Anna mennä on feministinen ja hauska kirja, josta puuttuu yksi totaalisen oleellinen osa-alue. Miten nyt näin on päässyt käymään? Palaan tähän polttavaan puutteeseen tuonnempana.
En kirjoita Meriläisen ja Särmän (huomioi sukunimien käyttö kirjoittajista. Tämäkin on tasa-arvokysymys. Naisiin viitataan usein pelkällä etunimellä) korkean huumoriasteen omaavasta kirjasta viileää analyysiä, toteavansävyistä yhteenvetoa tai minkään näköistä arviota. Tässä kirjassa Meriläinen ja Särmä pistävät itsensä peliin ja pikkaisen samaan haluan syyllistyä itsekin. Se on muuten sivumennen sanoen paljon vaikeampaa kuin tyytyä luettelemaan, miksi tämä kirja on niin mainio, mutta kuten sananlasku tietää kertoa niin yrittänyttä ei laiteta. Onpa muuten kummasti sanottu. Laiteta mihin?
Vedän nyt keuhkot täyteen happea ja aloitan sukelluksen. En itsekään tiedä etukäteen, mitä tulen seuraavaksi kirjoittamaan, mutta kirjaan ylös asioita siinä järjestyksessä kuin muistini niitä tämän Anna mennä -järven aallokosta esiin kaivaa. Huomautan myös, että olen ollut tiedostavasti feministi parisenkymmentä vuotta, joka on asia, joka väistämättä vaikuttaa siihen, mistä seuraavassa kirjoitan. En puutu kirjoituksessani asioihin, jotka ovat käyneet vuosien myötä joko hyvässä tai pahassa itsestäänselviksi, vaan keskityn niihin osiin tätä teosta, joista opin eniten tai jotka muutoin katson erityisen tärkeiksi.
Yleistä
Rosa Meriläinen on kirjailija, poliitikko ja "ammattikehtaaja." . Saara Särmä on kansainvälisen politiikan tutkija, joka lienee suurelle yleisölle tunnetuin Congrats, you have an all male panel -projektistaan, josta voit lukea lisää tästä. Meriläinen ja Särmä ovat myös feministisen ajatushautomo Hatun perustajajäseniä. Särmällä on lisäksi paras twitter-käyttäjänimi, johon olen ikinä törmännyt. Hän twiittaa nimellä @huippumisukka.
Vaikka Anna mennä on hauska - välillä suorastaan pissat housuun -hilpeä, joskin toisinaan hieman liikaakin naurattamaan pyrkivä - sisältää se paljon ihan oikeaa asiaa feminismistä. Tiivistän lyhyesti: jokaisen ihmisen kannattaa olla feministi, koska se on hänelle hyväksi. Näin helppoa se on ja uskon, että valtaosa ihmisistä haluaa ajatella omaa parastaan.
Kiinnitin huomiota erityisesti siihen, kuinka kauniisti Meriläinen ja Särmä antavat kiitoksia ja kehuja muille naisille. Tässä on sellainen paikka, jossa yritän ehdottomasti omaa käytöstäni parantaa. Aivan liian usein hoetaan, että naiset ovat suhteessa toisiinsa selkään puukottajia. Toivonkin, että lupaat kanssani, että jatkossa muistat kannustaa ja kiittää muita naisia. Miestenkään kiittäminen ei tietenkään ole kiellettyä, mutta heidän tilanteensa on siinä mielessä naisia parempi, että he syntyvät valmiiseen hyvä veli -verkostoon.
Kenen pitäisi lukea Anna mennä
- niiden, joiden mielestä feminismiä ei (enää) tarvita
- niiden, joiden mielestä feministit ovat seksinpuutteessa riutuvia ihmisiä, joilla on pipo tiukalla ja pipon päällä kukkahattu tai joku muu patriarkaattista fallosta uhkaava päähine
- niiden, joilla S-kirjaimen kohdalla tulee mieleen ensimmäisenä sana suvakkihuora
- niiden, jotka haluavat irrotella ja jotka uskaltavat nauraa itselleen
- niiden, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ryhmiin
Suonikohjut eli polttava puute
Meriläinen ja Särmä käsittelevät monia naiserityisiä kysymyksiä, kuten vaikka kuukautisia ja synnytystä, mutta suonikohjuista ei sanota sanakaan. Minä loukkaannun nyt julkisesti omien ja siskojeni suonikohjujen puolesta ja vaadin, että Anna mennän seuraavan painokseen tehdään lisäys. On nimittäin niin, että hyvin moni nainen häpeää suonikohjujaan ja minä olen yksi heistä. Ei ole ollenkaan luontevaa pukeutua lyhyeen kesämekkoon, kun nuo pallukat kirjovat vasenta pohjettani. On ikävää, että tämän kauneusvirheen vuoksi en kesäisin pääse esittelemään hohdokkaita sääriäni ja tarvitsisin tähän ongelmaan tukea ja osanottoa ja ratkaisumalleja.
Termejä
Feministisessä keskustelussa vilahtelee usein termejä, jotka on hyvä tuntea. Niitä ei käytetä oman egon pönkittämiseen tai brassailuun (vaikka niin välillä väitetään), vaan siksi, että niiden avulla pystytään ilmaisemaan asioita täsmällisesti, jolloin puhujien on helppo tietää, että puhutaan samasta asiasta. Meriläinen ja Särmä avaavat termejä kielellä, jota jokaisen on helppo ymmärtää. Nykykeskustelussa on hyvä tuntea ainakin seuraavat:
Särmä kertoo termin juontavan juurensa Rebecca Solnitin esseestä Men explain things to me, jota sivumennen sanoen itse juuri jonotan kirjastosta. Miesselittäjä on tyyppi, joka on erikoistunut naisten kykyjen ja kokemuksien vähättelyyn. Usein hän pönkittää "asiantuntijuuttaan" kyseenalaisin keinoin. Särmä kirjoittaa:
"Miesselittäjä voi tarpeen vaatiessa vedota koulutukseensa tai lukemaansa oppimäärään. Pitkä matikka, RUK:n johtajakoulutus, maisterius ja diploomi-insinööriys tukevat asian kuin asian hallitsemista. Lajinsa pahin miesselittäjä vaientaa keskustelukumppaninsa tytöttelemällä."
Splainaajiin kuuluvat myös valkoselittäjät, jotka pitävät itseään esimerkiksi rasismin suhteen parempina asiantuntijoina kuin rodullistetut itse. On myös heteroselittäjiä, jotka ovat homoseksuaalisuuden asiantuntijoita. Splainaajilla on paha tapa yleistää omat kokemuksensa kaikkia ihmisiä koskeviksi. Jos splainaaja esimerkiksi ei ole koskaan törmännyt kadulla rasistiseen väkivaltaan, ei sitä hänen mukaansa ole olemassa. Splainaaja kärsii usein myös ns. maailmannapasyndroomasta.
