Han Kang: Älä jätä hyvästejä

Hyvän kirjan seurassa harvoin toivoo, että se jo pian loppuisi. Älä jätä hyvästejä on romaani, jonka kohdalla näin on.

Han Kangin uutukaista lukiessa tunnelma on kuin kuuntelisi Erik Satien musiikkia, kun samanaikaisesti ihmisiä ammutaan joukoittain. Laukaukset menevät musiikin väliin, saavat sen vuotamaan verta. Puhkeamaan haavoja, joissa on jo löyhkä.

Pidin valtavasti Kangin Vegetaristista, kun taas hänen romaaninsa Ihmisen teot oli melkoinen koettelemus. Kirjoitin jälkimmäisestä aikanaan, että se on toiseksi kamalin kirja, jonka olen lukenut. Kamalimman kirjan paikkaa lukuhistoriassani pitää Slavenka Drakulićin Aivan kuin minua ei olisi, joka kertoo Bosnian sodasta.

Älä jätä hyvästejä saa minut epäilemään, että Kangin poetiikan ytimessä on jotakin sellaista, jota en yrityksistäni huolimatta tavoita. Tässä teoksessa olennaista symboliikkaa ovat lumi ja linnut. En tiedä, miten niitä Kangin romaanin kontekstissa tulisi tulkita. Saattaa hyvinkin olla, että niistä nousee muun valtavan lisäksi jotakin uutta valtavaa, minulle tavoittamatonta.

Kangin uutuudessa rinnastuu yhden linnun ja tuhansien ihmisten kuolema. Teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on lumen ja lintujen kirjallisuutta, kun taas toisessa osassa Korean traagiset tapahtumat vaativat tulla kerrotuiksi.

Ja taas ihmisiä kuolee, hirveä määrä ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee niin paljon, että en ole saada luetuksi tätä kirjaa loppuun. Menee kaksi viikkoa, että saan taistelluksi läpi teoksen viimeiset seitsemän sivua.

Älä jätä hyvästejä on vaikuttava ja vakuuttava näyttö kirjallisuuden voimasta. Siitä, miten kirjallisuus voi mennä niin sisälle lukijaan, että eteen nousee aita, jota ei ilman mustelmia ylitetä. Että silmien edessä on kirkasta jäätä, jonka alla huojuvat kasvot, levällään olevat hiukset. Ja se katse. Se katse. 

Ja kaikki, mitä koen, on niin äärettömän pientä sen rinnalla, mistä Kang kertoo.

Ja silti. Toivon niin kovasti, että Kang seuraavaksi kirjoittaisi jotakin enemmän Vegetaristin tyyppistä. Toiveeni on itsekäs, tietenkin.

Ajattelen niinkin, että Ihmisen teot ja Älä jätä hyvästejä ovat korealaisen kirjallisuuden Tuntemattomia sotilaita. Teoksia, jotka on ollut pakko kirjoittaa. Teoksia, joihin kansakunnan kokemukset on ollut tallennettava muistiin.

En tehnyt Kangin romaanista paljoakaan muistiinpanoja, mutta nyt kun palaan ylös kirjoittamiini huomioihin yllätyn, sillä Kangin romaanista tekemieni kirjausten välissä on muistiinpanojani Pajtim Statovcin romaanista Lehmä synnyttää yöllä.


Kenties, huomaan miettiväni.
Kenties.




Han Kang: Älä jätä hyvästejä
268 sivua
Suomentanut Taru Salminen
Gummerus (2024)