Siirry pääsisältöön

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-In


Take my hand.

Kävellään tätä tietä.

Tätä islantilaista tietä tässä islantilaisessa tuulessa ja sateessa.

Ei kompastuta näihin islantilaisiin kiviin.


Avaan ns. huomattavasti parempiakin päiviä nähneen Volvon oven sinulle ja minulle.

Minä ajan, sinä istut vieressä.

Olemme menossa drive-in -näytökseen.

Hullua, sanot sinä. Kuka täysjärkinen järjestäisi drive in -näytöksen Islannissa. Sää ja kaikki siihen liittyvä epävarmuus. Ei niin mitään järkeä.

Mutta, sanon minä, ajattelepa, että drive in -näytös on jonkun unelman toteutuminen.

Ai sen Valan, kysyt.

Sen Valan, vastaan.

Puhun sinulle unelmien tärkeydestä. Tuijotat maisemaa tuulilasin läpi kuin vihamiestä, vaikka maisema ei ole vihasi kohde. Eikä drive in -näytös, enkä edes minä. 

*

Vilja-Tuulia Huotarisen Drive in -romaanissa on monta valkokangasta. Yhtä niistä hallitsee aiemmin mainittu Vala, joka matkustaa Islantiin pää unelmia täynnä ja islantilaista sitkeyttä lähestyen on päättänyt järjestää Drive in -näytöksen. 

Toinen valkokangas kuvaa Ellaa, joka on Valan täti. Ella on Islannin purema niin ammatillisesti kuin rakkaudellisestikin ja myös Huotarisen romaanin päähenkilö. Toinen valkokangas on täynnä kiviä.

Voice over: "Lapset eivät kerro vanhemmilleen, että he ovat yksin. Lapset eivät kerro, koska heillä ei ole siihen sanoja. He eivät tiedä, mitä yksinäisyys tarkoittaa. He vain pyrkivät yhteyteen. Jos toista ei ole, he pyrkivät yhteyteen minkä tahansa muun kanssa," [voice over muuttuu Ellan ääneksi] "ja minä puhuin kiville."

Kolmannella valkokankaalla on Ellan ja hänen sisarensa Marketan (eli Valan äidin) isän perinnönjako. Sitä tavaraa. Siitä pitää päästä eroon. Viedä jonnekin. Käydä läpi. Myydä. Hävittää.

Neljättä valkokangasta hallitsee Kivikasvo. Hän on Ellan ja Marketan äiti. Ellan ja hänen äitinsä suhde on vaikea.

Viidennen valkokankaan nimi on rakkaus. Sen poikki kulkevat Ellan lisäksi Kjartan ja Eyvindur Kultatukka. Kuva on samea, koska rakastaminen on epäselvää hommaa. Välillä rakkauden pimeät hetket muuttavat valkokankaan mustaksi. Loppuiko se jo, kuuluu yleisöstä. 

Kuudes valkokangas on unelmien maailma. Sen katselu on henkilökohtainen juttu. 

Seitsemäs valkokangas täyttyy turisteista, jotka täyttävät Islannin, vaikka eivät oikein osaa siellä olla, koska eivät suostu uskomaan, että Islanti on oma juttunsa, jota ei voi hallita niillä keinoin, joiden avulla he ovat tottuneet tulemaan toimeen.

Turistilla voi olla myös hankalaa siitäkin syystä, että "[s]aari tekee tunteet tiettäviksi, nostaa mielen sisäiset liikkeet näkyviin."

Kun kirjan tapahtumapaikkana on Islanti, on sen arvioiminen ihan eri tavalla haasteellinen tehtävä kuin jos tarina sijoittuisi vaikkapa Norjaan tai johonkin ruotsalaiseen pöheikköön. Tämä johtuu siitä, että Islanti on paikkana jo itsessään niin kerrosteinen. Islantia henkilökohtaisella tasolla tuntemattomalle eräänlainen fantasian ja toden välissä sijaitseva paikka, joka tuo teokseen oman hohtonsa jo sinänsä.

Edellisestä aukeaa houkutus käyttää Islantia hyväksi. Vedota lukijoihin Islannin islantilaisuuden kautta. Näin on myös kirjallisuudessa tapahtunut, mutta Huotarisen kirjassa tästä ei ole kyse. Huomasin silti jännittäväni Drive-Inin lukemista ja minun piti ensin siivota pois itsestäni monia Islantiin sijoittamiani näkymiä, jotka huom! eivät perustu mihinkään todelliseen, vaan ovat pelkkiä omia ajatusvirtojani.

Huotarinen ei kiiltokuvaa, eikä rankkuusliioittele, vaan onnistuu tuomaan aidosti esiin islantilaisuuden erityispiirteitä romaanin henkilöhahmojen kautta. Teksti on paikoin luontevasti kallellaan runouteen ja bonuksena ovat kappaleiden otsikot, joita ravistelemalla lukemaansa voi kääntää uusiin asentoihin.



Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-In

178 sivua

Siltala (2022)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post