* Cis-nainen, cis-mies
Cis-nainen/mies on nainen/mies, jonka syntymässä saama sukupuoli vastaa hänen käsitystään omasta sukupuolestaan. Cis-sukupuolen vastakohta on transsukupuoli eli ihminen, joka on määritelty naiseksi, mutta kokee itse olevansa mies tai päinvastoin. On hyvä myös muistaa, että kaikki eivät koe kuuluvansa sen enempää nais- kuin miessukupuoleenkaan ja että tiettyyn sukupuoleen kuulumisesta ei sinällään seuraa kovinkaan monia asioita, vaikka näin usein ajatellaankin.
Meriläinen toteaa: "Pippeli ei sisällä koneiden ja laitteiden käyttöohjeita."
* Intersektionaalisuus
Intersektionaalisuus on käsite, jonka avulla kuvataan, miten yksilöä määrittävät samanaikaisesti useat eri tekijät, kuten esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, ihonväri, etninen tausta ja yhteiskuntaluokka.
Intersektionaalisuus on hyvä pitää mielessä myös Anna mennää lukiessa. Sekä Meriläinen, Särmä että minä itse kuulumme valkoisiin koulutettuihin ja siten etuoikeutettuihin naisiin. Pakko kuitenkin todeta, että kun Meriläinen kirjoittaa perhe-elämän haasteista ja toteaa, että kaksi vanhempaa ei riitä mihinkään, minun on yksinhuoltajana kummasteltava, että entäs sitten me, jotka coachaamme perhettämme sen ainoana aikuisena,
Kuinkakohan monta kertaa olenkaan saanut kuulla, että joku tuttavani käyttää itsestään nimeä "melkein yksinhuoltaja", kun puoliso on muutaman päivän työmatkalla. Hah-haa, ihan tosi sikahauskaa, paitsi että ei naurata. Jos joku tästä haluaa käydä vänkäämään hän syyllistyy splainaukseen. Yksinhuoltajan elämän asiantuntija on yksinhuoltaja.
Oletko joskus ajatellut, että selfien ottaminen on aika hassua ja itsekeskeistäkin puuhastelua, johon käytetyn ajan voisi käyttää huomattavasti paremminkin? Minä olen.
Meriläinen ja Särmä tuovat esiin, miten feminiinisinä pidettyjä asioita aletaan pitää automaattisesti vähempiarvoisina ja ei niin vakavasti otettavina. Niille annetaan alhainen status. Selfieitä käsittelevä luku oli minulle hyvin silmiäavaava ja niinpä käytin yhden illan ottaen itsestäni selfieitä. Kuulun niihin, jotka näyttävät valokuvissa aina ihan hirveiltä ja tuo ilta toimi mainiona selfie-siedätyksenä. Vaikka kauhistuttaakin, niin laitan tähän nyt yhden selfien:
 |
Ja nyt hävettää. Mitä minä nyt tällaistakin menin tekemään. Kaikki blogini lukijat varmasti nauravat kuvalleni ja ajattelevat, että mikä ihmeen avaruusolento oikein olen. Ja huomasittehan nyt senkin, että minulla on harmaita hiuksia.
Myös Meriläinen ja Särmä kirjoittavat häpeästä ja mokaamisesta. Miksi ihmeessä pitäisi pukeutua säkkiin ja manata itsensä alimpaan maanrakoon, kun yhtä hyvin voi jatkaa pää pystyssä. "Ikävä" tosiasia on, että ihmiset eivät kiinnitä ollenkaan niin paljon huomiota meihin itseemme ja tekemisiimme kuin luulemme. Sitä paitsi jokainen, joka ylipäänsä jotakin tekee, mokaa välillä. Annetaas nyt porukalla itsellemme armoa!
Anna mennä on voimaannuttava kirja. Se on mainio itsetuntobuusti, jonka lukeminen oli niin riemukasta, että ahnehdin sitä nopeusrajoituksia uhmaten. Arvostan suuresti Meriläisen ja Särmän rehellisyyttä, sillä kirjassa tuodaan esiin myös niitä hetkiä, kun asiat eivät ole menneet ihan mallikkaimmalla tavalla. Meriläinen ja Särmä ovat oman tekstinsä parhaita lähettiläitä.
Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä - Opas hauskempaan elämään
364 sivua
Kustantaja: Kustantamo S&S
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Minusta tämän kirjan markkinoinnissa käytetty mainoskuva on niin hilpeyttä herättävä, että jo sen vuoksi merkkasin teoksen muistiin. Nyt päädyin kirjoituksesi myötä lihavoimaan kirjan nimen muistissani. Onhan tämä luettava, ennemmin tai myöhemmin.
VastaaPoistaHyvä hyvä. Lihvavoi vahvasti ja maalaa vielä neon-värisellä korostustussilla. Tämän parissa ei voi olla viihtymättä. Kiitos Jonna.
PoistaOlen ollut koko päivän niin hidas, että pakko mennä nukkumaan. Mutta se kuva, josta puhuin, onkin näköjään tuo kansikuva. Se naurattaa joka kerta.
VastaaPoistaSelfiesi on hieno!
Samaa mieltä. Toi kuva on kerrassaan loistava. Hieno idea ja toteutus. Kiitos.
PoistaAika huvittava kansikuva, kun opastetaan hauskempaan elämään vakavalla naamalla.
VastaaPoistaSe on just se mainio ristiriita. Kuva on vallan hauska "esipuhe" tähän teokseen. Kiitos Mai.
PoistaTukea, osaanottoa ja ratkaisumallia: Mitään kokemusta ole, mutta olen kuullut mistä lie, että arnikkivoide saattaa auttaa suonikohjuihin. Tosaalta taas; näkyyhän tuolla kaduilla vaikka mitä, miksei sinun suojikohjusi, hohdokkaissa säärissäsi!
VastaaPoistaHello spacegirl! tuo selfiehän on mustavalkoinen. En olis mitään harmaita huomannut, nehän voi olla vaaleempia suortuvia. Monet Bowien parhaista biiseistä liittyy avaruuteen ja muutamasta muustakin henkilökohtaisesta syystä olen oikein ilahtunut jos blogin takaa löytyykin avaruusolento.:D
Mua jotenkin aina vaan jaksaa hämmästyttää, että noita kenen pitäisi lukea -listan kahden ekan ryhmän edustajia löytyy yhä edelleen niin paljon.
Hyvin pienen seurannan perusteella (joten tällä ei ole mitään tieteellsitä pohjaa) olen huomioinut, että monet (nuoret) naiset rakastuessaan sietää hämmästyttävän hyvin miesselittäjiä. Se on aina sekä raivostuttanut että surettanut mua.
En ole koskaan kuullutkaan arnikkivoiteesta. Voiteet ei ole mun vahvinta alaa. Tosin silmänympärysvoidetta olen käyttänyt ehkä kahdeksan kertaa, mutta sitähän ei nyt tässä kysytty. Niin ja ainahan voin laittaa mustat ohuet peittävät legginssit ja sit ihan sikalyhyen hameen, niin ihmisillä on jotain tekemistä, kun ne kauhistelee mun muotitiedottomuutta.
PoistaJoo, sitä porukkaa on aika runsaasti.
