En halunnut kadottaa itseäni äitiyteen.
Kertoa, että meillä on nyt maisteltu kiinteitä, meillä on opeteltu kääntymään, meillä on mahavaivoja.
Äitiys, täältä tullaan!
Lumi on tottunut elämään itsenäistä elämää Kalliossa kaikkine herkkuineen, mutta vauva ja parisuhde siirtävät hänen elämänsä Vantaan Korsoon, eikä mikään ole näiden muutosten jälkeen todellakaan ennallaan.
Kokko kuvaa läheltä ja naturalistisen tarkasti äitiyden herättämiä kauhuntunteita, pelkoa omasta epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä. Äitiyteen liittyvät vaatimukset kerääntyvät Lumin ympärille uhkaavan rajuilman lailla. Entä jos ei osaa? Entä jos kuuluu niihin, joista ei kertakaikkiaan ole äidiksi? Entä jos tekee kaiken väärin? Entä jos, entä jos, entä jos.
Raskausaika. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat raskaana olevan mahan muodon asiantuntijoita ja katsovat aiheelliseksi esittää kommenttejaan.
Äitimaa on ruumiillinen romaani, jossa kerronta Lumin kautta paljastaa, miten monenlaiset asiat määrittävät naisten ja äitien elämää. Vauva-arjen ihanuus ja kurjuus tarttuvat lukijaan kuin vauva tissiin. Tulvii. Tulvii useammallakin tavalla ja niin tulvivat myös Lumin rinnat, jotka synnytyksen jälkeiset hormonit saavat vuotamaan reaktiona vähän kaikkeen.
Esikoisteoksessaan Munametsä Kokko lähestyi seksuaalisuutta mutkattoman raikkaasti. Samaa tyylilajia löytyy myös Äitimaassa erityisesti Lumin pohdiskellessa synnytyksenjälkeisen seksielämänsä tulevaisuutta.
Äitimaa on täynnä ytyä ja energiaa. Kokko käyttää huumoria kuin suomalaisten suosikkimaustetta mustapippuria, joka tuo tekstiin tragikoomista leiskuntaa. Teos sisältää aivan valtavasti lauseita, joita haluaisin tekstissäni siteerata, mutta pidäyttäydyn ja jätän niiden löytämisen ilon sinulle.
Kun on elänyt lähes nelikymppiseksi ilman ajatustakaan äitiydestä ja yhtäkkiä ylläri pylläri huomaakin olevansa raskaansa ilmestyy elämään lievästi sanoen muutamia muuttujia.
Lumi on tottunut elämään itsenäistä elämää Kalliossa kaikkine herkkuineen, mutta vauva ja parisuhde siirtävät hänen elämänsä Vantaan Korsoon, eikä mikään ole näiden muutosten jälkeen todellakaan ennallaan.
Kokko kuvaa läheltä ja naturalistisen tarkasti äitiyden herättämiä kauhuntunteita, pelkoa omasta epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä. Äitiyteen liittyvät vaatimukset kerääntyvät Lumin ympärille uhkaavan rajuilman lailla. Entä jos ei osaa? Entä jos kuuluu niihin, joista ei kertakaikkiaan ole äidiksi? Entä jos tekee kaiken väärin? Entä jos, entä jos, entä jos.
Epäilen, että löytyisi montaakaan äiti-ihmistä, joka ei samastuisi ainakin osaan Lumin pohdinnoista ja hänen läpikäymistään tuntemuksista.
Vauvan myötä pinnalle nousee Lumin vaikea suhde hänen omaan äitiinsä.
Kun ei ole saanut eväitä, on syöminen haastavampi homma.
Vauvan myötä pinnalle nousee Lumin vaikea suhde hänen omaan äitiinsä.
Olin jäänyt lapsuudessani vaille myötätuntoa ja siksi minun oli vaikea tuntea sitä itseäni kohtaan. […] Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan äiti oli pitänyt omaa kipuaan suurempana kuin mitään, mitä minä tunsin. Siksi mitkään minun tunteeni eivät olleet olleet lohdutuksen arvoisia.
Kun ei ole saanut eväitä, on syöminen haastavampi homma.
Yksinhuoltajaäidille Lumi on ollut kasvuvuosinaan enemmän elämänkumppani kuin tytär. Vauvan syntymän jälkeen Lumin äiti tulee kylään katse tuomiota täynnä ja uusia muotoja ottava passiivisagressiivisuus tuliaisinaan.
Romaanin alussa Lumi on ylimielinen sellaisella kalliolaisella tavalla, joka valitettavasti ei itsellenikään entisenä kalliolaisena ole vierasta. Sellaista Kallio saattaa ihmiselle tehdä. Että kalliolaisuus nousee vähän kusen lailla päähän. Tilanne on ohimenevä, sillä Korso ja vauva deletoivat kalliolaisen paremmuuden Lumista rytäkällä.
