilviä, jotka pitävät huolen siitä, että mikään ei pysy paikallaan. Lukemiseeni tämä vaikutti niin, että alussa tunsin usein jääväni tarinan suhteen sivustaseuraajaksi. Istuin katsomossa, mutta näyttämölle minulla ei ollut asiaa. Mitä pitemmälle luin, sitä enemmän kuitenkin vaikutuin, suorastaan ihastuin. Osin tämä johtui siitä, että luovuin ajatuksesta muodostaa yhtä ja ainoaa tulkintaa Östergrenin romaanista.

Esiin nousee suuria asioita, kuten lahjuksia, kaasuputkia ja Tukholman uusrakentamista.  Kulissien takana on paljon sellaista, joka ei kestä päivänvaloa. Tapahtumia vievät eteen päin omalta osaltaan niin Stasin agentit, natsit, genetiikka, kommunismi kuin ulkomaalaiset siivojatkin. Östergren näyttää, että kun ihminen vanhenee nuoruuden ihanteet harvoin pysyvät kyydissä ja väliin ne muuttuvat tyystin vaietuksi menneisyydeksi. Jeffin myötä Twistiin tulee monta twistiä. Jeffin  ruumiinrakenne on kysymysmerkki. Hänellä on  kummallinen puhetapa. Kiertelevä, kaarteleva ja kuulustelevan oloinen ja hän saa minut tuntemaan suurta kiinnostusta niitä moninaisia tekniikoita kohtaan, joilla ihminen saadaan huomaamattaan paljastamaan asioita, joita hän yrittää peitellä. Jeffissä on jotakin Marlboromiehen kaltaista villiä ja kesytöntä.


*

Yksi mielenkiintoisimmista Twistiin liittyvistä asioista on, että Östergrenin kuvaama maailma näyttäytyy pitkälti reaalimaailman kaltaisena, mutta tämä vaikutelma saadaan aikaan luopumalla realismille tyypillisestä yksityiskohtaisesta lineaarikerronnasta. Tiettyjä yhtymäkohtia Jonas Hassen Khemirin Kaikki mitä en muista -teokseen Twististä tosiaan löytyy, mutta siinä missä niin monet muut ovat tohkeissaan Khemiristä, minä tohkeilen mieluummin Östergrenistä. Twist on upea teos, joka ei putoa syliin syysomenan helppoudella, mutta palkitsee lukijan vaivannäön moninkertaisesti.


Klas Östergren: Twist (2016)
365 sivua
Ruotsinkielinen alkuteos: Twist (2014)
Suomentanut: Hanna Tarkka
Kannen graafinen suunnittelu: Mika Tuominen
Kustantaja: Siltala





Kommentit

  1. Oh, tämä uutuus on jäänyt multa ihan huomaamatta.. Täytyy harkita, josko ehtisi, pöydällä kun on jo'muutama' odottelemassa... Mutta ylläpä alkoi kiinnostaa! <3

    VastaaPoista
  2. Nyt on kyllä erinomainen kirjasyksy tulossa. Olen hieman ahnehtinut uutuuksia ja syyskuu tulee vielä menemään pitkälti uutuuksien kanssa (mikäli niitä käsiini saan), mutta loppuvuoden sitten taas pyhitän muulle kuin painotuoreelle.

    Twist on tosi kiinnostava. En nyt ihan heti muista, että tuntemukseni kirjasta olisivat tykkäämisen suhteen kulkeenet niin laidasta toiseen kuin tämän kohdalla. On tosi vaikea selittää, mistä se lumo sitten loppujen lopuksi syntyi. Sun pitää lukea tämä itse :D Kiitos Kaisa Reetta!

    VastaaPoista
  3. Oletkin ehtinyt lukea tämän Östergrenin Twistin, kirjailija ei ole kovin tuttu minulle. Sain joskus iäisyys sitten lahjaksi Herrasmiehet... ruotsiksi. Luin sen joskus suomeksi. Ja nyt ajattelin lukea tämän. Tämä kirjasyksy on mahtava, pakko keskittyä uutuuksiin aluksi. Östergren herätti kuitenkin kivoja muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Östergren oli melko vieras kirjailija. En ollut ennen tätä lukenut häneltä mitään. Oli kyllä varsin kiinnostava tapaus, mutta ymmärrän hyvin kyllä senkin,jos tästä ei innostu.

      Nyt tosiaan mullakin on useampi uutuus odottamassa lukemistaan. Mahtaakohan tulla uutuusähky? Kiitos Ulla kommentistasi.

      Poista
  4. Todella elävästi kirjoitettu kirja-arvio! :)

    P.S.
    Blogissani on sinulle tunnustus: http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/06/tietohaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna, tämä on jännä kirja, enkä nyt tarkoita varsinaisesti jännitysmielessä, vaikka vähän sitäkin.

      Poista
  5. P.P.S.
    Hups, väärä linkki, tässä oikea:
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta. Meinasin vastata sulle, että olen jo vastannut tähän haasteeseen, mutta nyt kun tutkin asiaa, niin tämä onkin eri Liebster Awards kuin se, johon olen vastannut. Elikkäs alan tässä kokoilemaan vastauksia. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j