Siirry pääsisältöön

Esseemaailman ilotapaus - Suvi Valli: Hallittua kaatumista


Ihan joka sivulla en huutanut "ai saakeli kun hyvä", mutta aika usein kyllä. 


Suvi Vallin Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja on sekä hyvin kurinalainen että ihastuttavan villi esseekokoelma. Teosta pitää kasassa tarkastelukulma, jossa asioita lähestytään ruumiinasentojen kautta. On pyllistyksiä, pomppuja, kyykkyjä, loksahtavia leukoja, pystyjä keskisormia ja korviin kohoavia hartioita.

Nimensä teos lainaa kävelyn fysiologiselta määritelmältä, jonka mukaan "kävely on hallittua kaatumista". Jos olemme terveitä pidämme kykyä kävellä itsestäänselvyytenä, vaikka itseasiassa kyse on melkoista epävarmuutta sisältävästä toiminnasta. Toinen jalka ilmassa, toinen astumaisillaan. "Tasapainottelemme maan puoleensa vetävän, kaatumaan kutsuvan voiman ja pystyssä pitävän, omaa painoa eteen siirtävän lihasvoiman välissä."

Valli liukuu eri ruumiinasentojen kautta Jean-Luc Nancyn filosofiset havainnot käsikynkässään tarkastelemaan mitä moninaisimpia asioita. Usein esseiden määränpää vaihtuu matkan varrella ja ajaudutaan toisiin suuntiin kuin mihin aluksi oltiin menossa. Ja se on riemastuttavaa. Se on ihanan rajatonta ja lentävää.


Nancyn mukaan "kirjoitus on aina altistumista, joka syntyy ruumiiden välisestä kosketuksesta". Lukiessa Vallin esseitä myös oma ruumistietoisuuteni korostuu. En malta olla kokeilematta teoksessa mainittuja asentoja. Niiden kautta näen toisin. Niiden kautta löydän. Niiden kautta pääsen käsiksi johonkin uuteen ja tuoreesti narskuvaan.

Vallin teos ei kuulu mihinkään (essee)jengiin, vaan se etenee oman logiikkansa mukaan. Tämä on hienoa. Tämä on taituruutta.

Hallitun kaatumisen sivuilla asuu tutkimusmatkailija, jolla on armoton kyky sekä löytää että viehättyä. Matkan varrella monet kirjalliset teokset saavat kiinnostavia tulkintoja. Välillä löydän itseni Thomas Mannin Taikavuorelta, välillä samoan syvällä Pentti Saarikosken runoissa ja saappaani hörppäävät suolaista vettä. Lutherin seurasta ajaudun oulipolaisten työpajaan ja todistan pornonovellin sanaston korvautumista teehenkisillä ilmaisuilla.


Ei käy aika pitkäksi, eikä seura tylsäksi.


Kieli kieli kieli. Kuka ei rakastaisi kieltä? Vallin seurassa kielirakkaus kasvaa kuin Jaakon pavunvarsi. En tosin ole ollenkaan varma, että Jaakon tavoin haluaisin takaisin siihen maailmaan, jossa olin ennen Hallittua kaatumista. Haluan leijailla vielä korkealla. Haluan tanssia pilvissä, joita Vallin teksti synnyttää. Haluan muuttua liikkumattomaksi ja vetää itseäni vasten lauseita, jotka kukkivat ihoani vasten


"kielen avulla voidaan kokea asioita, jotka eivät ole läsnä tai joita ei ole edes olemassa"


Vallin teos sisältää lukemattomia kohtia, joihin tekee mieli perustaa leiri pidemmäksi aikaa. Lukea lapiot silmissä, kääntää ja möyhentää. 

Tämä kokoelma on todiste paitsi Vallin ajattelun köynnösmäisestä tuoreudesta myös hänen valtavasta tietomäärästään ja kyvystä poiketa valtateiltä, kun tien pientareelta löytyy jotakin kiinnostavaa, joka kutsuu tekemään lähempää tuttavuutta.

Hallittua kaatumista on myös osoitus tekijänsä briljantista asioiden yhdistämiskyvystä. Tekstirivit ovat teoksessa kuin penkkejä, joille Valli asettelee eri asentoihin niin kaunokirjallisia teoksia kuin monia erinäisiä huomioita. Usein nämä yhteentulot ovat yllättäviä ja väliin edetään melko kauaksi pisteestä, josta on lähdetty liikkeelle. Kyse ei kuitenkaan olen päämäärättömästä harhailusta, vaan Vallin tiukasti hyppysissään pitämistä poluista, joille ajaudutaan vain siinä määrin kuin se on tekstin kannalta rikastuttavaa.

Hallittua kaatumista tuo ihmeellisyyttä asioihin, joita usein pidämme itsestäänselvinä ja/tai joihin emme tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin jokin ruumiimme häiriötila tai muu tavallista arkeamme järkyttävä olosuhde vaatii niin tekemään. 

Hallitussa kaatumisessa kaikki on hallinnassa, mutta tähän hallintaan kuuluu, että se on valmis väistymään teoksen asettamilla ehdoilla. 



Suvi Valli: Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja

229 sivua

Poesia (2021)

Kommentit

  1. Kirjoitit taas niin inspiroivasti, että on tämäkin luettava, tai siis kirjattava muistiin. Lukupinoni vain kasvaa ja kasvaa... Kiitos, Omppu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun taas kasvatin sun lukupinoa. Suvi Vallin syy :)
      Tämä on minusta aika hieno ja harvinainen kirja kaikkinensa,joten kannattaa kyllä tutustua sitten joskus, kun on aikaa

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip