Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

Vuonna 1933 julkaistiin Gertrude Steinin kirjoittama The Autobiography of Alice B. Toklas (Alice B. Toklasin omaelämäkerta, Tammi 1980, suom. Raija Mattila), jossa Gertrude kirjoittaa Alicen omaelämäkerran ikään kuin Alicena / Alicen näkökulmasta.

Teoksen kutsuminen Alicen omaelämäkerraksi on hilpeä ja hyvin gertrudestein-tyylinen veto. Mieleni tekisikin väittää, että  Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär on enemmän Alicen (osa)omaelämäkerta kuin Steinin teos, vaikka kyseessä onkin fiktio ja vaikka Alicen nimi ei teoksen nimessä esiinnykään. Ongelmatonta tämäkään ei tietenkään ole.

Tulkitsen, että Parkkisen teoksen Alicen ja Gertruden elämästä kertovat osuudet pohjautuvat heidän itsensä tai heistä kirjoitettuihin teoksiin. Mitä tulee teoksen otsikossakin mainittuun keittäjättäreen, suomalaiseen Margitiin, on hänkin peräisin todellisuudesta, mutta hänestä saatava faktatieto rajoittuu Alicen merkintöihin Margitista ja ajanjaksoon, jonka Margit vietti Alicen ja Gertruden keittäjättärenä, kun taas Margitin elämää Suomessa kuvaavat jaksot ovat Parkkisen luomaa fiktiota.

Neti Steinin keittäjätär liikkuu vuorotellen Gertruden ja hänen kuuluisien tuttaviensa tunnetuksi tekemässä Pariisin rue de Fleurus'n huoneistossa sekä Paraisilla sijaitsevassa Gröndahlin kartanossa, jossa Margit ja hänen sisarensa Astrid ovat palveluksessa. Sisarusten tarinaa kertoo Ulriikka (yksi kartanon työntekijöistä hänkin) kirjeissään Tohtori Martinlaaksolle. Kirjeet ajoittuvat 1930-luvulle, kerronnan kohteena olevat tapahtumat parikymmentä vuotta aikaisempaan ajankohtaan.

Parkkinen antaa Alicelle äänen. Gertruden osaksi tulee näin tulla kuvatuksi Alicen kautta. Toki tästä huolimatta Gertruden persoona on teoksessa vahvasti läsnä, mutta se ei ole sitä hänen omien sanojensa kautta. 

Neiti Steinin keittäjättärestä näkyy, että Parkkinen on tehnyt valtavasti taustatyötä. Rue de Fleurus Picassoineen ja muine kuuluisuuksineen hengittää teoksessa vahvasti. Myös Alicen ja Gertruden suhde, sekä heidän lehmäilynsä (mikä ihana sana!) tulee kirjassa esiin. 

Pariisin rento ilmapiiri tarjosi turvapaikan Alicelle ja Gertrudelle, mutta he joutuivat kuitenkin salaamaan suhdettaan, ja virallisesti Alice oli pitkään Gertruden tekstien puhtaaksikirjoittaja. 

"Vaikka Pariisin ilmapiiri noina vuosina oli lehmämäisyyksille suotuisa, niin oli ihmisiä, joita meidän elämäntapamme järkytti."

Olen lukenut Gertrudea ja olen lukenut hänestä. Minulle, kuten varmasti niin monelle muullekin, 1920- ja 1930-lukujen Pariisi on ihan jo kirjallisessakin mielessä mitä kiinnostavin ajankohta. Silti minulle tuli yllätyksenä mm. se, miten kevyesti Gertrude suhtautui fasismin nousuun ottaen huomioon, että sekä hän että Alice olivat juutalaisia.

"Fasismi on vain älyllistä leikkiä."

Neiti Steinin keittäjätär palaa hidaspoltteisella liekillä. Lukijan annetaan aavistaa, että Margitin kohdalla on synkkiä tapahtumia taustalla, mutta mistä tarkalleen on kysymys selviää vasta teoksen lopussa. 

Olin valtavan innoissani Parkkisen romaanista Säädyllinen ainesosa, joten odotukseni hänen uutuutensa kohdalla olivat erityisen korkealla.

Neiti Steinin keittäjätär on tyypiltään erilainen ruokalaji kuin Säädyllinen ainesosa, jos toki kummassakin teoksessa ruoalla on keskeinen merkitys. Vaikka Parkkisen uutuus antaa paljon, en pääse ajatuksesta, että romaania - erityisesti Margitin menneisyyttä kuvaavia kohtia - olisi voinut tiivistää. Teoksessa on 464 melko pienellä fontilla kirjoitettua sivua, ja ehkä juuri teoksen pituudesta johtuen joudun lukijana odottamaan vähän liian kauan sitä, mihin peitellysti usein jo vihjataan. Toki voi olla, että olen vain kärsimätön.

Margitin menneisyyden sekä Alicen ja Gertruden välisen suhteen välille syntyy kiinnostava rinnastus, josta tulee kuvattujen tapahtumien lampunsydän, josta kulkee säteitä Paraisten ja rue de Fleurus'n välillä. 

Alice on Happy Queen, Gertrude Little King.  Heidän suhteensa saa kysymään, miksi joku ryhtyy toisen vaimoksi. Miksi uhraa oman elämänsä ja mahdollisen uransa, jotta toinen voisi loistaa? Gertrude nousee Parkkisen romaanissa esiin massiivisena kuin vuori ja vahvistaa sitä kuvaa, joka minulla on aiemminkin hänestä ollut. 

Neiti Steinin keittäjätär on nais- ja luokkatietoinen romaani, joka on kudottu rakkaudesta ja rikoksista. Se tallentaa toisiaan syleileviä totuuksia ja fiktiota.

Teoksen ihastuttava kansi on Jussi Karjalaisen käsialaa ja viestittää, että ruusu on ruusu on ruusu on ruusu oltiin sitten Paraisilla tai Pariisissa.

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

464 sivua

Otava (2022)