Pysäytäpä kadulla ohikulkija, joka ei ole lukenut 'Kigalin kakkukauppaa' ja kysy häneltä, mitä hänellä tulee Ruandasta ensimmäisenä mieleen. Uskoisin, että tavallisimpia vastauksia olisivat Ruandan kansanmurha, tutsit ja hutut sekä elokuva 'Hotelli Ruanda'. Tämän vuoksi 'Kigalin kakkukaupan' kaltaiset kirjat ovat äärimmäisen tärkeitä, koska ne kertovat meille, että Ruanda on paljon muutakin kuin sotaa, köyhyyttä ja alkeellisia elämänoloja.
'Kigalin kakkukaupan' keskushahmo on kakkuleipuri Angel Tungaraza, joka on muuttanut Tansaniasta Ruandaan. Angelin perheeseen kuuluvat hänen miehensä lisäksi myös hänen kahden kuolleen lapsensa lapset. Perhe edustaa modernia afrikkalaista perhettä, joka noudattaaa perhesuunnittelua ja jolle lasten kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Myös perheen isä on pitkälle koulutettu ja työskentelee yliopistossa. Angelin luokse ihmiset tulevat tilaamaan kakkuja, juodaan mausteista teetä ja Angel kuuntelee kakuntilaajien elämäntarinoita ja antaa usein osuvia neuvoja ihmisten ongelmiin.
Tartuin 'Kigalin kakkukauppaan' Kirja joka maasta-blogin Marian suosituksesta. Ollessani lainaamassa sitä kirjastosta törmäsin erääseen tuttavaani ja hän sanoi kuulleensa tästä kirjasta paljon positiviista, että kyseessä on ns. hyvänmielen kirja. Totta onkin, että 'Kigalin kakkukauppa' on kerrottu varsin kepeästi ja mukaansatempaavasti. On paljon naurua ja naisten nokkelaa yhteistyötä. Ihmiset suhtautuvat toisiinsa pääosin hyväntahtoisesti ja hellän ymmärtävästi. Teoksen sydän on Angel, jolta tuntuu löytyvän apukeinot tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän on vaikutuvaltainen hahmo yhteisössään. Hän onnistuu pienentämään naapureiden sähkölaskun, järjestää varattoman pariskunnan häät ja kerää heille huomattavan summan rahaa häälahjaksi. Hän järjestää opetustyötä kotonaan tylsistyvälle kotirouvalle, ja usein hän myös avustaa Amoria rakkaussuhteiden luomisessa.
Angelin henkilön kautta Parkin luo kuvaa uudenaikaisesta feministisestä afrikkalaisesta naisesta, jolle myöskään homoseksuaalisuus ei ole tabu. Niin lesbot kuin homotkin saavat häneltä siunauksensa. Tämä on merkittävä ja rohkea veto, koska monissa Afrikan maissa homoseksuaalisuus on edelleen lailla kiellettyä ja siitä voi seurata ankaria rangaistuksia ja henkilökohtaisia tragedioita, kuten viime päivinä olemme saaneet kuulla käyneen kamerunilaisen Roger Jean-Claude Mbédén kohdalla. Angelin feminismi tulee selkeästi ilmi mm. tilanteessa, jossa tyttövauvansa sukupuoleen pettynyt isä aikoo antaa tyttärelleen nimen Goodenough, mutta Angel onnistuu keikauttamaan tilannetta niin, että vauva saakin nimekseen Perfect. Angel ei myöskään kannata perinteistä jakoa naisten ja miesten ammatteihin ja hänelle prostituutio on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ammatti.
Aiemmassa blogikirjoituksessani kritisoin Noviolet Bulawayon romaania 'We need new names' kurjuuden estetisoinnista. Myös Parkin nostaa esiin monia yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten lapsisotilaat, HIV:n ja ympärileikkaukset. Nämä kuitenkin jäävät teoksen yleisen positiivisen ilmapiirin taustalle ja eivät nouse niin osoittavasti esiin kuin Bulawayolla. Mitä tulee ympärileikkaukseen, saamme 'Kigalin kakkukaupassa' todistaa huimaa naisten välistä salaliittolaisuutta. Parkin vahvistaa siten näkemystä, että kyse on aikansa eläneestä perinteestä, josta pitäisi jo luopua. Tässä taistelussa naisten välinen solidaarisuus on ensisijaisen tärkeää.
'Kigalin kakkukaupassa' yhteiskunnallisten ongelmien syyt kytketään historialliseen kontekstiinsä ja osansa kritiikistä saavat myös siirtomaaherrat ja heidän lyhytnäköinen ajattelunsa. Parkin kyseenalaistaa myös länsimaisten ihmisten auttamisen motiivit varsin selkein sanoin. "Muutamille järjestöille rahan tuhlaaminen näyttää olevan itseisarvo. Niin ne voivat sanoa kaikille: "Katsokaa, kuinka paljon dollareita olemme kuluttaneet Ruandaan. Katsokaa, kuinka paljon tästä maasta välitämme."
Kakuntilaajien kertomusten, yhteiskuntakritiikin ja sisällissodasta toipuvien ruandalaisten arkielämän kuvausten keskeltä teoksen ydintematiikaksi nousee Angelin henkilökohtainen kamppailu. Hänen oma taistelunsa sen hyväksymiseksi, että hänen HIV:tä sairastanut tyttärensä teki itsemurhan. Parkinin viesti meille kaikille on, että elämän jatkamisen kannalta avainasemassa ovat totuuden tunnustaminen, anteeksianto sekä menneisyydestä irti päästäminen.
Analysoit kiinnostavasti kirjan teemoja ja sanomaa. On osuva havainto, että Angelin avarakatseisen lempeä suhtautuminen kaikkeen rakkauteen on todella tervetullutta vastapainoa kaikelle homofobialle, jota nyky-Afrikassa oikeassa elämässä on. Vaikka kirja onkin fiktiota, se antaa jonkinlaista toivoa asenteiden muuttumisesta ja maailman paranemisesta. Esimerkiksi siinä kuvattu naisten yhteispeli tytön pelastamiseksi ympärileikkaukselta on lohdullinen, kun maailma oikeassa elämässä aivan liian usein on tällainen: http://www.hs.fi/datajournalismi/a1305766700849.
VastaaPoistaKaiken kaikkiaan vaikuttaa, että lukukokemuksemme oli hyvin samankaltainen. Olen iloinen, että pidit kirjasta!
Kiitos kommentista Maria. Itse asiassa hieman harmittelin, että Parkin ei laajentanut ympärileikkausteemaa, koska sen kuvaus oli muutoin niin hienosti toteutettu ja aihe on todella tärkeä.
PoistaTässä jälleen (ja kaikki muutkin, jotka olen lukenut) hieno analyysisi hienosta kirjasta, jota en ole lukenut. Aivan kuin kuitenkin olisin todella päässyt jo kirjaan sisälle ja pakkohan on tämäkin lisätä lukulistalle. Kirjoitat niin, että avaat todennäköisesti juuri niitä kohtia kirjoista, joita itsekin pitäisin kirjan kantavana osana, "sieluna", kuitenkaan paljastamatta liikaa kirjan sisältöä etkä varsinkaan looppuratkaisua. Vaikkei senkään paljastuminen minua häiritsisi, sillä olennaista ei minulle ole juonen kulku, vaan MITEN se kulkee. Kiitos.
VastaaPoista