Siirry pääsisältöön

Rachel Kushner: Luomisen järvi


Löysin Rachel Kushnerin vuonna 2014, jolloin luin hänen romaaninsa The Flamethrowers. Sittemmin olen lukenut häneltä muutakin (The Mars Room ja The Hard Crowd - Essays 2000 - 2020). En ollut uskaltanut edes toivoa, että Kushneria joskus suomennettaisiin, mutta yllätyksekseni niin kävi.

Luomisen järvi (Creation Lake) on nyt saatu suomeksi Arto Schroderuksen mainiona käännöksenä osana Tammen Keltaista kirjastoa. Wau! Maistuu kulttuuriteolta.

*

Luomisen järvi on samalla tapaa vimmainen kuin The Flamethrowers. Luokitelkaamme vaikka niin, että kyseessä on päähenkilö Sadie Smithin näkökulmasta kerrottu agenttitarina. Mistä tässä romaanissa varsinaisesti on kysymys, siitä onkin jo vaikeampi puhua.

Luomisen järveä on luontevaa lähestyä Susan Sonntagin teoksessaan Against Interpretation esittämien näkemysten kautta. Kushnerin teos vastustaa yksinkertaistavaa tulkinta. Se ei suostu siististi preparoitavaksi. Jos Luomisen järveen haluaa sukeltaa etsiäkseen kiinteitä merkityksiä, joutuu suht koht heti veden pinnan lävistettyään huomaamaan, että järvi on jo siirtynyt pois paikaltaan. 

Siinä olet. Taisi pääkin osua kiveen.

Kushnerin teksti on villiä ja sen kesyttäminen tulkinnan avulla olisi väkivaltaa tekstin perimmäisiä pyrkimyksiä kohtaan. On suostuttava epävarmuuteen. On uskallettava antaa tekstin huuhtoa ja viedä mennessään. 

Sonntagin mukaan taidetta ei ensisijaisesti pitäisi analysoida, vaan lähestyä sitä kokemuksen kautta. Kushneria lukiessa tulkinnalliset ripustukset sortuvat yksi toisensa jälkeen. Tämän vuoksi Luomisen järvestä kirjoittaminen on ihan erityisellä tavalla haastavaa. Miksi kertoa siitä, mitä tässä romaanissa tapahtuu, kun tapahtumat eivät ole tämän teoksen Se juttu.

Luomisen järvi on vauhdin kirjallisuutta. Toki voin tässä nostaa esiin vaikka Guy Debordin, johon teosta lukiessa törmää, mutta onko tämäkään oleellista? Tai sen, että teoksessa on kirjailija Michel Thomas, jonka kohdalla ei voi välttyä ajattelemasta, että hänen hahmonsa pohjaa Michel Houellebecqiin. Tai sen, että vastakkain asettuvat neandertalilaiset ja homo sapiens. Tai sen, että sivistys ei ehkä sittenkään ole tie onneen ja menestykseen ja saattaisimme olla onnellisempia metsästäjäkeräilijöinä.

Kuulostaako sekavalta? Hyvä, niin on tarkoituskin.


Kushnerin tekstuaalinen anarkia on usein hilpeää ja muodostaa paralleelin sen kanssa, että Sadie Smith (mikä hurmaavan geneerinen nimi!) peiteidentiteetin omaava agentti soluttautuu osaksi anarkistiryhmää. Nyt ei olla hyvin käyttäytyvien agenttien (onko sellaisia?) seurassa. Yksi juonne teoksessa onkin miespuolisten testosteronihöyryistennaistenkaataja-agenttien position haltuunotto.

Myös vakavampia hetkiä on. On paljonkin. Suukki auki, nyt tulee makupala:

"Ihmisen totuus, kaikkien kerroksien ja valepukujen alla, ryhmän ja tyypin merkityksien alla, on aine, joka on puhdas ja itsepäinen ja johdonmukainen. Se on kova valkoinen suola.
Se suola on ydin. Olemisen totuus aamuneljältä."


Feminismiäkin on.

"[j]okaisesta ikkunasta lepatti täysi pyykkinaru - nimettömän naistentyön kansainvälinen lippu."


Suomennoshelmiäkin on.

Ase on varalla sitä varten, jos "tilanne vaatii perkelöitymistä."


Sukupuolipolitiikkaakin on.

Michel Thomas puhuu romaaninsa pääteemasta: "siitä epäoikeudenmukaisuudesta, että kaksikymmentä prosenttia miehistä kaatoi kahdeksankymmentä prosenttia naisista."


Kielellistä mahtavuuttakin on.

Michel Thomasin seksuaalienergian kerrotaan olevan "osteoporoottisen isoäidin luokkaa." Vai onko tämä loukkaus ja jos on, niin onko tämä loukkaus osteoporoosia vai isoäitejä kohtaan? Ei nyt lähdetä tälle tielle, kun on niin monia muitakin teitä.


Everything Everywhere all at Once -efekti kushnerilaisena muunnelmana. The Flamethrowersin peruja on, että Kushneria lukiessa on vahva tuntu siitä, että matkaa tehdään moottoripyörällä. 


Luomisen järvi ei ole niille, jotka tykkäävät siististi paikoilleen loksahtavista tarinoista. Jos kuulut heihin, jätä Kushner rauhaan! Jos taas saat tyydytystä tekstille antautumisesta, ihmettelystä ja kummallisista käänteistä sekä ylipäätään menomeiningistä, joka nauraa räkänaurua tulkinnoille tämä kirja on kuin sinulle tehty.



Rachel Kushner: Luomisen järvi
416 sivua
Creation Lake
Suomentanut Arto Schroderus
Tammi (2024)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post