Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Romaanihenkilön elämä
Romaanihenkilön elämä on Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin romaanin osa-alueita kartoittavan sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa Vuola ja Melender käsittelivät romaanin lopetuksia ja kolmannessa osassa - jep niin, en tiedä, onko kolmatta osaa tulossa, mutta uskoisin niin, koska kaksi osaa on määrällisesti ontuva kappalemäärä - tarkastelussa on, jääköön vielä arvoitukseksi.
Romaanihenkilön elämä iskee silmää Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemalle, mutta mitään sinänsä yhteistä nämä kaksi eivät jaa. Sitä paitsi - digressiopäissäni totean - että Pulkkisen romaani oli minulle ensimäisellä lukukerralla iso kokemus, mutta kuin luin sen toistamiseen siitä löytyi valitettavan paljon ongelmallista ainesta (rasismia, sovinismia yms.)
Palataanpa ruotuun.
Romaanihenkilön elämässä Vuola ja Melender kirjoittavat omista suhteistaan romaanihenkilöihin, tarkastelevat romaanien pää- ja sivuhenkilöiden tehtäviä, asemaa ja merkitystä kerronnalle sekä käsittelevät erilaisten kertojatyyppien merkitystä romaanin rakentumisen kannalta. Teoksen ote on kirjallisuustiedettä popularisoiva.
Romaanihenkilön elämän alkuosa etenee kirjoittajien välisenä esseistisenä vuorotteluna, jonka myötä lukija pääsee myös todistamaan, miten he saavat lisävirtaa toistensa teksteistä.
Kun Vuola ja Melender kirjoittavat kirjoista, jotka itsekin olen lukenut pääsen nyökyttelemään ja väittämään vastaan, ja ennen kaikkea saamaan lisää plant based -lihaa omiin tulkintoihini. Viimeksi mainitussa suhteessa erityisen avaava oli Sinikka Vuolan pohdinta Jorma Korpelan romaanista Tohtori Finckelman. Kerrassaan hieno romaani, lukeaa ihmeessä.
Melenderin teksteistä reppuni päällimmäiseksi jää hänen huomionsa Samuel Beckettin romaanista Molloy, josta Melender toteaa, että jos olisi olemassa abstraktia kirjallisuutta olisi Molloy siitä tyyppiesimerkki. Abstrakti kirjallisuus ja sen olemisen mahdollisuudet - ehdottoman jatkojalostettava asia.
*
Romaanihenkilön elämän jälkimmäinen osa sisältää Vuolan ja Melenderin teostulkintoja. Mielenkiintoista on jo se, mitä teoksia he ovat mukaan valinneet.
Kun avasin Romaanihenkilön elämän ensimmäistä kertaa ja näin sisällysluettelosta, että Melender kirjoittaa Emmanuel Carrèren Joogasta hyppäsin suoraan lukemaan tuon tekstin siinä toivossa, että Melender osoittaisi tuon teoksen puutteet. Toiveeni pohjana oli oma kokemukseni Joogasta, joka ei ollut kummoinen, vaan lähinnä hukkaan heitettyä aikaa. No, Melender löysi Joogastakin kiinnostavia puolia. Mikä pettymys!
Romaanihenklön elämä kasvattaa lukulistan pituutta ja aiheuttaa ryhtiliikkeen. Miksi ihmeessä edelleenkin luen niitä keskinkertaisia uutuuksia, kun niin paljon parempaakin kirjallisuutta on olemassa? Miksi edelleen luen monet kirjat loppuun, vaikka niitä lukiessa olen jo pitkään tiennyt, että kirjalla ei ole minulle kummoistakaan annettavaa? Ja miksi en edelleenkään lue tarkemmin?
Jos on taloudellisesti mahdollista tämä kirja kannattaa ostaa omaksi, sillä teos omaa vahvan itsensä seuraan palaamisen efektin. Jos pelkästään lukee alusta loppuun ja se siitä, menettää paljon.
Sinikka Vuola & Tommi Melender
Romaanihenkilön elämä
355 sivua
WSOY (2026)
Romaanihenkilön elämä
355 sivua
WSOY (2026)

Kommentit
Lähetä kommentti