Ehkä se on myös yksi selitys siihen, miksi varttuneemmat miehet etsivät seurakseen nuoria naisia. Vanhemmat naiset ei välttämättä jaksa kuunnella miesselittäjiä. Tämän kirjan kaltaista tyttö/naisvoimaa pitäisi jakaa kaikille jo koulussa. Kiitos Sanna.
Miesselittäjiin olen minäkin törmännyt usein, juuri tänään erässä sähköpostikeskustelussa. Tässä tapauksessa selittäjä luulee omaavansa tiedon ja myös määräysvallan kaikkeen, koska on varakas. Arrgh.
PoistaKiitos illan huumoripläjäyksestä :) Ratkaisumalleja ei ole S-ongelmaasi antaa, mutta ota koppi sympatioista! Omissa mokissa piehtarointi on suomalaisten (miestenkin) helmasynti. Minä mokaan nykyisin paljon kevyemmällä mielellä kuin jotain parikymppisenä :)) Olen harjoitellut armollisempaa suhtautumista itseeni - ei se ihan aina toimi kylläkään...
VastaaPoistaLoistava kansikuva!
Kiitos Riitta ja kiva kuulla, että sulla oli tätä lukiessa kivaa. Ansio kirjoituksesta Meriläiselle ja Särmälle, koska he ovat niin inspiroivia.
PoistaJoo on siinä varmaan jotain suomalaista, mutta sitten esim. sellanen juttu tuli tässä mieleen, ei nyt liity mokiin, vaan itsevarmuuteen. Jos mies on kerran sanonut Bonjour, se laittaa työhakemukseen, että hyvä ranskankielen taito. Nainen taas jos puhuu sitä sujuvasti, laittaa että tyydyttävät tiedot. No vähän karrikoidusti, mutta tämäntyyppiseen juttuun olen törmännyt hirmun usein.
Kansikuva on minustakin tosi hieno ja mitä osuvin tälle kirjalle. Kiitos Riitta!
Heh, minä olenkin joskus ajatellut, että minkähän näköinen sinä olet. No, nyt on selfie jännästä kuvakulmasta. Laita vielä joskus kuva suoraan edestäpäin hymyilevänä. Sinulla on kauniit isot silmät, jotka varmaan säteilevät hymystä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta yksinhuoltaja-asiasta.
Eräs asia, johon haluan puuttua on se, että minusta ei pitäisi sukupuolittaa sitä, ketä saa arvostella. On hassua ajatella, että nainen ei saisi naiseuden takia arvostella toisen naisen mielipiteitä. Se on väheksyvää!!! Jos me saamme väitellä asioista ja mielipiteistä vain miesten kanssa, niin silloinhan me itse tytöttelemme toisiamme.
Olen kyllä huomannut, että miesten kanssa saa rauhassa väitellä, niin että kipunat sinkoilee, mutta naisissa on paljon niitä, jotka ottavat nokkiinsa eivätkä muista, että väittely koskee asiaa eikä persoonaa.
Selitän vielä lisää tätä. Minusta sinun kirjoituksesi on naseva ja hauska. Olen samaa mieltä muiden komnetoijien kanssa tästä ja luulenpa, että me olemme tosissamme. Mutta jos me emme olisi tosissamme, vaan toteuttaisimme jotain "kehu nainen päivässä" -ohjelmaa, niin se olisi alentuvaa ja alentavaa toisiamme kohtaan, mielihyvän hyrinää ilman potkua.:)
PoistaNiinku en oikein osaa ottaa niitä selfieitä ja taisin nyt yhtenä iltana ottaa niitä muutaman vuoden tarpeiksi. En kyllä näytä yhtään selfieltäni, mutta toisaalta selfiethän eivät valehtele. :D
PoistaMinusta "kehu nainen päivässä" on mahtava kampanja. Naisilla on niin paljon kehutuksi tulemisen vajetta kertynyt vuosisatojen kuluessa, että tämän asian voi ottaa täsmäkohteeksi. Kuka sitä sitten milläkin tavalla toteuttaa, mutta laajemmin minusta on tehtävä töitä naisten välisen solidaarisuuden lisäämiseksi. Kyllä siinä hermo meinaa mennä, kun toinen osapuoli selittää, että hän ei sitten yhtään tarvii feminismiä ja ihan tasa-arvoisiahan tässä jo ollaan miesten kanssa. Miten siinä sitten kehut? Ehkä voi sanoa, että ilmaisit mielipiteesi selkeästi ja kuulin mitä sanoit.
Miksi kehuminen olisi alentuvaa? En ajattele, että kehutaan kehumisen vuoksi, vaan enemmänkin niin, että kehumisen aiheita on suunnilleen kaikissa ihmisissä lukemattomasti ja itse ainakin saatan mielessäni ajatella vaikka että onpas hyvä tyyppi, vaan enpä sitä aina ollenkaan tule esiintuoneeksi.
Tuo väittelyhomma on minusta ihan oma topiikkinsa. Itse saatan välillä artikuloida suht reippaasti ja unohdan, että on ihmisiä, jotka saattavat loukkaantua helposti. Siis se, että miksi loukkaantua siitä, jos toinen on eri mieltä. Eihän sitä koskaan mitään edes opi, jos aina vaan hymistelee. Paras tilanne on, kun molemmilla osapuolilla on hyvä tahto ja intentio ja keskustelun myötä kummatkin viisastuvat.
Esim. nyt tässä kirjoitin suht reippaasti, koska tiedän Marjatta, että sun kanssa voi niin tehdä ja jos tulee väärinymmärrys, niin sun kanssa se on helppo selvittää. Niin ja tossa edellä tuli nyt 2 kehua. Oliks ne keinotekoisia? Kiitos kommentoinnista.
Juu, ei siis kiintiökehumista, vaan kehutaan enemmän yleensä.
PoistaOlen törmännyt parikin kertaa blogeissa siihen, että miehet huomaavat naisten kivan tavan kehua, kannustaa ja lohduttaa toisiaan. Siis kehumista naisten kesken kyllä harjoitetaan.
Ei olleet keinotekoisia.
Omppu, sinä olet hyvä väittelijä ja hyvä keskustelija! Sinä olet fiksu!
Nämäkin 2 ovat aitoja. :)
Uskon, että et näytä samalta kuin tässä huumoriselfiessä. Mutta miksi et julkaisisi myös ihan itsesi näköistä selfietä? Ei kai siinäkään mitään pahaa ole!
Niin kuin, Omppu, tiedätkin Meriläinen ei kuulu niihin ihmisiin, joiden ulosannille lämpenen. Olen tainnut tämän mainita aiemminkin :D Mutta sinun kirjoituksesi on mainio, ja sivuutankin Meriläisen olemassaolon nyt tässä kokonaan. Saattaa olla hieman hassua, kun keskustelun avauksena on kuitenkin hänen kirjansa. Mutta mitä välii.