Romaanin alussa Lumi on ylimielinen sellaisella kalliolaisella tavalla, joka valitettavasti ei itsellenikään entisenä kalliolaisena ole vierasta. Sellaista Kallio saattaa ihmiselle tehdä. Että kalliolaisuus nousee vähän kusen lailla päähän. Tilanne on ohimenevä, sillä Korso ja vauva deletoivat kalliolaisen paremmuuden Lumista rytäkällä.
Raskausaika. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat raskaana olevan mahan muodon asiantuntijoita ja katsovat aiheelliseksi esittää kommenttejaan.
Pikkuhousut, jotka muuttuvat "isohousuiksi".
Synnyttäminen, joka tehdään oikeimmin ilman kipulääkitystä.
Äitiryhmät. Vaipat. Cuplaton. Lastenvaateviidakko.
Vauva joka itkee
väsymys
Vauva joka itkee
väsymys
Vauva joka itkee
väsymys on "äidin kunniamerkki"
Vauva joka itkee
"nuku kun lapsikin nukkuu"
Vauva joka itkee
parisuhdekriisi
Ei ollut olemassa sanoja sille väsymykselle, jota tunsin.
Olin kuin keskellä kidnappausta tai Guantanamon leiriä, jossain jossa olin saanut rangaistukseksi unideprivaatiota, eikä sen loppumisesta olisi mitään tietoa.
Maailma, joka pienenee kodin seinien sisään. Päivät, jolloin hartaasti odottaa, että mies tulisi töistä kotiin. Päivät, jolloin miehen tulo töistä kotiin on jotain ihan muuta kuin mitä on odottanut.
Marko ei ole isä huonoimmasta päästä ollenkaan ja Lumin vaatimuksia häntä kohtaan voisi pitää kohtuuttomina. Vauvaikäisten äidit ja kohtuuttomuus, kuten Kokko huumorin puolelta koukaten muistuttaa, eivät kuitenkaan mahdu samaan lauseeseen.
Äitimaa on ruumiillinen romaani, jossa kerronta Lumin kautta paljastaa, miten monenlaiset asiat määrittävät naisten ja äitien elämää. Vauva-arjen ihanuus ja kurjuus tarttuvat lukijaan kuin vauva tissiin. Tulvii. Tulvii useammallakin tavalla ja niin tulvivat myös Lumin rinnat, jotka synnytyksen jälkeiset hormonit saavat vuotamaan reaktiona vähän kaikkeen.
Esikoisteoksessaan Munametsä Kokko lähestyi seksuaalisuutta mutkattoman raikkaasti. Samaa tyylilajia löytyy myös Äitimaassa erityisesti Lumin pohdiskellessa synnytyksenjälkeisen seksielämänsä tulevaisuutta.
Työnsin peilin jalkojeni väliin ja kurkistin.
Pimppini näytti hirnuvalta muulilta.
Sellaiselta hirnuvalta muulilta, joka on ollut tappelussa ja ottanut pahasti damagea ja käynyt ensiavussa hakemassa kolmekymmentä tikkiä naamaansa.
[... ]
The artist formerly known as my pimppi tunnettaisiin tästedes nimellä Pesäraunioinen.
Mukana Äitimaassa kulkee myös Lumin ja Sallan ystävyys. Sallan, joka on ollut kaikkea sitä, mitä Lumi itsekin olisi halunnut olla. Sallan, joka sairastuu vakavasti ja jonka kuoleman jälkeen surusta tulee - Jenni Vartiaista lainaten - kunniavieras, pitkäaikainen sellainen.
Äitimaa on täynnä ytyä ja energiaa. Kokko käyttää huumoria kuin suomalaisten suosikkimaustetta mustapippuria, joka tuo tekstiin tragikoomista leiskuntaa. Teos sisältää aivan valtavasti lauseita, joita haluaisin tekstissäni siteerata, mutta pidäyttäydyn ja jätän niiden löytämisen ilon sinulle.
Kun Äitimaan lisäksi lukee vielä aiemmin tänä vuonna ilmestyneet Nelli Ruotsalaisen & Hanna Tyrväisen Jälkivuodon sekä Maiju Pohjolan Ettei yötä enää alkaa olla kasassa varsin kattava kuivaharjoitus äitiydestä.
Äänikirjan lukija: Karoliina Niskanen
Kustantamo S&S (2022)
Aloitin Äitimaan lukemalla, mutta siirryin kuunteluun, koska jälkimmäiseen oli enemmän tilaisuuksia. Lisäksi Karoliina Niskanen lukee teoksen valtavan hyvin ja hänestä onkin tullut yksi suosikkilukijoistani.
Kommentit
Lähetä kommentti