Alia Trabucco Zerán: Puhdas
”Tämä tarina on pitkä, ystävät hyvät […] se edeltää minua, se edeltää teitä […] se on tarina, joka syntyy vanhasta väsymyksestä ja liian asenteellisista kysymyksistä.”
Näin toteaa Puhtaan kertoja, kotiapulainen Estela García, jonka äitikin oli kotiapulainen ja jos Estela saisi tyttären, tulisi tästäkin kotiapulainen. Niin kotiapulaisuusgeeni toimii. Vie tulevaisuuden sukupolvelta toisensa jälkeen niin että tulevaisuus supistuu pelkäksi ravintolan nimeksi. Ravintolan, jota Estelan äiti siivoaa.
Estela on lukittujen ovien takana, putkassa tai jonkinlaisessa vankilassa ja hän kertoo tarinaansa ehkä kuulustelijalle, ehkä poliisille ja joka tapauksessa lukijalle.
”Puolustakaa te sanoja. Te jotka siellä yliviivaatte kappaleita, te jotka piiloudutte peilin taakse.”
Heti romaanin alussa käy ilmi, että Estelan palkanneen perheen tytär, Julia, kuolee. Teoksen jännite pingottuu sen ympärille, mikä Julian kuolemaan johti ja miten hän kuoli.
Puhdas on luokkatietoinen romaani. Estelan päivät täyttyvät toistuvista töistä. Ruoan laittoa, siivousta, pyykinpesua, silitystä, Julian kaitsemista, taustalla pysyttelemistä. Perhe ei kohtele Estelaa varsinaisesti huonosti, mutta heidän käytöksensä ja puhetapansa tekevät jatkuvasti selväksi, että Estela ei kuulu heidän joukkoonsa. On alainen, alamainen. Perheen kauniiden kulissien tarpeellinen tahra.
Estela hypähtelee kerronnassaan, junttaa itseään yhä lujemmin palvelija-asemaan ja katkoo kertomaansa muistelmilla lapsuudestaan , rakkaudestaan äitiään kohtaan ja aiemmasta elämästään ylipäänsä. Hän neuvoo useasti tarinan kuuntelijaa, moittii itseään tarinallisista sivupoluista ja viittaa kertomuksensa tuleviin jännitteisiin.
”Piirtäkää pieni tähti muistiinpanoihinne, merkitkää jotenkin se, mikä tulee seuraavaksi, koska tästä hetkestä eteenpäin korttitalo alkaa romahtaa.”
Vaikka Estela ei puhuttelekaan ensisijaisesti lukijaa, vaan tarinassa näkymättömäksi ja nimettömäksi jäävää kuuntelijaa, lukijana hänen sanansa osuvat suoraan myös minuun. Omalla kohdllani ongelmaksi muodostuu, että lukijaan vetoaminen on trooppi, jota siedän nykykirjallisuudessa erityisen huonosti.
Edellistä kiinnostavampi kysymys onkin, kuunteleeko Estelaa tarinan tasolla kukaan.
Julia on vahvatahtoinen, etuoikeutettu, kuriton ja hankala lapsi, jonka luonteenpiirteet toimivat jännitteen kasvattamisen palveluksessa. Perheen lääkäri-isällä on selvät suunnitelmat tyttärensä tulevaisuuden suhteen. Juliaa kasvatetaan pienestä pitäen kohti menestystä.
Puhtaassa parasta on sen kieli, josta kiitos suomentaja Emmi Ketoselle. Estellan elämän monotonisuus ja hänen asemansa kotiapulaisena piintyy lukijaan kuin likaläikkä, joka ei Vanishilla lähde.
Netflix on ostanut Puhtaan elokuvaoikeudet, joten joskus myöhemmin Estelaan pääsee tutustumaan myös valkokankaalla.
Puhdas on luokkatietoinen romaani. Estelan päivät täyttyvät toistuvista töistä. Ruoan laittoa, siivousta, pyykinpesua, silitystä, Julian kaitsemista, taustalla pysyttelemistä. Perhe ei kohtele Estelaa varsinaisesti huonosti, mutta heidän käytöksensä ja puhetapansa tekevät jatkuvasti selväksi, että Estela ei kuulu heidän joukkoonsa. On alainen, alamainen. Perheen kauniiden kulissien tarpeellinen tahra.
Estela hypähtelee kerronnassaan, junttaa itseään yhä lujemmin palvelija-asemaan ja katkoo kertomaansa muistelmilla lapsuudestaan , rakkaudestaan äitiään kohtaan ja aiemmasta elämästään ylipäänsä. Hän neuvoo useasti tarinan kuuntelijaa, moittii itseään tarinallisista sivupoluista ja viittaa kertomuksensa tuleviin jännitteisiin.
”Piirtäkää pieni tähti muistiinpanoihinne, merkitkää jotenkin se, mikä tulee seuraavaksi, koska tästä hetkestä eteenpäin korttitalo alkaa romahtaa.”
Vaikka Estela ei puhuttelekaan ensisijaisesti lukijaa, vaan tarinassa näkymättömäksi ja nimettömäksi jäävää kuuntelijaa, lukijana hänen sanansa osuvat suoraan myös minuun. Omalla kohdllani ongelmaksi muodostuu, että lukijaan vetoaminen on trooppi, jota siedän nykykirjallisuudessa erityisen huonosti.
Edellistä kiinnostavampi kysymys onkin, kuunteleeko Estelaa tarinan tasolla kukaan.
Julia on vahvatahtoinen, etuoikeutettu, kuriton ja hankala lapsi, jonka luonteenpiirteet toimivat jännitteen kasvattamisen palveluksessa. Perheen lääkäri-isällä on selvät suunnitelmat tyttärensä tulevaisuuden suhteen. Juliaa kasvatetaan pienestä pitäen kohti menestystä.
Puhtaassa parasta on sen kieli, josta kiitos suomentaja Emmi Ketoselle. Estellan elämän monotonisuus ja hänen asemansa kotiapulaisena piintyy lukijaan kuin likaläikkä, joka ei Vanishilla lähde.
Netflix on ostanut Puhtaan elokuvaoikeudet, joten joskus myöhemmin Estelaan pääsee tutustumaan myös valkokankaalla.
Alia Trabucco Zerán: Puhdas
241 sivua
Limpia (2022)
Suom. Emmi Ketonen
Tammi (2026)
241 sivua
Limpia (2022)
Suom. Emmi Ketonen
Tammi (2026)
Kommentit
Lähetä kommentti