Reader, why did I marry him?

Yllä kuvassa Kesä ilman miehiä -projektini osanottajat. Naisellisen epäloogisesti ja hyvin intuitiivisesti valikoin hyllystäni nämä kirjat luettavaksi nyt kesällä. Selasin romaanin olen lukenut jo kerran aikaisemmin, mutta silloin lukeminen venyi viikkojen mittaiseksi, joten otan nyt kesällä uusiksi. Jennifer Clementin tapasin pikaisesti Maailma kylässä -festareilla ja kirjan etulehdeltä löytyy hänen best wishes -toivotuksensa. Meg Wolitzer on ihan uusi tuttavuus, hänet otan mukaan lomamatkalle. To Kill a Mockingbird on ollut lukulistallani jo reilut 10 vuotta, joten eiköhän jo olisi aika. Maggie O'Farrellin teos ilmestyy syksyllä suomeksi. Hänen kirjoitustapaansa minut ihastutti The Hand that first held mine. Jennifer Egan on uusimpia suosikkikirjailijoitani ja häneltä olen lukenut aiemmin Sydäntronin sekä teokset A Visit from the Goon Squad ja Look at me. Varsin huippuja kaikki kolme. Barbara Kingsolverin lukeminen vähän jännittää jo etukäteen, koska hän kirjoittaa aika va

Yksi rakkaimmista on lähtenyt tästä maailmasta, mutta sydämissä hän elää ikuisesti. Kiitos Maya! Still I Rise Maya Angelou ,  1928  -  2014 You may write me down in history With your bitter, twisted lies, You may trod me in the very dirt But still, like dust, I’ll rise. Does my sassiness upset you? Why are you beset with gloom? ‘Cause I walk like I’ve got oil wells Pumping in my living room. Just like moons and like suns, With the certainty of tides, Just like hopes springing high, Still I’ll rise. Did you want to see me broken? Bowed head and lowered eyes? Shoulders falling down like teardrops, Weakened by my soulful cries? Does my haughtiness offend you? Don’t you take it awful hard ‘Cause I laugh like I’ve got gold mines Diggin’ in my own backyard. You may shoot me with your words, You may cut me with your eyes, You may kill me with your hatefulness, But still, like air, I’ll rise. Does my sexiness upset you? Does it come as a surprise That I dance like I’ve g

Bravo! Encore! The Blazing World (suom. Säihkyvä maailma) on Siri Hustvedtin tähän astisista teoksista ehdottomasti paras, älykkäin ja otsikkonsa mukaisesti säihkyvin. Jumankekka, että on hienoa lukea kirjallisuutta, joka aiheuttaa älyllistä pyörrytystä ja panee liikkeeseen joka ikisen aivosolun. Siri Hustvedt ei kuulu kirjailijoihin, jota kohtaan kokisin mitään erityisiä tunnesiteitä, joten minun oli helppo lähteä lukemaan Säihkyvää maailmaa ilman ennakko-odotuksia. Etukäteen olin kuullut tästä teoksesta enimmäkseen negatiivisia kommentteja. Olin törmännyt näkemyksiin, joiden mukaan Säihkyvä maailma on ylimielinen ja akateeminen. Ylimielisyyttä en siitä löytynyt. Ei voitane syyttää ihmistä, edes naiskirjailijaa, siitä, että hänen älynsä operoi korkealla tasolla. Teoksen akateemisella vaikutelmalla varmaankin viitataan siihen, että Hustvedt mainitsee monia filosofeja ja teoreetikkoja ja käyttää teoksessaan alaviitteitä. Säihkyvän maailman ymmärtäminen ja siitä nautti

Kesätervehdys täältä kesäparvekkeen kesäsohvalta. Nyt lähdetään Zimbabween Tendai Huchun seurassa. Vähän Mma Ramotswea ja hippunen Kigalin kakkukauppaa yhdistettynä uuteen vahvaan afrikkalaiseen kertojanääneen. Pyöräytetään tehosekoittimessa ja tuloksena on ihan pirun nautittavaa afrikkalaista nykykirjallisuutta. Tendai Huchun romaanissa 'The Hairdresser of Harare' (2013) on keveyttä, iloa ja kerrassaan mainiota kerrontaa, josta purskahtelevat tummemmat sävyt: ennakkoluuloisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Huchun romaani on erittäin viihdyttävä, mutta samoin kuin hyvä komiikka kantaa se mukanaan tragedian mustia ja teräviä siemeniä.  'Hararen kampaajaa' voisi verrata junamatkaan. Penkissä on hyvä istua, ei ole liian kylmä tai kuuma ja eväätkin ovat maistuvia ja niitä on riittävästi. Juna kiitää halki maiseman ja vallalla on jouheva matkanteon meininki. Etukäteen ei voi tietää, mille asemalle seuraavaksi saavutaan, mutta asema aseman jälkeen osoittautuu oivall

Claire Castillon tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten novellikokoelmastaan 'Äidin pikku pyöveli' (2007) (Insecte, 2006), joka on myös hänen läpimurtoteoksensa kansainvälisillä markkinoilla ja ensimmäinen Castillonin kirjoittamista novellikokoelmista. 'Äidin pikku pyöveli' on raju ja tabuja ravisteleva teos. 'Kuplissa' (2012) (Les bulles, 2010) Castillon jatkaa todellisuuden rujompien puolien kuvausta. Teos sisältää 167 sivulla 38 pientä tarinaa/novellia. "Iik, kamalaa, en tykkää lukea novelleja", huudahtaa ehkä joku. "Maltahan hetki", vastaan minä. Tämän bloggauksen lopussa esitän yleisempää pohdiskelua novellistiikasta. 'Kuplissa' novellit ovat nopeita leikkauksia ihmisten elämästä. Kurkistuksia tavalla tai toisella omituisten henkilöiden tapaan kertoa elämästään. Usein se, joka on novellin kertoja vaikuttaa jossakin määrin todellisuudentajunsa menettäneeltä. Ihmisten väliset suhteet ovat 'Kuplissa' usein kieroutuneita,

