Siirry pääsisältöön

Olga Kokko: Äitimaa


En halunnut kadottaa itseäni äitiyteen.


Kertoa, että meillä on nyt maisteltu kiinteitä, meillä on opeteltu kääntymään, meillä on mahavaivoja.


Äitiys, täältä tullaan!

Kun on elänyt lähes nelikymppiseksi ilman ajatustakaan äitiydestä ja yhtäkkiä ylläri pylläri huomaakin olevansa raskaansa ilmestyy elämään lievästi sanoen muutamia muuttujia.

Lumi on tottunut elämään itsenäistä elämää Kalliossa kaikkine herkkuineen, mutta vauva ja parisuhde siirtävät hänen elämänsä Vantaan Korsoon, eikä mikään ole näiden muutosten jälkeen todellakaan ennallaan.

Kokko kuvaa läheltä ja naturalistisen tarkasti äitiyden herättämiä kauhuntunteita, pelkoa omasta epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä. Äitiyteen liittyvät vaatimukset kerääntyvät Lumin ympärille uhkaavan rajuilman lailla. Entä jos ei osaa? Entä jos kuuluu niihin, joista ei kertakaikkiaan ole äidiksi? Entä jos tekee kaiken väärin? Entä jos, entä jos, entä jos.

Epäilen, että löytyisi montaakaan äiti-ihmistä, joka ei samastuisi ainakin osaan Lumin pohdinnoista ja hänen läpikäymistään tuntemuksista.


Vauvan myötä pinnalle nousee Lumin vaikea suhde hänen omaan äitiinsä. 


Olin jäänyt lapsuudessani vaille myötätuntoa ja siksi minun oli vaikea tuntea sitä itseäni kohtaan. […] Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan äiti oli pitänyt omaa kipuaan suurempana kuin mitään, mitä minä tunsin. Siksi mitkään minun tunteeni eivät olleet olleet lohdutuksen arvoisia. 


Kun ei ole saanut eväitä, on syöminen haastavampi homma.

Yksinhuoltajaäidille Lumi on ollut kasvuvuosinaan enemmän elämänkumppani kuin tytär. Vauvan syntymän jälkeen Lumin äiti tulee kylään katse tuomiota täynnä ja uusia muotoja ottava passiivisagressiivisuus tuliaisinaan.

Romaanin alussa Lumi on ylimielinen sellaisella kalliolaisella tavalla, joka valitettavasti ei itsellenikään entisenä kalliolaisena ole vierasta. Sellaista Kallio saattaa ihmiselle tehdä. Että kalliolaisuus nousee vähän kusen lailla päähän. Tilanne on ohimenevä, sillä Korso  ja vauva deletoivat kalliolaisen paremmuuden Lumista rytäkällä. 

Raskausaika. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat raskaana olevan mahan muodon asiantuntijoita ja katsovat aiheelliseksi esittää kommenttejaan.

Pikkuhousut, jotka muuttuvat "isohousuiksi".

Synnyttäminen, joka tehdään oikeimmin ilman kipulääkitystä.  

Äitiryhmät. Vaipat. Cuplaton. Lastenvaateviidakko. 



Vauva joka itkee 
väsymys
Vauva joka itkee 
väsymys
Vauva joka itkee 
väsymys on "äidin kunniamerkki"
Vauva joka itkee 
"nuku kun lapsikin nukkuu"
Vauva joka itkee 
parisuhdekriisi


Ei ollut olemassa sanoja sille väsymykselle, jota tunsin.

Olin kuin keskellä kidnappausta tai Guantanamon leiriä, jossain jossa olin saanut rangaistukseksi unideprivaatiota, eikä sen loppumisesta olisi mitään tietoa.

Maailma, joka pienenee kodin seinien sisään. Päivät, jolloin hartaasti odottaa, että mies tulisi töistä kotiin. Päivät, jolloin miehen tulo töistä kotiin on jotain ihan muuta kuin mitä on odottanut.

Marko ei ole isä huonoimmasta päästä ollenkaan ja Lumin vaatimuksia häntä kohtaan voisi pitää kohtuuttomina. Vauvaikäisten äidit ja kohtuuttomuus, kuten Kokko huumorin puolelta koukaten muistuttaa, eivät kuitenkaan mahdu samaan lauseeseen.


Äitimaa on ruumiillinen  romaani, jossa kerronta Lumin kautta paljastaa, miten monenlaiset asiat määrittävät naisten ja äitien elämää. Vauva-arjen ihanuus ja kurjuus tarttuvat lukijaan kuin vauva tissiin. Tulvii. Tulvii useammallakin tavalla ja niin tulvivat myös Lumin rinnat, jotka synnytyksen jälkeiset hormonit saavat vuotamaan reaktiona vähän kaikkeen. 


Esikoisteoksessaan Munametsä Kokko lähestyi seksuaalisuutta mutkattoman raikkaasti. Samaa tyylilajia löytyy myös Äitimaassa erityisesti Lumin pohdiskellessa synnytyksenjälkeisen seksielämänsä tulevaisuutta.


Työnsin peilin jalkojeni väliin ja kurkistin.

Pimppini näytti hirnuvalta muulilta.

Sellaiselta hirnuvalta muulilta, joka on ollut tappelussa ja ottanut pahasti damagea ja käynyt ensiavussa hakemassa kolmekymmentä tikkiä naamaansa.

[... ]

The artist formerly known as my pimppi tunnettaisiin tästedes nimellä Pesäraunioinen.

Mukana Äitimaassa kulkee myös Lumin ja Sallan ystävyys. Sallan, joka on ollut kaikkea sitä, mitä Lumi itsekin olisi halunnut olla. Sallan, joka sairastuu vakavasti ja jonka kuoleman jälkeen surusta tulee - Jenni Vartiaista lainaten - kunniavieras, pitkäaikainen sellainen.


Äitimaa on täynnä ytyä ja energiaa.  Kokko käyttää huumoria kuin suomalaisten suosikkimaustetta mustapippuria, joka tuo tekstiin tragikoomista leiskuntaa. Teos sisältää aivan valtavasti lauseita, joita haluaisin tekstissäni siteerata, mutta pidäyttäydyn ja jätän niiden löytämisen ilon sinulle.


Kun Äitimaan lisäksi lukee vielä aiemmin tänä vuonna ilmestyneet Nelli Ruotsalaisen & Hanna Tyrväisen Jälkivuodon sekä Maiju Pohjolan Ettei yötä enää alkaa olla kasassa varsin kattava kuivaharjoitus äitiydestä.





Olga Kokko: Äitimaa
Äänikirjan lukija: Karoliina Niskanen
Kustantamo S&S (2022)

Aloitin Äitimaan lukemalla, mutta siirryin kuunteluun, koska jälkimmäiseen oli enemmän tilaisuuksia. Lisäksi Karoliina Niskanen lukee teoksen valtavan hyvin ja hänestä onkin tullut yksi suosikkilukijoistani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j