Siirry pääsisältöön

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär


Vuonna 1933 julkaistiin Gertrude Steinin kirjoittama The Autobiography of Alice B. Toklas (Alice B. Toklasin omaelämäkerta, Tammi 1980, suom. Raija Mattila), jossa Gertrude kirjoittaa Alicen omaelämäkerran ikään kuin Alicena / Alicen näkökulmasta.

Teoksen kutsuminen Alicen omaelämäkerraksi on hilpeä ja hyvin gertrudestein-tyylinen veto. Mieleni tekisikin väittää, että  Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär on enemmän Alicen (osa)omaelämäkerta kuin Steinin teos, vaikka kyseessä onkin fiktio ja vaikka Alicen nimi ei teoksen nimessä esiinnykään. Ongelmatonta tämäkään ei tietenkään ole.

Tulkitsen, että Parkkisen teoksen Alicen ja Gertruden elämästä kertovat osuudet pohjautuvat heidän itsensä tai heistä kirjoitettuihin teoksiin. Mitä tulee teoksen otsikossakin mainittuun keittäjättäreen, suomalaiseen Margitiin, on hänkin peräisin todellisuudesta, mutta hänestä saatava faktatieto rajoittuu Alicen merkintöihin Margitista ja ajanjaksoon, jonka Margit vietti Alicen ja Gertruden keittäjättärenä, kun taas Margitin elämää Suomessa kuvaavat jaksot ovat Parkkisen luomaa fiktiota.

Neti Steinin keittäjätär liikkuu vuorotellen Gertruden ja hänen kuuluisien tuttaviensa tunnetuksi tekemässä Pariisin rue de Fleurus'n huoneistossa sekä Paraisilla sijaitsevassa Gröndahlin kartanossa, jossa Margit ja hänen sisarensa Astrid ovat palveluksessa. Sisarusten tarinaa kertoo Ulriikka (yksi kartanon työntekijöistä hänkin) kirjeissään Tohtori Martinlaaksolle. Kirjeet ajoittuvat 1930-luvulle, kerronnan kohteena olevat tapahtumat parikymmentä vuotta aikaisempaan ajankohtaan.


Parkkinen antaa Alicelle äänen. Gertruden osaksi tulee näin tulla kuvatuksi Alicen kautta. Toki tästä huolimatta Gertruden persoona on teoksessa vahvasti läsnä, mutta se ei ole sitä hänen omien sanojensa kautta. 

Neiti Steinin keittäjättärestä näkyy, että Parkkinen on tehnyt valtavasti taustatyötä. Rue de Fleurus Picassoineen ja muine kuuluisuuksineen hengittää teoksessa vahvasti. Myös Alicen ja Gertruden suhde, sekä heidän lehmäilynsä (mikä ihana sana!) tulee kirjassa esiin. 

Pariisin rento ilmapiiri tarjosi turvapaikan Alicelle ja Gertrudelle, mutta he joutuivat kuitenkin salaamaan suhdettaan, ja virallisesti Alice oli pitkään Gertruden tekstien puhtaaksikirjoittaja. 

"Vaikka Pariisin ilmapiiri noina vuosina oli lehmämäisyyksille suotuisa, niin oli ihmisiä, joita meidän elämäntapamme järkytti."

Olen lukenut Gertrudea ja olen lukenut hänestä. Minulle, kuten varmasti niin monelle muullekin, 1920- ja 1930-lukujen Pariisi on ihan jo kirjallisessakin mielessä mitä kiinnostavin ajankohta. Silti minulle tuli yllätyksenä mm. se, miten kevyesti Gertrude suhtautui fasismin nousuun ottaen huomioon, että sekä hän että Alice olivat juutalaisia.


"Fasismi on vain älyllistä leikkiä."


Neiti Steinin keittäjätär palaa hidaspoltteisella liekillä. Lukijan annetaan aavistaa, että Margitin kohdalla on synkkiä tapahtumia taustalla, mutta mistä tarkalleen on kysymys selviää vasta teoksen lopussa. 

Olin valtavan innoissani Parkkisen romaanista Säädyllinen ainesosa, joten odotukseni hänen uutuutensa kohdalla olivat erityisen korkealla.

Neiti Steinin keittäjätär on tyypiltään erilainen ruokalaji kuin Säädyllinen ainesosa, jos toki kummassakin teoksessa ruoalla on keskeinen merkitys. Vaikka Parkkisen uutuus antaa paljon, en pääse ajatuksesta, että romaania - erityisesti Margitin menneisyyttä kuvaavia kohtia - olisi voinut tiivistää. Teoksessa on 464 melko pienellä fontilla kirjoitettua sivua, ja ehkä juuri teoksen pituudesta johtuen joudun lukijana odottamaan vähän liian kauan sitä, mihin peitellysti usein jo vihjataan. Toki voi olla, että olen vain kärsimätön.


Margitin menneisyyden sekä Alicen ja Gertruden välisen suhteen välille syntyy kiinnostava rinnastus, josta tulee kuvattujen tapahtumien lampunsydän, josta kulkee säteitä Paraisten ja rue de Fleurus'n välillä. 

Alice on Happy Queen, Gertrude Little King.  Heidän suhteensa saa kysymään, miksi joku ryhtyy toisen vaimoksi. Miksi uhraa oman elämänsä ja mahdollisen uransa, jotta toinen voisi loistaa? Gertrude nousee Parkkisen romaanissa esiin massiivisena kuin vuori ja vahvistaa sitä kuvaa, joka minulla on aiemminkin hänestä ollut. 

Neiti Steinin keittäjätär on nais- ja luokkatietoinen romaani, joka on kudottu rakkaudesta ja rikoksista. Se tallentaa toisiaan syleileviä totuuksia ja fiktiota.

Teoksen ihastuttava kansi on Jussi Karjalaisen käsialaa ja viestittää, että ruusu on ruusu on ruusu on ruusu oltiin sitten Paraisilla tai Pariisissa.


Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

464 sivua

Otava (2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip