Alussa on syntymä. Aina.
Luomismyytti.
Valtavankokoinen muna.
Sen repeävät kuoret.
Ja äkkiä kuin ilta siinä on Marjatta.
Sirpa Kyyrösen runokokoelmassa Nimesi on Marjatta munankuoret ovat kovettunutta kohtulimaa. Kaikki tietää, minäkin, että kyse on jostakin muusta munasta kuin seuraavassa sitaatissa:
Siteerasin miehen lausumaa, koska sillä tapaa kaikesta tulee uskottavampaa.
Kyyrösen runot ovat kaikkien aikojen karkkikauppa. Sen laareissa sano-ja sekä lauseita.
Sirpa Kyyrösen runokokoelmassa Nimesi on Marjatta munankuoret ovat kovettunutta kohtulimaa. Kaikki tietää, minäkin, että kyse on jostakin muusta munasta kuin seuraavassa sitaatissa:
Kaikki elävä syntyy munasta, kertoo William Harvey vuonna 1651.
Siteerasin miehen lausumaa, koska sillä tapaa kaikesta tulee uskottavampaa.
Kyyrösen runot ovat kaikkien aikojen karkkikauppa. Sen laareissa sano-ja sekä lauseita.
myyttinen immenkalvo
[...]Sinä olet heikkojen astioiden elastiset seinälihakset.
Kauhani villiintyy, myyjä katsoo minua pahalla silmällä, mutta en välitä ollenkaan. Ahmin. Maistan ensimmäisiä sanoja jo ennen kuin olen ehtinyt kahmia ne pussiini. Patriarkaatti läjäyttää karkkikulhon kannen sormilleni ja Kyyrösen sanat suussani minä saan voiman ja lyön sitä sen turpaan. Ptruu veliseni ja stop tykkänään.
Kun wonder woman on runoja täynnä, sille ei kukaan voi mitään.
Kun Demeter kattaa hedelmällisyyden pitopöydän ja sen hiukset ulottuvat taivaisiin, sille ei kukaan voi mitään.
Kun nainen synnyttäessään lävistää huudollaan koko kaupungin, sille ei kukaan voi mitään.
On run(o)saus. On törkeän heteinen ja eminen meno. Limaisan ruumiillinen bilehippa.
Kokoelman alussa Kyyrönen kirjoittaa uusiksi pyhiä kappaleita. Tunkeutuu patriarkaattisimman linnakkeen porteista ja ikkunoista sisään. Ryminällä.
se joka istuu häpyluun oikealla tai vasemmallapuolella ja syntyy meitä tuudittamaan
[...]
minkä ruumiit ovat yhdistäneet, sitä ei ihminenvoi erottaa
Sivusilmässäni vilahtaa Liv Strömquist.
Nopeat rekisterinvaihdokset. Täräyttävät zoomaukset. Repeytyvät limakalvot, solut.
Tulvavulva. Ylitse(kuukautis)vuotavainen.
ja taittelet vessapaperista pikkuhousuihin taulunjohon veri kirjoittaa sinun nimesi
Verestä olet sinä tullut ja vereksi sinä jälleen muutut. Kuivuneeksi vereksi maksaläiskiksi munan sisältä munankuoren läpi murtautuvaksi. Liman sisällä tanssivaksi oudoksi, kevään uhriksi.
Rajat sulavat. Ihmisen alku ja loppu ovat linnun alku ja loppu. Siiven iskusta alkaa raskaus.
Linnusta olet sinä tullut ja linnuksi palaat. Huulien välissä kysymysmerkki.
Kenen olivat linnut?
Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta
Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta
74 sivua
Otava (2020)
Tän runokirjan haluan lukea.
VastaaPoistaKyyrösen runot on hienoja. Niin tässä kuin hänen muissakin kokoelmissaan.
Poista