Siirry pääsisältöön

Han Kang: Älä jätä hyvästejä


Hyvän kirjan seurassa harvoin toivoo, että se jo pian loppuisi. Älä jätä hyvästejä on romaani, jonka kohdalla näin on.

Han Kangin uutukaista lukiessa tunnelma on kuin kuuntelisi Erik Satien musiikkia, kun samanaikaisesti ihmisiä ammutaan joukoittain. Laukaukset menevät musiikin väliin, saavat sen vuotamaan verta. Puhkeamaan haavoja, joissa on jo löyhkä.

Pidin valtavasti Kangin Vegetaristista, kun taas hänen romaaninsa Ihmisen teot oli melkoinen koettelemus. Kirjoitin jälkimmäisestä aikanaan, että se on toiseksi kamalin kirja, jonka olen lukenut. Kamalimman kirjan paikkaa lukuhistoriassani pitää Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi, joka kertoo Bosnian sodasta.

Älä jätä hyvästejä saa minut epäilemään, että Kangin poetiikan ytimessä on jotakin sellaista, jota en yrityksistäni huolimatta tavoita. Tässä teoksessa olennaista symboliikkaa ovat lumi ja linnut. En tiedä, miten niitä Kangin romaanin kontekstissa tulisi tulkita. Saattaa hyvinkin olla, että niistä nousee muun valtavan lisäksi jotakin uutta valtavaa, minulle tavoittamatonta.

Kangin uutuudessa rinnastuu yhden linnun ja tuhansien ihmisten kuolema. Teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lumen ja lintujen kirjallisuutta, kun taas toisessa osassa Korean traagiset tapahtumat vaativat tulla kerrotuiksi.


Ja taas ihmisiä kuolee, hirveä määrä ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee niin paljon, että en ole saada luetuksi tätä kirjaa loppuun. Menee kaksi viikkoa, että saan taistelluksi läpi teoksen viimeiset seitsemän sivua.

Älä jätä hyvästejä on vaikuttava ja vakuuttava näyttö kirjallisuuden voimasta. Siitä, miten kirjallisuus voi mennä niin sisälle lukijaan, että eteen nousee aita, jota ei ilman mustelmia ylitetä. Että silmien edessä on kirkasta jäätä, jonka alla huojuvat kasvot, levällään olevat hiukset. Ja se katse. Se katse. 

Ja kaikki, mitä koen, on niin äärettömän pientä sen rinnalla, mistä Kang kertoo.

Ja silti. Toivon niin kovasti, että Kang seuraavaksi kirjoittaisi jotakin enemmän Vegetaristin tyyppistä. Toiveeni on itsekäs, tietenkin.

Ajattelen niinkin, että Ihmisen teot ja Älä jätä hyvästejä ovat korealaisen kirjallisuuden Tuntemattomia sotilaita. Teoksia, jotka on ollut pakko kirjoittaa. Teoksia, joihin kansakunnan kokemukset on ollut tallennettava muistiin.

En tehnyt Kangin romaanista paljoakaan muistiinpanoja, mutta nyt kun palaan ylös kirjoittamiini huomioihin yllätyn, sillä Kangin romaanista tekemieni kirjausten välissä on muistiinpanojani Pajtim Statovcin romaanista Lehmä synnyttää yöllä.


Kenties, huomaan miettiväni.
Kenties.




Han Kang: Älä jätä hyvästejä
268 sivua
Suomentanut Taru Salminen
Gummerus (2024)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...