VastaaPoistaTunnustan, että minä olen ns. myöhäisfeministi, joskin melko lauhkea sellainen. En siis jaksa katsella kaikkia asioita miehen ja naisen tasa-arvon näkökulmasta, vaikka joskus tai usein se olisi ihan aiheellistakin. Osasyy saattaa olla se, ettei omassa elämässäni ole ollut sijaa tai tarvetta tällaiseen. Herkemmin sitä näkeekin naisen (ala-arvoisen) aseman muissa kulttuureissa.
Ihmettelen niinikään niitä naisia, jotka alentavat omaa sukupuoltaan eivätkä edes välttämättä itse tajua sitä. Tulee mieleeni nämä monet naiset, jotka mainostavat joka välissä tulevansa paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Naiset kuulemma puukottavat selkään ja ovat hankalia.
Eikös tämä juuri ole sitä yksisilmäistä selkäänpuukottamista? Niputetaan koko sukupuoli yhdenlaiseksi, mikä minun silmissäni pelkästään olisi naurettavaa ellei se olisi säälittävää. Itse tulen - tai en tule - toimeen ensisijaisesti tietynlaisten ihmisten - en siis tietyn sukupuolen - kanssa. Läheisinä ystävinä minulla on yksinomaan naisia. Puukkoa on tullut selkään ihan tasapuolisesti sekä miehiltä että naisilta.
Jotkut roikkuvat kynsin ja hampain kiinni joissakin fossiilisissa sukupuolimääreissä. Ja ikään kuin ainoastaan tytöt/naiset ottaisivat selfieitä. Etenkin pojat ja nuoret miehet ottavat niitä, posettavat oikein kunnolla. Eikä sitä kai pidetä "akkamaisena"? Ehkä nuorissa onkin tulevaisuus: he pistävät keinotekoiset sukupuolioletukset uusiksi ihan näkyvästikin. Sinun selfiesi on oikein tyylikäs - suorastaan taiteellinen. <3
Kummastuttaa mainontakin. Naiset kuvataan haisevina ja vaivaisina olioina. He tarvitsevat dödöä, joka ei petä ja peittää paskanhajun. Miehet tarvitsevat dödöä siksi, että siten naiset lakoavat heidän edessään. Miehet eivät noin muuten haise eli ole tarvetta ehkäistä hienhajua tmv.
Naisen kuukautisrätit pitää tuoksuttaa, etteivät naiset haisisi pahalta hillojenkaan aikana. Naisen alapäähän on muutenkin tarjolla jos jonkinlaista salvaa ja voidetta, ettei se saastapesäke jatkuvasti haise ja kutise.
Nyt tuli sekava ryöppy, sori. Toivottavasti ei ihan aiheen ohi mennyt. Jos palataan vielä tuohon kirjaan, niin tuskin luen sitä. Vaikka toisaalta voisi tehdä minulle ihan hyvää kokeilla sitä - Meriläisestä huolimatta tai juuri siksi. :D
Mulla taas on enempi niin, että suht automaattisesti katson asioita feministisestä näkökulmasta, mutta en kyllä mitenkään jatkuvasti tuo näkemääni esiin (en edes täällä blogissa), vaikka monissa kirjoituksissani jonkinlaista feminististä vivahdetta taitaa ollakin. Tietysti on myös niin, että tasa-arvokysymykset ovat hyvin erilaisia eri kulttuureissa ja maissa ja niitä ei voi verrata keskenään. Monessa asiassa Suomessa epätasa-arvoa pitää yllä erilaiset normit ja käsitykset siitä, mitä tytön/naisen kuuluu tehdä ja millainen olla. Ammateissa esim. on tätä vielä paljon. Vaikka pikkuhiljaa muutosta tapahtuu, niin kyllä vielä esim. naisputkimies on poikkeus lajissaan, vaikka putkihommat ja pippeli eivät sinänsä ole sen enempää yhteneviä kuin että molemmat alkavat p-kirjaimella.
PoistaTunnustan. Olen useammankin kerran sanonut, että tulen usein paremmin toimeen miesten kanssa. Tämä nyt perustuu siihen, että monilla (ei kaikilla tietenkään) naisilla on juttuja (esim. meikit, kohokkaat, tyttöjen illat) yms., jotka on mulle ihan jostain vieraalta planeetalta. Olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan noita juttuja ja jopa ihailemaan sitä, että jotkut naiset tietää noista jutuista niin paljon. En siis mitenkään aiemminkaan ole ko. asioita halveksunut, mutta kun mulla ei vaan ole niistä mitään sanottavaa ja tunnen itseni kummajaiseksi ja kuin muut puhuisivat jotain murretta, jota en ymmärrä. Eli mulle tämä on enempi puheenaihe- kuin sukupuolikysymys. Tosin olen vähän huono sukupuolissa, olen heikosti mitään sukupuolta, mutta samaan aikaan hirveän paljon nainen. Ei löydy vaihtoehtoa mistään lomakkeesta. :D
Niin varmaan selfiet alkavat jo olla salonkikelpoista kamaa, kun pojat ja miehetkin niitä ottavat. Meriläiseltä ja Särmältä tärkeä huomio tuo, että jos jotain pidetään feminiinisenä, niin sitä myös pidetään jotenkin huonompana. Sit esim. nää jutut, että naiset laittaa paljon ruokaa, huippukokit on enimmäkseen miehiä. Kampaajia on naisissa paljon, mutta huippukampaajat on miehiä. Eli sitten kun on tosipositio kyseessä, niin sen ottaakin mies.
Mainonta on ihan oma kategoriansa. Nyt jostain luin, että se sininen kuukautisveri on mainoksessa muutettu punaiseksi. Mitä edistystä! Varmaan nuo alapäätuoksut on yksi seuraavista hittituotteista. Kukas se kirjoitti aiemmin, olikohan Marjatta, että tehdään myös häpykumpumuotoilua, että se ei tiukoissa housuissa näkyisi liiaksi. Aina keksitään jotain uutta, jota pitää muokata, kun nainen on niin vajavainen olento ja samaa alkaa olla miehilläkin. Kuinka paljon helpompaa olis vaan antaa olla kroppansa kuten on.
Kiitos vielä Elegia mahtavasta pitkästä kommentista. Uskon kyllä, että tossa kirjassa on kohtia, jotka naurattais suakin.
Mä tulen taas tänne, kun tämä on niin hyvä keskustelu.
PoistaJuu, niitä häpykummun pienennyksiä tehdään USA:ssa, kun on niin tiukkoja housuja, että näkyy, miten kumpu rumasti kumpuilee. Pitää olla pikkutyttö ikuisesti.
USA:ssa oli jo 1971 vaginaan suihkutettavia tuoksuja. Muistan nimeltäkin Pristine! :) Tytöt ihmetteli, että miksei "Marjaada" käytä niitä. Mainokset painottivat, että et voi olla varma itsestäsi ilman Pristineä.
Elegia, nuo voiteet, Vagisan yms on kyllä ihan tarpeellisia jokapäiväisessä käytössä, kun esim. yhtäkkiä naiselle, nuorellekin, järjestetään vaihdevuodet rintasyövän takia ja tarvitsee kosteutusta.
