Siirry pääsisältöön

Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta


Alussa on syntymä. Aina.
Luomismyytti. 
Valtavankokoinen muna. 
Sen repeävät kuoret. 
Ja äkkiä kuin ilta siinä on Marjatta.

Sirpa Kyyrösen runokokoelmassa Nimesi on Marjatta munankuoret ovat kovettunutta kohtulimaa. Kaikki tietää, minäkin, että kyse on jostakin muusta munasta kuin seuraavassa sitaatissa:

Kaikki elävä syntyy munasta, kertoo William Harvey vuonna 1651.

Siteerasin miehen lausumaa, koska sillä tapaa kaikesta tulee uskottavampaa.


Kyyrösen runot ovat kaikkien aikojen karkkikauppa. Sen laareissa sano-ja sekä lauseita.



myyttinen immenkalvo


[...]

Sinä olet heikkojen astioiden elastiset seinälihakset.


Kauhani villiintyy, myyjä katsoo minua pahalla silmällä, mutta en välitä ollenkaan. Ahmin. Maistan ensimmäisiä sanoja jo ennen kuin olen ehtinyt kahmia ne pussiini. Patriarkaatti läjäyttää karkkikulhon kannen sormilleni ja Kyyrösen sanat suussani minä saan voiman ja lyön sitä sen turpaan. Ptruu veliseni ja stop tykkänään.

Kun wonder woman on runoja täynnä, sille ei kukaan voi mitään.

Kun Demeter kattaa hedelmällisyyden pitopöydän ja sen hiukset ulottuvat taivaisiin, sille ei kukaan voi mitään.

Kun nainen synnyttäessään lävistää huudollaan koko kaupungin, sille ei kukaan voi mitään.



On run(o)saus. On törkeän heteinen ja eminen meno. Limaisan ruumiillinen bilehippa.




Kokoelman alussa Kyyrönen kirjoittaa uusiksi pyhiä kappaleita. Tunkeutuu patriarkaattisimman linnakkeen porteista ja ikkunoista sisään. Ryminällä.


se joka istuu häpyluun oikealla                         tai vasemmalla
puolella ja syntyy meitä tuudittamaan


[...]

minkä ruumiit ovat yhdistäneet, sitä ei ihminen
voi erottaa


Sivusilmässäni vilahtaa Liv Strömquist.

Nopeat rekisterinvaihdokset. Täräyttävät zoomaukset. Repeytyvät limakalvot, solut.

Tulvavulva. Ylitse(kuukautis)vuotavainen.


ja taittelet vessapaperista pikkuhousuihin taulun
johon veri kirjoittaa sinun nimesi


Verestä olet sinä tullut ja vereksi sinä jälleen muutut. Kuivuneeksi vereksi maksaläiskiksi munan sisältä munankuoren läpi murtautuvaksi. Liman sisällä tanssivaksi oudoksi, kevään uhriksi.

Rajat sulavat. Ihmisen alku ja loppu ovat linnun alku ja loppu. Siiven iskusta alkaa raskaus.

Linnusta olet sinä tullut ja linnuksi palaat. Huulien välissä kysymysmerkki. 

Kenen olivat linnut?



Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta
74 sivua
Otava (2020)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän