Colette: Puhdas ja epäpuhdas

Astukaamme siis sinä ja minä oopiumihöyryiseen huoneistoon.

Asettukaamme patjoille lattialle, ihailkaamme itämaisia koristekankaita. 

Jääkäämme uteliaisuuden vallassa tarkkailemaan heitä, jotka raukeina puolinukuksissa täyttävät tämän tilan.

Ollaan Pariisissa 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.

Colette (Sidonie-Gabrielle Colette, 1873-1954) oli ranskalainen kirjailija, kriitikko ja näyttelijä. Häneltä on aiemmin suomennettu teokset Chéri, Claudinen koti, Vilja oraalla ja Chérin loppu. Puhdas ja epäpuhdas (suom. Sampsa Laurinen, Kustantamo S&S, Le pur et l'impur, 1932) on nyt julkaistu suomeksi ensimmäistä kertaa. 

Puhtaassa ja epäpuhtaassa Colette keskustelee ystäviensä ja tuttaviensa kanssa. Puheenaiheet liittyvät ihmissuhteisiin, rakkauteen ja seksuaalisuuden eri muotoihin. Koska Colette itse on teoksessa vahvasti läsnä voisi Puhdasta ja epäpuhdasta lukea myös autofiktiona. 

Sekä puhdas että epäpuhdas ovat vahvasti latautuneita käsitteitä. Puhdas on yleisesti liitetty aitouteen ja järjestykseen, epäpuhdas ruumiillisuuteen ja kaaokseen. Esimerkiksi Sartrella puhdas merkitsi aitoutta ja vapautta sekä itsepetoksesta kieltäytymistä.  Epäpuhdas taas oli hänen mukaansa epäaitoa ja epäpuhtaana hän piti myös elämisen tapaa, jonka ohjenuorana olivat yhteiskunnalliset normit ja säännöt.

Vaikka Sartren ajatukset puhtaasta ja epäpuhtaasta ovat myöhempää perua kuin Coletten romaani tarjoavat ne mielenkiintoisen tirkistelyreiän Coletten teokseen.

Colette itse pukeutui miesten vaatteisiin ja ainakin osin sen takia hänen naiseutensa tulee tässä romaanissa kyseenalaistetuksi."Tekö muka nainen" puuskahtaa yksi hänen keskustelukumppaneistaan. Coletten tapa pukeutua ja hänen elämänsä yhteiskunnallisten normien ulkopuolella kyseenalaistivat hänen sukupuolensa. Hän ei ollut nainen, ei mies. Jotakin niiden välistä, joka muistuttaa Södergranin runon Vierge moderne puhujaa

"En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa…
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi, 
olen askel kohti sattumaa ja turmiota
olen hyppy vapauteen ja itseyteen ..."

Vierge moderne julkaistiin vuonna 1916 eli vajaa parikymmentä vuotta ennen Coletten romaania. Sekä Södergran että Colette puhkovat uusia väyliä naisena olemisen tapoihin, ja kärsivät perinteisen sukupuolikäsitysten ahtaudesta.

Colette kokee omaavansa "hermafrodiittisen mielenlaadun" ja tokaisu siitä, että hän ei olisi nainen saa hänet suutuksiin. Ritariksi* nimetty henkilö taas toteaa

"En ole tätä, en yhtä ... enkä toista ..."

Vaikka Colette ei ollut Södergranin tavoin modernisti Puhtaasta ja epäpuhtaassa on modernismin siemeniä. Tämä näkyy kuvattujen henkilöiden ja heidän kokemustensa hetkellisyyden tavoittamisessa.  .

Modernismiin Colettea yhdistää myös se, että Puhtaassa ja epäpuhtaassa ei ole varsinaista juonta, vaan teos etenee kuin pikatreffit - kerronta ottaa kohteekseen yhden ja seuraavassa hetkessä jo toisen. Syntyy havaintojen, mielipiteiden ja tunnelmakuvien kollaasi.

Puhdas ja epäpuhdas virtaa ja tuohon virtaan astutaan yhä uudestaan joka kerta vähän eri paikasta. Identiteetit eivät suostu vangittaviksi, vaan heiluvat ja horjahtelevat, ja jättävät jälkeensä märät askeleet auringon niellä. Nainen, mies ja muut sukupuolet leikkaavat toisiaan ja pureskelevat rikki rajojaan.

Sukupuoli on mallinukke, jonka Colette asettaa milloin mihinkin näyteikkunaan. 

"toivoin tuolloin pystyväni riisumaan yltäni oman sukupuoleni häilyvyyden, sen virheet ja sen suomat etuoikeudet, jotka olisin paiskannut kuumina sellaisen miehen jalkojen juureen, jolle tarjoaisin urhean naisenruumiini ja sen kenties petollisen kutsumuksen ryhtyä toisen palvelijaksi."

Coletten romaanissa sukupuoli ja seksuaalisuus sen käsikynkässä värisevät ja ovat hermostunetia. Ne etsivät tyydytystä paikoista, jonne ei olisi lupa mennä. Puhdas ja epäpuhdas on punainen huutomerkki, joka muistuttaa, etttä niin sukupuoli kuin seksuaalisuuskin ovat paljon monimutkaisempia asioita kuin millaisiksi ne on haluttu ja valitettavan usein vielä edelleenkin - ja Atlantin toisella puolella erityisesti juuri nyt - halutaan typistää. 

Colette: Puhdas ja epäpuhdas
208 sivua
Le pur et l'impur
Suom. Sampsa Laurinen
Kustantamo S&S (2025)

Colettelta suomennetut teokset:

Chéri (Chéri), suom. Eeva Laura, Kustannustalo, 1946 ja suom. Marja Haapio,  Gummerus, 2000
Claudinen koti, suom. Maija Lehtonen, WSOY, 1953 ja  WSOY, 1965 (Kolibrikirjasto)
Vilja Oraalla, suom. Kyllikki Clément, Gummerus, 1958 ja Gummerus, 1973
Chérin loppu (La fin de Chéri), suom. Marja Haapio. Gummerus, 2001

*Sampsa Laurinen kirjoittaa teoksen loppuun kokoamassaan henkilögallerissa Ritarin taustalla olevan Belboeufin markiisitar, josta käytettiin nimeä Missy. Hän oli Coletten rakastettu ja Laurisen sanoin "hillitty ja ujo transvestiitti".