Marjatta, varmasti ovat voiteet tärkeitä, kuukautisrätitkin ovat. Ja dödö. Minua vain ärsyttää se tapa, miten naisille suunnattu mainonta usein toteutetaan. Se lähtee usein oletuksesta, että nainen on saastainen. Miehille suunnattu mainonta lähtee siitä, että mies on cool ja vielä coolimpi kun käyttää Axea tmv.
PoistaOmppu, minulta on mennyt ohi tuo, että juuri sinä olet maininnut tulevasi miesten kanssa paremmin toimeen. :D Olisin ehkä muotoillut sanomani paremmin tai jättänyt kokonaan pois, ellen olisi keksinyt neutraalimpaa tapaa ilmaista asia. Mutta onneksi et ole loukkaantuvaa sorttia.
Minä jäin miettimään, mistä esim. ikäiseni naiset sitten puhuvat? Ei kai meikeistä pelkästään tai edes suurimmassa määrin? Itse puhun meikeistä noin kerran vuodessa, kasvovoiteista joskus koska minulla on atooppinen iho ja rutto vaivaa toisinaan. Sekin on lähinnä karjumista, että rutto iski taas.
Minulle siten ajatus siitä, että naiset puhuvat vain meikeistä, tyttöjen illoista jne. on vieras. Monien ystävieni lapsetkin ovat jo lentäneet pesästä (ja kaikilla ei edes ole lapsia), mikä on hyvä asia, sillä itse en jaksa kovin paljon lapsijuttuja. Voisinhan minäkin niputtaa tässä kaikki äidit samaan pinoon, että puhuvat vain lapsistaan ja kakasta. :D En tee sitä, koska tiedän etteivät kaikki äidit ole onneksi sellaisia. Onneksi kaikki miehetkään eivät puhu auton rassaamisesta tmv. ;)
Muuten, kokkaamisesta tosiaan tuli "salonkikelpoista" vasta kun miehet alkoivat kokata. Minua ei kokkaaminen kiinnosta, vaikka ravinto kiinnostaa. Se on tosin sellainen asia, josta en yleensä puhu, koska en koe siihen tarvetta.
Harkitsen tämän kirjan lukemista vakavasti, mutta lukeminen siirtynee kyllä ensi vuoteen. Sitä ennen tuskin saan kirjaa käteeni. Kiitos sinulle mainiosta keskustelusta!
Elegia, nyt on sanottava, että en kyllä kokenut minkäänlaisia loukkantumisen tunteita. Sitä paitsi ajatus siitä, että tulisi paremmin toimeen miesten kanssa on jo lähtökohtaisesti aika tyhmä ja perustuu yleensä johonkin tilanteeseen, jossa koen olevani niin epänainen, että en ole yhtään kartalla ja sitten luon mielessäni jonkun ideaalin miesporukan, jossa mua ymmärrettäisiin paremmin.
PoistaOmaan ystäväpiiriini kuuluu lähinnä naisia, joille sukupuoli ei ole este tehdä asioita, joita yleisesti/vanhanaikaisesti pidetään miesten juttuina, kuten vaikka remonttihommat. Eikä tämä tarkoita, että kaikkien naisten pitäisi osata remontoida, toisilla on siihen enemmän kykyä kuin toisilla ja samaa pätee miehen. Sellaista en vaan jaksa, että ei edes yritä, vaan huutaa heti apuun jotain karpaasia hoitamaan homman. Ja niinkin, että varmaan on monelle remonttiosaamattomalle miehelle kovempi paikka, kun ei osaa, kun mitä se on monelle naiselle.
Minäkään en oikein jaksa mitään lastenkehumisjuttuja ja vastaavia. Tein ihan periaatepäätöksen, että en laita esim. facebookin mitään tyttäreni saavutuksia, koska ne ovat tosiaan hänen saavutuksiaan, eivätkä minun. No, mua nyt ärsyttää muutenkin melkein mikä tahansa aihe (paitsi kirjat ja kulttuuri yleisesti), jos siitä jatkuvasti postaa. Ne kissat joo, niitäkään en yhtään jaksa.
Sitten en jaksa sitäkään, että ajatellaan, että fb:ssä kuuluu kirjoittaa vaan jatkuvasti, kuinka mahtavasti menee. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät hölmönä, jos kirjoittaa siitä, kun menee huonosti. Eikös tuo nyt ole jokaisen oma asia, mitä kirjoittaa ja miksi olisi jotenkin huonompaa kirjoittaa ikävistä asioista? Nykyisin harvoin postaan enää mitään, kun olen jo kyllästynyt facebookiin ja mun kaverit ei useinkaan kommentoi niitä asioita, joista haluaisin keskustella. Esimerkki: postasin Trumpista - ketään ei kiinnostanut. Kerroin siivonneeni kirjahyllyn - 50 tykkäystä. Tuostakin vois nyt jotain päätellä.
Jaahas, nyt lähti vähän eri suuntaan tämä juttu. Meriläinen kyllä kirjoittaa tuossa kirjassa facebookistankin, joten on tässä hatara yhteys itse aiheeseen.
Niin ja se vielä, että sinä Elegia kuulut myös niihin, joiden kohdalla en ajattele, miten sanani asettelisin, että et loukkaantuisi, koska luotan sinuun ja siihen, että tiedät, että tahallani en koskaan sinua loukkaisi. Tämän vuoksi voi välillä kirjoittaa vähän suoremminkin. Kiitos!
Marjatta kiva kun tulit. Olet aina tervetullut. Häpykummut kunniaan luonnontilassaan. Sinänsä on minusta jokaisen oma asia, miten itseään muokkaa. Senkus muokkaa, jos siltä tuntuu. Toinen paljon vaikeampi asia on sitten se, että mihin tuo muokkaamishalu perustuu ja miten se on syntynyt. Jos muokkaamalla lähdetään täyttämään muiden odotuksia, niin tie on kyllä täysin loputon, eikä tulee pistettä, jossa olisi tarpeeksi hyvä.
PoistaLukulistalle meni että kolahti!
VastaaPoistaVaikka olen kyllä nyt vähän pettynyt etukäteen, jos suonikohjut on sivuutettu kokonaan. Mullakin niitä on muuten nimenomaan vasemmassa pohkeessa. Mikähän juttu sekin oikein on?
Mahtava selfie! En huomannut harmaita hiuksia, koska näin ne vaaleina raitoina.
Tämä kirja kuulostaa kyllä mahtavalta. Ja rakastan tuota kansikuvaa :)
Vasen pohje sullakin. Tässä on nyt joku juttu. Tuliko ne sulla raskauden myötä? On tosi kummallista, että oikeassa pohkeessa ei ole yhtään mitään. Mulle kun ne ilmesty raskausaikana, niin ehkä olin sitten jotenkin toispuolisesti raskaana.
PoistaMelkeinpä veikkaisin, että tää on just sun huumorintajuun. Suorastaan näen jo sut kirjoittamassa tästä postausta ja piirräthän sitten siihen suonikohjut, kun sulta tuo piirtäminen sujuu.
