Siirry pääsisältöön

Meursault Kiinassa - A Yi: Täydellinen rikos

Minulla oli tylsää, joten päätin tappaa koulukaverini.

Kiinalaisen A Yi:n romaani Täydellinen rikos ei ala edellä olevalla lauseella, mutta se voisi hyvin niin tehdä.

Vaikka teoksen nimessä mainitaankin rikos, kyseessä ei ole millään tapaa perinteinen rikosromaani, vaan eksistentiaalinen trilleri, joka muistuttaa Albert Camus'n Sivullisesta.

Perinteisen dekkarin jännite perustuu kysymykseen teon tekijän identiteetistä. Täydellisessä rikoksessa sen sijaan tiedetään alusta asti, kuka on syyllinen ja etsitään sen sijaan vastausta siihen, mikä saa päähenkilön, 17-vuotiaan pojan, tappamaan koulukaverinsa. Kun tämän kysymyksen on esittänyt voi saman tien varautua siihen, että mitään yhtä vastausta ei kenties ole edes olemassa ja juuri tämä tekee Yin romaanista niin piinallisen kokemuksen ja lähentää nuorukaisen yhteyttä Sivullisen päähenkilöön Meursaultiin.

Millainen on ihminen, joka kylmäverisesti tappaa koulukaverinsa ja työntää tämän ruumiin pää edellä pesukoneeseen? Voiko tekijä olla syyntakeinen? Jos hän ei sitä ole, häntä ei tietenkään voida pitää samalla tapaa vastuussa teostaan kuin syyntakeista ihmistä. Syyntakeettomuutta voisi käyttää selittävänä tekijänä, jonka avulla silmitön väkivallan teko voitaisiin tehdä ymmärretymmäksi poikkeustapauksena.

Onko nuorukaisen teko kapinaa yhteiskuntajärjestystä vastaan? Yi ei luo pojan teolle minkäänlaisia selittäviä olosuhteita, joista käsin tekoa olisi mahdollista tarkastella. Olisi houkuttelevaa ajatella, että kyse on siitä, että kun elämä ei tuota minkäänlaista tyydytystä, katsoo nuorukainen oikeudekseen ryhtyä kapinaan ja hankkia merkitystä elämäänsä tekonsa kautta. Vaikka teko sinänsä olisi edelleen yhtä lailla tuomittava, olisi tämän ajattelutavan myötä varsinaiseksi syylliseksi mahdollista asettaa yhteiskunta, joka on sulkenut nuorukaisen ulkopuolelleen.

Edellinen on kuitenkin toiveajattelua. Esseessään Räyhähenki ja pyhimys Tommi Melender kirjoittaa, miten hän nuorempana tulkitsi Meursault'n olevan kapinallinen, mutta miten hän lukiessaan Sivullista myöhemmin uudelleen ei enää löytänyt samaa kapinahenkeä. Ajatukseni Yin romaanin päähenkilön suhteen ovat käyneet saman kehityskaaren ja huomaan, että nuorukaisen teon tulkinta kapinaksi olisi itse asiassa lohtuajattelua. Se olisi pyrkimys antaa selitys teolle, jonka tarkempi tarkastelu osoittaa, että mitään selitystä ei ole olemassa.

Melender jatkaa, että Meursault'n "olemassaolo on tyhjää, mekaanista, unenomaista". Sama kuvaus pätee Täydellisen rikoksen nuorukaiseen. Alunperin hänen tekoaan on motivoinut ajatus teon jälkeisen pakomatkan synnyttämästä jännityksestä, mutta todellisuus osoittaa tämän ajatuskulun ennen pitkää pätemättömäksi. Vaikka nuorukainen aluksi kokee elämänsä muuttuvan kiinnostavammaksi, kun hän pakenee häntä jahtaavia poliiseja, käy tästä syntyvät jännityksen ja merkityksellisyyden tunteet nopeasti tyhjiksi. Kuvitelmat pakomatkasta osoittautuvat suureellisemmiksi kuin todellisuus.

Yin romaanin teini-ikäinen nuorukainen ei halua välttää tuomituksi tulemistaan. Hän päinvastoin haluaa edistää oman kuolemanrangaistuksensa toteutumista. Silvia Hosseini kirjoittaa sivullisuutta käsittelevässä esseessään, että "Meursault [...] ei suostu katumaan, koska häntä ei kaduta, vaikka hän siten voisi välttää kuolemantuomion. Hän ei suostu esittämään tunteita, joita hän ei koe."

Hosseinin sanat kuvaavat erinomaisesti Yin romaanin päähenkilön suhtautumista hänen tekemäänsä rikokseen. Vaikka nuorukainen aluksi suostuu toimimaan oikeudessa, kuten hänen asianajajansa neuvoo häntä tekemään, hän ei halua jatkaa teeskentelyä, vaan tarjoaa mieluummin itsensä syyllisenä oikeuslaitokselle. Oikeudenkäynti näyttäytyy hänelle teeskentelynä, josta hän haluaa sanoutua irti. Hän ei halua pyrkiä vaikuttamaan tuomioonsa esittämällä katumusta, jota hän ei tunne.

Täydellinen rikos on eksistentiaalisesti kompleksinen romaani, joka ei suostu tyydyttämään lukijaansa. Vaikka nuorukainen on vastenmielinen ja hänen tekonsa kamala en osaa tuntea häntä kohtaan erityisiä vihan tai inhon tunteita. Näin syntyy mielenkiintoinen paralleeli nuorukaisen tunteettomuuden ja lukijan häntä kohtaan puuttumatta jäävien tunteiden välille.




A Yi: Täydellinen rikos
166 sivua
Xiamian, wo gai gan xie shenme (2012)
Suomentanut Rauno Sainio
Aula & Co. (2020)

Kiitos kustantajalle kirjasta!




Silvia Hosseini: Mitä sivullisuus tarkoittaa? Teoksessa Pölyn ylistys (Savukeidas 2018)
Tommi Melender: Räyhähenki ja pyhimys. Teoksessa Onnellisuudesta (WSOY 2016)

Kommentit

  1. Mää varasin tän kirjastosta. Mielenkiinnolla ootan, että minkälainen mun lukukokemus sitten on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j