Siirry pääsisältöön

Esseemaailman ilotapaus - Suvi Valli: Hallittua kaatumista


Ihan joka sivulla en huutanut "ai saakeli kun hyvä", mutta aika usein kyllä. 


Suvi Vallin Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja on sekä hyvin kurinalainen että ihastuttavan villi esseekokoelma. Teosta pitää kasassa tarkastelukulma, jossa asioita lähestytään ruumiinasentojen kautta. On pyllistyksiä, pomppuja, kyykkyjä, loksahtavia leukoja, pystyjä keskisormia ja korviin kohoavia hartioita.

Nimensä teos lainaa kävelyn fysiologiselta määritelmältä, jonka mukaan "kävely on hallittua kaatumista". Jos olemme terveitä pidämme kykyä kävellä itsestäänselvyytenä, vaikka itseasiassa kyse on melkoista epävarmuutta sisältävästä toiminnasta. Toinen jalka ilmassa, toinen astumaisillaan. "Tasapainottelemme maan puoleensa vetävän, kaatumaan kutsuvan voiman ja pystyssä pitävän, omaa painoa eteen siirtävän lihasvoiman välissä."

Valli liukuu eri ruumiinasentojen kautta Jean-Luc Nancyn filosofiset havainnot käsikynkässään tarkastelemaan mitä moninaisimpia asioita. Usein esseiden määränpää vaihtuu matkan varrella ja ajaudutaan toisiin suuntiin kuin mihin aluksi oltiin menossa. Ja se on riemastuttavaa. Se on ihanan rajatonta ja lentävää.


Nancyn mukaan "kirjoitus on aina altistumista, joka syntyy ruumiiden välisestä kosketuksesta". Lukiessa Vallin esseitä myös oma ruumistietoisuuteni korostuu. En malta olla kokeilematta teoksessa mainittuja asentoja. Niiden kautta näen toisin. Niiden kautta löydän. Niiden kautta pääsen käsiksi johonkin uuteen ja tuoreesti narskuvaan.

Vallin teos ei kuulu mihinkään (essee)jengiin, vaan se etenee oman logiikkansa mukaan. Tämä on hienoa. Tämä on taituruutta.

Hallitun kaatumisen sivuilla asuu tutkimusmatkailija, jolla on armoton kyky sekä löytää että viehättyä. Matkan varrella monet kirjalliset teokset saavat kiinnostavia tulkintoja. Välillä löydän itseni Thomas Mannin Taikavuorelta, välillä samoan syvällä Pentti Saarikosken runoissa ja saappaani hörppäävät suolaista vettä. Lutherin seurasta ajaudun oulipolaisten työpajaan ja todistan pornonovellin sanaston korvautumista teehenkisillä ilmaisuilla.


Ei käy aika pitkäksi, eikä seura tylsäksi.


Kieli kieli kieli. Kuka ei rakastaisi kieltä? Vallin seurassa kielirakkaus kasvaa kuin Jaakon pavunvarsi. En tosin ole ollenkaan varma, että Jaakon tavoin haluaisin takaisin siihen maailmaan, jossa olin ennen Hallittua kaatumista. Haluan leijailla vielä korkealla. Haluan tanssia pilvissä, joita Vallin teksti synnyttää. Haluan muuttua liikkumattomaksi ja vetää itseäni vasten lauseita, jotka kukkivat ihoani vasten


"kielen avulla voidaan kokea asioita, jotka eivät ole läsnä tai joita ei ole edes olemassa"


Vallin teos sisältää lukemattomia kohtia, joihin tekee mieli perustaa leiri pidemmäksi aikaa. Lukea lapiot silmissä, kääntää ja möyhentää. 

Tämä kokoelma on todiste paitsi Vallin ajattelun köynnösmäisestä tuoreudesta myös hänen valtavasta tietomäärästään ja kyvystä poiketa valtateiltä, kun tien pientareelta löytyy jotakin kiinnostavaa, joka kutsuu tekemään lähempää tuttavuutta.

Hallittua kaatumista on myös osoitus tekijänsä briljantista asioiden yhdistämiskyvystä. Tekstirivit ovat teoksessa kuin penkkejä, joille Valli asettelee eri asentoihin niin kaunokirjallisia teoksia kuin monia erinäisiä huomioita. Usein nämä yhteentulot ovat yllättäviä ja väliin edetään melko kauaksi pisteestä, josta on lähdetty liikkeelle. Kyse ei kuitenkaan olen päämäärättömästä harhailusta, vaan Vallin tiukasti hyppysissään pitämistä poluista, joille ajaudutaan vain siinä määrin kuin se on tekstin kannalta rikastuttavaa.

Hallittua kaatumista tuo ihmeellisyyttä asioihin, joita usein pidämme itsestäänselvinä ja/tai joihin emme tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin jokin ruumiimme häiriötila tai muu tavallista arkeamme järkyttävä olosuhde vaatii niin tekemään. 

Hallitussa kaatumisessa kaikki on hallinnassa, mutta tähän hallintaan kuuluu, että se on valmis väistymään teoksen asettamilla ehdoilla. 



Suvi Valli: Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja

229 sivua

Poesia (2021)

Kommentit

  1. Kirjoitit taas niin inspiroivasti, että on tämäkin luettava, tai siis kirjattava muistiin. Lukupinoni vain kasvaa ja kasvaa... Kiitos, Omppu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kun taas kasvatin sun lukupinoa. Suvi Vallin syy :)
      Tämä on minusta aika hieno ja harvinainen kirja kaikkinensa,joten kannattaa kyllä tutustua sitten joskus, kun on aikaa

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j