Kiitos Maija!
Haa, nyt kun mainitsit niin kyllä, heti ensimmäisen raskauden aikana sain ekan suonikohjun alun. Lisäksi, jonkun synnytyksen jälkeen (ehkä toisen, en ole varma) mulla turposi komeasti nimenomaan vasen puoli kehosta, erityisesti jalka. Silloin kätilö selitti ystävällisesti jotain jostain, mutta en muista enää yhtään mitä ja mistä. Jotenkin se toispuoleisuus kuulosti kuitenkin sen jälkeen loogiselta.
PoistaVoisin jo aloittaa suonikohjun luonnostelun. Tai sitten nappaan selfien säärestäni. Enkä edes ajele säärikarvoja ensin! ;)
Karvainen suonikohjuinen sääri. Siitä kyllä blogistania räjähtää :D Marjatta arveli, että liittyisikö tuo vasenpuoleisuus jotenkin siihen, että sydän on vasemmalla puolella. Sama on mullakin käynyt mielessä. No, minulla ei ole niistä suonikohjuista mitään kipuja, joten sikäli olen onnekas. Ja erään kaverini kanssa ollaan joskus saatu itsemme varsin hulppeaan suonikohjuhysteriaan, joten kaikella on puolensa. :D
PoistaJään odottamaan sun kohjujen tulemista blogiisi.
Mun kaverille oli muuten sanottu, että vaikka suonikohjut eivät olisi kipeitä, pitää niitä tarkkailla ja mielellääm hoidattaa/ poistattaa. Voivat kuulemma olla esim. lentokoneessa hyvin vaarallisia. :O
PoistaOlen käyny alan ihan huippuspesialistilla (kun olin suunnitelmissa suonikohjujen leikkaus) ja hänen mukaansa suonikohjuihin (tai ainakaan mun kohjuihin) ei liity mitään erityistä vaaraa. Tiedä sitten, ehkä asiasta on eri näkemyksiä.
Poistavaikuttaa kivalta - vaikka itsellä ei akuuttia kirjan tarvetta.
VastaaPoistaOk. Pidä mielessä, jos tarve iskee. Kiitos Hannele!
PoistaIhan mahtava postaus, jälleen kerran! Ja peukut selfiellekin, se on hieno sekin. Feminismi on tärkeä aihe, ja on ihana että sitä lähestytään näinkin monipuolisin miettein, ei aina vain tiukalla asiasävyllä. Täytyy ehdottomasti lisätä tämä kirja omallekin lukulistalle. :)
VastaaPoistaLuepa tosiaan ihmeessä ja kiitos selfie-kehusta. Oli se kova paikka, mutta selvisin. :D Huumorin ja hauskan kautta asioita voi esittää usein syvemminkin kuin pelkällä asiapitoisella tekstillä. Ainakin jos on niin taitavia kirjoittajia kuin nämä kaksi. Kiitos Laura!
PoistaHah, jotenkin pelkässä instassa nähdyn kansikuvan perusteella pidin tätä ihan erilaisena kirjana (Millaisena, sitä en itsekään osaa nyt tarkemmin sanoa). Tekstisi perusteella tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Jotenkin tulee mieleen Anu Silfverbergin Äitikortti, vaikka kyseessä onkin tyystin erilainen teos. :D Noh, ehkä se tuli tuosta kohdasta, että joillakuilla miehillä on tapana heilutella mieskorttia, äideillä äitikorttia. Ja muute noista suonikohjuista, tämän nykyisen raskauteni myötä ne ovat minullakin löytäneet tiensä vasempaan pohkeeseeni. Helteiden aikana onnistuin jopa ajoittain unohtamaan niiden olemassaolon.... Ajoittain!
VastaaPoistaNyt täytyy Kia sanoa, että en olis kyllä uskonut, kun aloin blogata kirjoista, että jonain päivänä puhuttaisiin vasemman pohkeen suonikohjuista. Maijakin tuolla edellä kirjoitti samasta. Parilla kaverillanikin on sama, että raskausaikana ovat tulleet nimenomaan vasempaan pohkeeseen. Toisella heistä ne leikattiin ja seuraavan raskauden myötä tulivat takaisin. Tämä nyt jää kovasti mietityttämään, että miksi ne useille tulee just vasempaan jalkaan.
PoistaKortin heiluttelua on joskus mahdoton vastustaa. Taisin itse heilutella yksinhuoltajkorttia tässä bloggauksessa. :D
Tämä on silläkin tapaa mukava kirja, että voi halutessaan hyvin lukea pienissä erissä (myös vauva-arjen keskellä), koska on selkeät ja napakat luvut.
Kiitos paljon Kia!
Täytyy etsiä tämä käsiini. Yksinkertainen on hyvä, napakkuus ja selkeys ovat erittäin hyviä. ;) Totta, kortin heiluttelua on vaikea vastustaa, eikä siinä mielestäni ole edes mitään väärää, kun sitä käyttää oikeassa tilanteessa. (Mistä sitten aina tunnistaa sen oikea tilanteen???) Jos puhutaan yksinhuoltajuudesta ja heitä koskevista asioista, voi kortin ihan oikeutetusti vetään hihastaan. Mutta ehkä raja menee siinä, että jokaiseen väliin hokee: "Minä kyllä yksinhuoltajana sitä tai tätä..." (tai äitinä, opena, miehenä jne.)
PoistaItse harvoin edes puhun yksinhuoltajuudesta ja mitä siihen liittyy ihmisille, jotka itse eivät ole yksinhuoltajia. Olen vaan sitten hiljaa, kun joku valittaa olleensa muutaman päivän yksinhuoltaja, kun toinen vanhempi on ollut jossain. Ja hyvin usein tuollaiseen kommenttiin liittyy vielä vitsikäs sävy. Työnantajille olisi kyllä viesti, että jos haluatte töihin ihmisen, joka on todellinen multitaskaaja, niin palkatkaa yksinhuoltaja!
PoistaYleistyksistä, niputtamisesta ja erilaisista korteista vielä se, että ei oikeastaan mistään voi puhua yleistämättä.
VastaaPoistaNo, pitäisi tietysti muistaa sanoa, että monet naiset ja monet miehet tai tuntemani ne ja ne. Jos esimerkiksi haukkuu miehet suohon ja seuraavassa virkkeessä kehuu oman aviomiehen taivaan lahjaksi, niin ei hän nyt ehkä ole ainoa hyvä mies.
Minusta sinä Omppu nostit yksinhuoltajuuden esiin ihan oikeasta näkökulmasta. Kortin heiluttamisessa taas on aina yksipuolista, lappusilmäistä oman asian korostamista.
Mulla ei ole suonikohjuja, mutta kyllä vain, juuri vasemmalla puolen polvitaipeessa on tummana näkyvä verisuoni. :D Sydän on vasemmalla puolen, onko sillä merkitystä?
