Siirry pääsisältöön

Nelli Ruotsalainen & Hanna Tyrväinen: Jälkivuoto


Kaikki eivät ole Walesin prinsessa Catherineja, jotka pari tuntia synnytyksen jälkeen poseeraavat valokuvaajille ihan muina prinsessoina.

Alatiesynnyttikö Catherine? Onko hänellä kuvassa verkkoalushousut?


Nelli Ruotsalaisen ja Hanna Tyrväisen Jälkivuoto on omistettu ”poikkeusaikana odottaneille”. Poikkeus viittaa koronaan, joka tuo odottamiseen mukaan omat kiemuransa ja huolen tartunnasta.

Jälkivuodon fyysinen muoto on vaikuttava. 

Se on puettu ihanaan violettiin. 

Se on painettu hvyälle paksulle paperille, mikä tänä päivänä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

*


En ole ennen tätä kokoelmaa lukenut kirjallisuudessa jälkivuodosta. Ehkä siitä joku maininta on ollut, mutta ei ainakaan niin, että se olisi teoksen pääjuttuja. Ajattelen, että vähitellen naisen keho ja sen systeemit tulevat kirjoitetuksi. Aineistoa riittää vielä. Vaihdevuosiin liittyvistä kehollisista muutoksista esim. on kirjoitettu huomattavan vähän sen enempää fiktiota kuin runouttakaan.



 

Jälkivuodon tärkeyksiin kuuluu, että se kartoittaa vähän kartoitettua. Se tekee sen intiimisti ja rohkeasti. Sanoilla ja kuvilla, niiden välisellä kommunikaatiolla. 

Kutsuu runominän maailmaan, jossa


”sohvalla on maitoa on verta on

niiden erittäjä”


Kun vauva on pieni on pelko. Pelko siitä, mitä kaikkea vauvalle voisi tapahtua. Satuttavan tunnistettavaa. Itse pelkäsin oman vauvani (jollakin ihmeellisellä järjenvastaisella tavalla) putoavan kuumalle paistinpannulle.


Maailma, johon synnytyksen jälkeen uppoaa melkein hukkuu. Maailma, josta nousee äitinä


"äiti
on ottanut escitalopramia
omaa aikaa
lasin viiniä
vastaan suuseksiä

uuden nimen: äiti
lapsi ei sano sitä
vielä äiti
ei itsekään usko siihen"


Neuvolan neuvot ”nuku aina kun vauvakin nukkuu”. Lääkärin neuvot unettomuuteen ”liikunta ja raitis ilma.” Mutta kun niin paljon nesteitä, että kaikki ilma on raittiin sijasta kännissä juovuksissa aivan päissään.


Teoksen kuvat ovat osin hämmentäviä. Erityisesti sen tyyppiset kukkakuvat kuin teoksen kannessa, jotka minulle tuovat ensimmäisenä mieleen äitienpäivälahjakirjat ja vastaavat, jotka ovat täynnä lattean lohdullisia ”viisauksia”. 

Jälkivuodossa niiden tarkoitus on toinen. Olla vastinpinta, jota sanat haastavat. Ehkä myös viitteellisesti okeeffeläinen muistutus naisen kukkavoimasta.

Läikiksi avautuneet kukat, lukijan musteläikkätestit. Vauvankakkaa vai kultamaalia?



En pääse Jälkivuodosta irti. Työnnän nenäni sen sivujen väliin, haistelen. 
Selaan sitä yhä uudestaan, luen ja katselen eri suunnista. 
Kerrostan yhteen sivuja teoksen eri kohdista. 
Nousee lisää nousee yhä enemmän. 
Syntyy.
Putoamista vauvavuosiin.


Synnytys on jatkumoon liittymistä ja ainutkertaisen henkilökohtaista. Sukupolvet ylittävä äitiketju.

Synnytys on armoille asettautumisen tila.



Jälkivuodon lukeminen on synnytystä sekin. Vauvan sijaan syntyy kirjain- ja kuvakehoja, matkustusta.

Päällekkäin, limittäin. 

Nesteiden tihku, nesteiden vyöry.


Tuplasti valkoista mustetta, sanoisi Hélène C.




Nelli Ruotsalainen & Hanna Tyrväinen: Jälkivuoto

111 sivua, joista osa kuvia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j