Aura Siltala: Kyborgikesä
Olen usein törmännyt ilmaisuun ”ei ollut ihan mun juttu”. Tämä on kohtelias tapa sanoa, että ei pitänyt kirjasta, joka taas usein - ei välttämättä aina - tarkoittaa, että kyseisen lukijan mielestä kirja oli huono, mutta hän ei halua ilmaista asiaa suoraan.
Vähemmän puhutaan siitä, että kirja oli niin nerokas, että lukija ei yltänyt sen tasolle. Vika kun ei välttämättä ole kirjassa vaan lukijassa. Muistatte varmaan sen Rachel Cuskin jutun siitä, miten häntä huvittaa, kun joku antaa Dantelle yhden tähden.
En voi väittää, että Kyborgikesä olisi mun juttu, mutta siitä huolimatta väitän vahvasti, että se on varsin hieno teos.
Siltala kuvaa transitioprosessia pelimaailman ja sen käsitteiden kautta. En tiedä pelimaailmoista oikein mitään, joten minulla jää paljon ymmärtämättä. Se ei edelleenkään tarkoita, että Kyborgikesä olisi huono, vaan "vika" on minussa. Ja vaikka en ymmärrä ollenkaan kaikkea, ymmärrän pelimaailmojen tärkeyden Kyborgikesän puhujalle. Ymmärrän ne paikkoina, joissa saa olla niin kuin on.
Mirva Helenius kirjoittaa teknoa käsittelevässä artikkelissaan (Nuori Voima 4/2025) Sara Ahmedin ajatteluun pohjautuen teknoreiveistä ”liminaalisuuden tilana. Heleniuksen kuvaus reiveistä sanoittaa sen, miten koen pelimaailmojen toimivan Kyborgikesässä. Lainaan Heleniusta:
”Siellä versoo utopistisia mahdollisuuksia. Halua joka irtaantuu normeista ja kaartaa kohti saavuttamattomia, kiellettyjäkin suuntia.”
Kyborgikesän kappaleet on numeroitu binäärisesti 0010, 0100 jne. Kappalenumerointi luo kehyksen, suorastaan määräyksen ja lain, että hyväksyttävästi olemassa voi olla vain joko 0 tai 1. Ne ovat kiveen hakattuja entiteettejä ilman välimuotoja, nollasta ei voi siirtyä ykköseen tai toisinpäin. Liike niiden välillä on binäärijärjestelmän aka heteronormatiivisuuden kauhu.
Mirva Helenius kirjoittaa teknoa käsittelevässä artikkelissaan (Nuori Voima 4/2025) Sara Ahmedin ajatteluun pohjautuen teknoreiveistä ”liminaalisuuden tilana. Heleniuksen kuvaus reiveistä sanoittaa sen, miten koen pelimaailmojen toimivan Kyborgikesässä. Lainaan Heleniusta:
”Siellä versoo utopistisia mahdollisuuksia. Halua joka irtaantuu normeista ja kaartaa kohti saavuttamattomia, kiellettyjäkin suuntia.”
Kyborgikesän kappaleet on numeroitu binäärisesti 0010, 0100 jne. Kappalenumerointi luo kehyksen, suorastaan määräyksen ja lain, että hyväksyttävästi olemassa voi olla vain joko 0 tai 1. Ne ovat kiveen hakattuja entiteettejä ilman välimuotoja, nollasta ei voi siirtyä ykköseen tai toisinpäin. Liike niiden välillä on binäärijärjestelmän aka heteronormatiivisuuden kauhu.
"Klassinen mekaniikka esittää, että ollaksesi tiettyä sukupuolta sinun on oltava aina ollutkin sitä, ja näin ollen kaapista tuleminen muuttaa menneisyyttä, ujuttaa sen alle epävakaan kerrostuman harmaata kohinaa."
Ja edellisen vuoksi, muun muassa, ollaan tilanteessa, jossa runojen puhuja on tilanteessa jossa hänen murrosikänsä "saapuu Irlannista romanialaisen lääkärin reseptillä.”
Kyborgikesä on henkilökohtainen ja rohkea kokoelma, jossa kyborgius on vastarinnan muoto, normatiivisuutta pakeneva ja scifi-maailmoilla itseään kasvattava.
Kybogikesän herättämä vieraus, huomaan, rinnastuu lukiessani tilanteeseen, jossa henkilö kokee oman sukupuolensa vääräksi. Minuun siirretään ihoa, syntyy hylkimisreaktioita, mutta samalla osa uudesta ihosta tarttuu ja kiinnittyy. Saan kiinni jostakin, jota on vaikea/mahdoton sanoittaa ja osin kyse lienee myös kielen riittämättömyydestä.
Siltalan kieli liikkuu erilaisten maailmoiden välillä, hinkkaa uutta. Niin tehdessään saa aikaan purkauksia, räjähtelee. Syntyy sellaista, mitä ei ole ennen ollut.
Aura Siltala: Kyborgikesä
80 sivua
Poesia (2025)
Ja edellisen vuoksi, muun muassa, ollaan tilanteessa, jossa runojen puhuja on tilanteessa jossa hänen murrosikänsä "saapuu Irlannista romanialaisen lääkärin reseptillä.”
Kyborgikesä on henkilökohtainen ja rohkea kokoelma, jossa kyborgius on vastarinnan muoto, normatiivisuutta pakeneva ja scifi-maailmoilla itseään kasvattava.
Kybogikesän herättämä vieraus, huomaan, rinnastuu lukiessani tilanteeseen, jossa henkilö kokee oman sukupuolensa vääräksi. Minuun siirretään ihoa, syntyy hylkimisreaktioita, mutta samalla osa uudesta ihosta tarttuu ja kiinnittyy. Saan kiinni jostakin, jota on vaikea/mahdoton sanoittaa ja osin kyse lienee myös kielen riittämättömyydestä.
Siltalan kieli liikkuu erilaisten maailmoiden välillä, hinkkaa uutta. Niin tehdessään saa aikaan purkauksia, räjähtelee. Syntyy sellaista, mitä ei ole ennen ollut.
Aura Siltala: Kyborgikesä
80 sivua
Poesia (2025)
Kommentit
Lähetä kommentti