Ei oikeastaan voikaan puhua yleistämättä. Kun sitten tuntee ihmisen paremmin, niin voi tietää, että vaikka hän puhuisi yleisestikin, niin ei tarkoita sillä, että tarkoittaa joka ikistä johonkin ryhmään kuuluvaa. Itse esim. pidän itsestäänselvänä, että jos sanon kaikki ihmiset, niin en tarkoita sillä kaikkia maailman ihmisiä. On myös hieman tönkköä aina sanoa/kirjoittaa auki, että monet/suuri osa tms.
PoistaPyrin kyllä olemaan vahvistamatta sukupuolistereotypioita, joka ei ole aina ihan helppo tehtävä ja monesta jutusta huomaa saavansa itsensä kiinni.
Tuo yksinhuoltajajuttu on sellanen, mikä raivostuttaa mua ihan todella. Ihan turha on kenenkään tulla siitä sanomaan mitään, jos ei ole kokemusasiantuntija. Nyt tuli hieno sana. :D Tähänhän se juuri perustuu, että parhainta tukea on vertaistuki, näin on tutkimuksissa todistettu.
Joo, mietin samaa, että liittyisikö sydämeen, että kohjut tulee vasemmalle puolelle.
Mulla on kyllä yksi "hyvänpäiväntuttava" (ei Omppu :D :D ), joka aina suureen ääneen ilmoittaa, että kavereina on lähinnä vain miehiä, koska naiset sitä ja tätä. Hän ei siis edes vissiin halua tutustua naisiin, koska hänen ajatusmaailmassaan ne kaikki on sitä ja tätä. :D Yleistämistä ei sinänsä voi välttää eikä se se (yleistäminen) aina edes ole huono asia (esim. kulttuuritutkimusessa on "pakko" yleistää ja käyttää stereotypioita), mutta ennakkoasenteet ja niiden kuuluttaminen totuuksina on sitten eri asia (johon täällä ei siis ole edes mielestäni sorruttu).
PoistaPs. Mulla ei ole suonikohjuja, ainakaan vielä. ;D
Elegia, voisiks sä kysyy siltä, miks se sanoo aina noin? Haluaisin kuulla vastauksen. No en nyt tietysti oikeesti yllytä kysymään, mutta kiinnostavaa kyllä, että hänellä on tuollainen tapa. Jos se vaan haluaa tuoda esiin, että on niin eroottisesti puoleensa vetävä tai jotain :D
PoistaJoo kokonaan ilman yleistyksiä on kyllä mahdoton puhua. Toisaalta voisi ajatella, että suht laajasti on ihmisillä tiedossa, että yleisesti jostain ryhmästä puhuttaessa ei tarkoiteta ihan joka ikistä tyyppiä. Ei nyt ihan liity tähän tai ehkä jotain kautta liittyykin, mutta mun on vaikea vastata mihinkään kyselyihin, kun en osaa valita vastausvaihtoehdoista, kun yleensä vastaukseni olisi sekä että ja sellaista vaihtoehtoa ei yleensä ole.
Mainio kirjoitus Omppu ja hieno selfie! :)
VastaaPoistaMutta minä tunnustan: mulla on ongelmia feminismiin liittyen; en kannata esimerkiksi sukupuolikiintiöitä, koska ne asettavat naiset ikään kuin jo lähtökohtaisesti heikompaan asemaan, ihmisiksi, joilla ei olisi muka omaa voimaa tai tahtoa nousta lasikatton läpi, muuten kuin jotenkin ihmeellisesti tuettuina.
Mulla ajattelu lähtee siis ensisijaisesti yksilöstä. En voi enkä edes haluaisi edustaa ensisijaisesti mitään tiettyä ryhmää. No juu, ehkä ihmistä :)
<3
Feminismissä on monia erilaisia tulkintoja. Tässä kirjassa Saara Särmä muuten mainitsee juuri noiden kiintiöiden ongelmallisuuden, mutta tulee samaa lopputulokseen kuin mitä itsekin olen ajatellut: jos on niin, että sukupuoli tarkoittaa automaattisesti sitä, että johonkin asemaan ei voi päästä sukupuolensa takia, on asiaa aika mahdoton muuttaa kuin juuri noiden kiintiöiden avulla. Eli ne olisivat väliaikainen ratkaisu olosuhteissa, joissa parempaakaan ratkaisua ei ole keksitty.
PoistaYmmärrän tuon ajatuksesi, mutta entä jos mietit niin päin, että johtuen siitä, että olet nainen, et voi päästä johonkin asemaan vaikka olisit sata kertaa lahjakkaampi ja ko. asemaan paremmin sopiva kuin mies. Olisiko silloin oikein, että sinua ei valita? Hah, olen itse menettänyt yhden työpaikan, koska oli mieskiintiöläisen vuoro tulla valituksi. Joskus menee näinkin päin.
Ajatus, että yksilö edustaisi vaan yksilöä on mulle totaalisen vieras. Jokainen meistä kuuluu aina samanaikaisesti myös useampaan eri ryhmään, halusimmepa sitä tai emme. Ehkä en ymmärtänyt mitä tarkoitit ???
Kiitos kommentista.
Pakko nyt vielä tähänkin kommentoida, että mä myös vastustan kiintiöitä. Olen jopa kuullut villiä huhua, että opettajankoulutuslaitokseen olisi mieskiintiö! No ei ehkä todellisuudessa ole, mutta olen kyllä työelämässä törmännyt siihen, että opettajan paikan on saanut mies, koska "se on mies ja heitä on kentällä niin vähän, koulun parasta ajatellaan, kun palkataan". Sitten olen faktana tiennyt, että kyseiset tyypit (eivät kaikki miehet!) hoitavat työasioita vasemmalla kädellä, ja se paikkaa hakenut nainen olisi ollut todella paljon parempi ko. tehtävään!
PoistaMinä taas olen sitä mieltä, että varsinkin varhaiskasvatuspuoli on aivan liian naisvaltainen. Noin yleensäkin näkisin mielekkäämmäksi, että ammatit eivät olisi sukupuolieriytyneitä. Jos opeduunia hakisi yhtä hyvät hakijat, toinen nainen, toinen mies, saattaisin hyvinkin palkata sen miehen, jos opettajakunta olisi valmiiksi hyvin naisvaltaista. Minun feminismini tosiaan on tasa-arvon edistämistä ja siitä hyötyvät myös miehet. PS. toivon myös, että tämä naiset ja miehet -ajattelu olisi pian jo historiaa ja pystyisimme luopumaan sukupuolesta minkään määrittäjänä.
PoistaKiva Kia, kun olet kommentoinut ahkerasti. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Kyllä, ymmärrän, että naisvaltaisella alalla kaivataan miehistä näkökulmaa, mutta on kurjaa, jos sukupuoli (kumman tahansa) ajaa osaamisen ohi.
PoistaMukavaa viikkoa sinullekin!
ps. Tämä on kirja, joka näemme herättää hyvin paljon mielenkiintoista keskustelua. :) Tai sitten se on tämä postaus!
Jep. Tässä bloggauksessa oli vaan ihan muutama juttu tästä kirjasta, joka kyllä tosiaan tarjoaa paljon keskustelunaiheita. Kiitos sinulle keskustelun edistämisestä. Lukeminen on kivaa, mutta kyllä on ihan superia kun syntyy kirjasta keskustelua.
