Reader, why did I marry him?

Onko mitään järkeä julkaista bloggausta tällaisena päivänä, kun suru täyttää maailman Pariisin terroristi-iskujen vuoksi? Tarkemmin mietittynä sitähän terroristit juuri haluavat. Että täytymme pelosta, tulemme toimintakyvyttömiksi ja kykenemättömiksi jatkamaan elämäämme. Että turvattomuus halvaannuttaa meidät. Mutta: emme saa antaa pelolle valtaa. Koskaan. Ikinä. Lainaan Martin Luther King jr:n sanoja: Pimeyttä ei voi karkottaa pimeydellä, vain valo pystyy siihen. Viha ei lopu vihalla, siihen tarvitaan rakkautta. Solidaarisuus olkoon tiemme. * 41-vuotias Niq Mhlongo on uuden etelä-afrikkalaisen kirjailijasukupolven puhutuimpia tekijöitä. Hänet toi tietoisuuteni Helsingin sanomien toimittaja Sami Sillanpää, jonka artikkeli uusista etelä-afrikkalaisista kirjailijoista julkaistiin syyskuun alussa. Heti sen luettuani tartuin puhelimeeni ja varasin kirjastosta Mhlongon romaanin Dog eat dog. Itse asiassa vähän pelkäsin, että Mhlongon tuotantoa ei kirjastosta ehkä olisi saatavi...

Jos tekisin tutkimusta afrikkalaisesta naiskirjallisuudesta, luulen, että valitsisin juuri Sefi Attan teokset. Nigerialainen Atta ei ole läheskään yhtä tunnettu kuin maannaisensa Chimamanda Ngozi Adichie. Itse olen aiemmin lukenut häneltä romaanin 'Everything good will come', joka vakuutti minut hänen kirjoittajantaidoistaan. Ilokseni huomasin, että 'A Bit of Difference' löytyi myös Akateemisen kirjakaupan hyllystä.  Atta ei kirjoita helppoa tekstiä, vaikka näennäisesti siltä voisi vaikuttaakin.  'A Bit of Differenceä' lukiessani mietin, kenelle se on kirjoitettu. Kuka on sen ajateltu vastaanottaja. Vähitellen lukiessani vahvistui näkemys siitä, että Atta ei kirjoita pelkästään/ensisijaisesti länsimaalaiselle lukijalle. Teos sisältää esimerkiksi mainioita dialogeja, joiden sisemmät merkitykset avautuvat minulle vain sitä kautta, että olen keskustellessani afrikkalaisten kanssa törmännyt vastaaviin ilmaisuihin kuin Attan romaanissa. Tunnistan tietyt afrikka...

Pysäytäpä kadulla ohikulkija, joka ei ole lukenut 'Kigalin kakkukauppaa' ja kysy häneltä, mitä hänellä tulee Ruandasta ensimmäisenä mieleen. Uskoisin, että tavallisimpia vastauksia olisivat Ruandan kansanmurha, tutsit ja hutut sekä elokuva 'Hotelli Ruanda'. Tämän vuoksi 'Kigalin kakkukaupan' kaltaiset kirjat ovat äärimmäisen tärkeitä, koska ne kertovat meille, että Ruanda on paljon muutakin kuin sotaa, köyhyyttä ja alkeellisia elämänoloja. 'Kigalin kakkukaupan' keskushahmo on kakkuleipuri Angel Tungaraza, joka on muuttanut Tansaniasta Ruandaan. Angelin perheeseen kuuluvat hänen miehensä lisäksi myös hänen kahden kuolleen lapsensa lapset. Perhe edustaa modernia afrikkalaista perhettä, joka noudattaaa perhesuunnittelua ja jolle lasten kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Myös perheen isä on pitkälle koulutettu ja työskentelee yliopistossa. Angelin luokse ihmiset tulevat tilaamaan kakkuja, juodaan mausteista teetä ja Angel kuuntelee kakuntilaajien el...