Siirry pääsisältöön

Alexandra Salmela: 56, oletan


Alexandra Salmela ei ole saanut suomalaisissa kirjallisuuspiireissä siinä määrin arvostusta kuin hän ansaitsisi. Toki hänen esikoisteoksensa 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos, 2010) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, mutta sen jälkeen Salmelasta on pidetty kovin vähän meteliä. Aihetta kyllä olisi, kuten hänen uusin teoksensa 56, oletan osoittaa.

Salmelan romaani on saanut nimensä siinä kerrotusta 56 eri naisen tarinasta, jotka on nimetty naisten etunimien mukaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että vaikka naiset ovat eri nimisiä osa heistä esiintyy tarinoissa useamman kerran.  Avautuu myös mahdollisuus, että kaikki 56 tarinaa kertovat yhden ja saman henkilön eri puolista, johon viittaisi naisten nimien jälkeen kirjoitetut suluissa olevat tarkennukset, joka toimivat myös tulkinnallisina vihjeinä.

Esimerkkejä:

Salome (yksittäisen ihmisen kuolema on tragedia)

Anna-Stiina (sadonkorjuuaikaan ammattiylpeys syntyy uudelleen)

Edith (listat lisäävät turvallisuudentunnetta)


56, oletan on korona-ajan kirjallisuutta ja pandemia ja siihen liittyvä eristäytyminen ja sen seurauksena oleva yksinäisyys ovat enempi vähempi naisten elämään vaikuttavia tekijöitä. Teoksesta on löydettävissä myös autofiktiivisyyttä, joka tulee esiin selvimmin mm. tarinassa numero 3, jonka otsikkona on 'Hän (alexandra)' ja jossa kyseinen Hän pyrkiessään keskittymään joogatunnin liikkeisiin saa ajatuksen, että "hän voisi tosiaan kirjoittaa, jotain, joka viikko, vuoden ajan."

Jos kirjoittaa vuoden ajan tarinan / viikko on 52-viikkoisen vuoden tuloksena 56 tarinaa. Näinhän se menee.

Myöhemmin tarinassa numero 39 'Freya (56, oletan)' taas Freya puhuu "autoterapeuttisesta" kirjoitusprojektistaan, joka kantaa nimeä '56, oletan'.

Salmela leikkii onnistuneesti autofiktiivisyyden kanssa. Hän tuo sitä sekä esiin, että samanaikaisesti ironisoi sen käyttöä. 


56, oletan on fragmentaarinen ja kokeellinen romaani ja edustaa juuri sen tyyppistä onnistunutta kokeellisuutta, jossa kokeellisuus on kirjallisuuden palveluksessa, eikä toisin päin. Varsinaisia tarinoita edeltävä tarina 'Alkunainen' toimii lähtötelineenä sille, mitä on tulossa. Kun Alkunaisen tapaaminen miehen kanssa ei onnistu hän menettää itsensä ja tarinan lopussa hän on supistunut pelkäksi A:ksi. Salmelan romaanissa miehet ovat enimmäkseen tyyppejä, jotka jättävät naiset.

56, oletan sisältää varsin huomattavan määrän kerronnallisia ja kielellisiä nerokkuuksia. Paikoin mennään absurdismin puolelle, kuten käy tarinassa nimeltä 'Valeria (hajoamispiste)', joka kertoo Valeriasta, joka pandemiasta johtuen kokee pakoksi yliharrastaa liikuntaa ja vähitellen hänen ruumiinosansa alkavat putoilla ja irtoilla. Tarinassa 'Margeeta (taikinarakkaus)' nimihenkilö taas tekee taikinaa, joka paitsi paljastaa rakkauden olemuksen yltyy lopulta tappajaksi. Tarinassa 'Camilla (hyötykasvinhoidon terapeuttisista aspekteista' tomaatit villiintyvät pahemman kerran.

Teoksen absurdeista tarinoista löydän jotakin samaa riemukasta tunnelmaa ja realistisen metamorfoosia kuin Anu Kaajan novellikokoelmassa Muodonmuuttoilmoitus (Teos, 2017). Myös 56, oletan -teoksen feministisistä havainnoista voi löytää jonkinasteista sukulaisuutta Kaajan novellikokoelmaan.

"Ei siitä ole kauan kun oli Suloinen Jane, jota havittelivat kaikki. Lady Jane, jolle uskotaan sielu, ruumis ja kohtalo. Kuningatar, suurin piirtein. Nyt hän on enää pelkkä Jane. Ei kenenkään vaimo."


56, oletan on älykäs, mahtavasti hillitön ja kokeellisen hilpeästi kuplahteleva romaani, joka tulee kertoneeksi paljon niistä olosuhteista, joiden kanssa olemme pari viime vuotta eläneet ja yrittäneet tulla toimeen. Ja kuten Salmelan romaani viimeisellä sivullaan muistuttaa: MINÄ OLEN TAIDE! Tähän ei ole muuta lisättävää kuin että SINÄKIN OLET TAIDE!


Alexandra Salmela: 56, oletan

202 sivua

Teos (2021)



Kommentit

  1. Luin tuon 27:n mutta en niitä seuranneita 4 teosta. Hyvin moni kirjailija ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta, jotkut heistä ovat myyneet kuitenkin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut Salmelalta vaan aikuisten kirjoja. Tämä 56, oletan nousi kyllä omaksi suosikikseni häneltä tähän mennessä lukemistani. Arvostus ja myyntiluvut tosiaan ei välttämättä kohtaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...