PoistaOmppu, minä tunnen feminismiä todella vähän. Mutta se on alkanut kiinnostaa minua yhtenä yhteiskunnallisena 'voimatekijänä' ja myös filosofisessa mielessä. Tietenkin jotakin näkee ympärilleen pelkästään jo katselemalla ja kuuntelelemalla, mutta lisätieto ei olis pahitteeksi. Huomasit varmaan, että tässäkin kommentissa etäännytän itseni feminismistä, ikään kuin tarkkailijan rooliin. Se jotenkin kuuluu mun luonteeseen...
PoistaKaisa Reetta nyt mars eteen päin, ei mitään himmailuja eikä tarkkailijarooleja! Aloin tässä miettiä, että minusta feminismiin on helpointa tutustua jollain kurssilla, mutta sellaisia ei taida oikein olla paitsi yliopistossa. Itse kokisin vaikeaksi "vaan" lukea feminististä teoeriaa, koska keskustelu ja omien ajatusten törmäyttäminen on minulle suuri osa feminismiä. Facebookissa on jotain feministiryhmiä, ehkä ne voisi olla myös kiinnostavia. Ja tietenkin voi tutustua asiaan myös lukemalla, kunhan muistaa että lähestymiskulmia on useita ja olisi hyvä tuntea vähän myös feminismin historiaa, koska tietenkin feminismissäkin uusi rakentuu vanhan päälle ja tämä myös on syy, joksi pidän juuri nimityksestä feminismi, joka kantaa mukanaan juuria.
PoistaNiin, pitää lisätä vielä tuohon äskeiseen kommenrttiini, että tietenkin tunnistan epätasa-arvon olemassaolon, mutta se, millä keinoilla sukupuolten välillä esiintyvää valtasuhdetta pitäisi parantaa... Niin, siinäpä mullekin pulmaa.
VastaaPoistaHuomaan tässä myös sen, että en tiedä feminismistä tarpeeksi, en edes ottaakseni kantaa. Sanopa mulle joku teos, johon mun kannattais tutustua?
Mitäs jos Kaisa Reetta lukisit tämän Anna mennä? Tässä on paljon ns. perustietoakin ja jos suhteesi feminismiin on epäilevä, niin siinäkin mielessä suosittelen tätä. Kiitos vielä!
PoistaOlen niin kipeä, etten jaksa lukea varsinaisesti mitään, mutta kumma kyllä, täällä arkistosivuillasi jaksan - ja voin suorastaan erinomaisesti :D. Tuosta facesta: mulla on sama ongelma. Jaan mielestäni hienoja juttuja maailmalta, joista ei juuri kukaan piittaa. Mutta sitten kun jaan yksityisasioistani, on heti tykkääjiä ja kommentit kukassa :D. Huokaus.
VastaaPoistaVarhaiskasvatuksesta ja miehistä sanon kokemuskorttia :D heilutellen, etteivät ne munat auta varhaiskasvatuksessa sitten niin yhtään, jos homma ei ole oma. En siis minäkään kannata kiintiöitä, mutta parempi palkka voisi tuoda niitä miehiäkin alalle, jopa niitä tunneälytyyppejä, joita tämä duuni tarvitsee eniten.
Feminismistä vielä. Itse olen liittynyt The Feminists-ryhmään / Feministiryhmään muutama vuosi sitten. Olen siellä lähinnä kuunteluoppilaana. Vaikka olen kutsunut itseäni feministiksi jo yli 40 vuotta, oli vuosien paussi, etten seurannut paljoakaan feministisen liikkeen kehitystä ja siksi olikin aika yllätys kaikki uusi sanasto, esim. nuo joita itsekin availet tässä kirjoituksessasi. Siellä on tiukka linja, jota arvostan eikä paljoa kannata mennä kyselemään esim. feminismin historiasta / uudesta sanastosta vaan ottaa itse selvää. Tykkään, tykkään, tykkään.
Toinen feministinen sivusto on Geek Women Unite. Ei niiiin tiukka? :D ;) Tykkään, tykkään, tykkään.
Voi ei! Lähetän paljon parantumispuhalluksia puuhhhh!
PoistaItse olen tosiaan pitkälti lopettanut Facebookin käytön muutoin kuin kirjoihin liittyen. Se ei alustana vaan inspiroi mua enää ollenkaan.
Kiintiöt on kyllä vaikea juttu ja toisaalta on pointtinsa siinä, että jos ne ovat ainoa keino saada tiettyä sukupuolta olevia jollekin alalle niin ehkä ne ovat hyväkin ratkaisu ns. siirtymävaiheessa. Minulla on henk. koht. kokemusta kahdesta mieslastentarhanopettajasta ja molemmat oli aivan mahtavia tapauksia. En usko, että ihan vastaavia tyyppejä kovin paljon löytyy. No, toinen heistä muistaakseni valittiin jonain vuonna vuoden lastentarhanopettajaksi.
Tarkoitatko FB:n feministiryhmää? Olen itsekin sen jäsen, mutta en viime aikoina ole keskuteluja seurannut. On jotain muitakin facebookin feministisiä ryhmiä, joihin kuulun, mutta koska tosiaan käytän nykyisin hyvin vähän facebookia niin ole perillä minkälaista keskustelua ko. ryhmissä nykyisin käydään. Joo ja tuon "Geekinkin" jäsen muistaakseni olen. Lisäksi tilaan Tulvaa, vaikka usein se jää kokonaan lukematta, mutta haluan olla omalta osaltani tukemassa.
Juu, tarkoitan. Huomasin liittyneeni myös Kaikien yhteinen feminismi -ryhmään, mutta enpä ole siellä kait kun kerran käynyt. Itsekin harvakseltaan käyn missään näisä kahdessakaan, Feministiryhmässä (The Feminists) ja Geekissä, mutta yritän pitää joninlaista tuntumaa kuitenkin. Harvemmin kommentoin. The Feminists-ryhmä on hyvä tiukan linjansa ansiosta. Ps. En ole kovinkaan arvostettu siellä, kun olen uskaltanut puolustaa Freudia ja psykoanalyysia, joita eräs ylläpitäjä haukkui :D. Myös yogasta olen kirjoittanut (samaisen ylläpitäjän väitteeseen, että yogan harrastaminen on kulttuurista omimista), itse sitä yli 40 vuotta harrastaneena (tosin nykyään vähän tai en juuri ollenkaan :), etten itse voi ajatella näin, koska tiedän, että yogan on nimenomaan haluttu leviävän länsimaihin. Intiasta on tullut lukuisia opettajia, joiden sanoma on, ettei yogassa ole kulttuurisia rajoja ja että se sopii kaikille. Olen itse samaa mieltä. Pilates, jota joskus yritin myös, on kehitetty yogasta, samoin nähdäkseni myös mindfulness (vaikka kehittäjä onkin israelilainen). Näistä EI tykätty :D.
VastaaPoista