Hei, olen Ester Nilsson, skribentti ja tahdon Hugo Raskin, taiteilijan. Rakastaako Hugo minua vai eikö rakasta? Mitä se tarkoitti, kun se sanoi niin näin ja noin. Kyllä se varmaan rakastaa, vaikka mikään ei siihen viittakaan. Jos vaan tarpeeksi tahdon, niin kyllä se rakastaa, koska muutoinhan minä olisin aivan onneton.  Huomaattehan nyt kaikki, miten olen ainutlaatuisimmalla tavalla maailman onnettomin, kun Hugo ei sitten millään rakasta minua. Ihme tyyppi, kun ei suostu tajuamaan omaa parastaan, joka olen minä. * Jestas sentään, mitä omassa itsessä ja omissa tunteissa vellomista. Melkoista tunnenarsismia. Minun tunteeni, minun rakkauteni, minun pettymyksensi. Mitä sitä nyt maailmassa muuta olisikaan kuin Esterin ihmeelliset ja loistavat rakkaudentunteet, joiden mahtavuutta ilkeä Hugo Rask ei suostu näkemään, huomioimaan ja vastarakastamaan. Teoksen alku - se osa, jossa Ester ei vielä ole tutustunut Hugoon - on lupaava. Erityisesti lause siitä, että ihmistä voi rak

Päätin jättää hetkeksi nykymaailman taakseni ja aikamatkustaa 1500-luvun ranskalaiseen hovielämään 'Clevès'in prinsessan' seurassa. Osasyynä lukuvalintaani oli myös Paolo Sorrentinon elokuva ' Suuri kauneus ' (La grande bellezza), joka sai minut kaipaamaan taideteoksia, jotka ovat kestäneet aikaa, hiertyneet monissa käsissä ja katseissa, kestäneet vierivät vuodet ja niiden milloin mitkäkin mukanaan tuomat muotisuuntaukset. Yhtenä syynä 'Clevès'in prinsessan' valintaan oli lisäksi se, että viime aikoina olen monessa blogissa törmännyt ilmaisuun, että jokin teos on "hyvin ranskalainen." Mitä on kirjallinen ranskalaisuus? Vastausta tähän kysymykseen ei tietenkään voi löytää minkään yhden teoksen avulla. 'Clevès'in prinsessalla' on kuitenkin vakiintunut paikkansa ranskalaisen kirjallisuuden kaanonissa ja se tarjoaa oivan mahdollisuuden tutustua ranskalaisen kirjallisuuden juuriin jo senkin takia, että sitä on pidetty ensimmäisenä

Jos tekisin tutkimusta afrikkalaisesta naiskirjallisuudesta, luulen, että valitsisin juuri Sefi Attan teokset. Nigerialainen Atta ei ole läheskään yhtä tunnettu kuin maannaisensa Chimamanda Ngozi Adichie. Itse olen aiemmin lukenut häneltä romaanin 'Everything good will come', joka vakuutti minut hänen kirjoittajantaidoistaan. Ilokseni huomasin, että 'A Bit of Difference' löytyi myös Akateemisen kirjakaupan hyllystä.  Atta ei kirjoita helppoa tekstiä, vaikka näennäisesti siltä voisi vaikuttaakin.  'A Bit of Differenceä' lukiessani mietin, kenelle se on kirjoitettu. Kuka on sen ajateltu vastaanottaja. Vähitellen lukiessani vahvistui näkemys siitä, että Atta ei kirjoita pelkästään/ensisijaisesti länsimaalaiselle lukijalle. Teos sisältää esimerkiksi mainioita dialogeja, joiden sisemmät merkitykset avautuvat minulle vain sitä kautta, että olen keskustellessani afrikkalaisten kanssa törmännyt vastaaviin ilmaisuihin kuin Attan romaanissa. Tunnistan tietyt afrikka

Se sellainen kesä, kun ilma väreilee himon hikeä. Kun viljapellot laiskasti lainehtivat ja lehmät huokailevat kostein silmin. Se sellainen kesä, kun katse. Kun katsominen. Kun katsotuksi tuleminen. Rakastettu nainen pudotetaan kuiluun, jotta rakastaja voidaan tempaista korkeuksiin. Rakastettu nainen lankeaa eläimellisyyteen ja lapsenkaltaisuuteen ja mies pääsee hurmioon Jumalassa. Kaksi toisistaan etäällä olevaa ääripäätä. Mutta tämä ehkä onkin rakastetun naisen salaisuus. Tietämättään hän tietää, että nämä kaksi ääripäätä ovat mitä likeisimmin sidoksissa toisiinsa.* 'Vielä joskus kerromme kaiken' (2014) (saksankielinen alkuteos Irgendwann werden wir uns alles erzählen, 2011) on tarina 16-vuotiaasta Mariasta, joka ajautuu halun pyörteisiin 40-vuotiaan Hennerin kanssa. Se on myös kertomus DDR:n viimeisistä hetkistä ennen sen yhdistymistä Länsi-Saksaan. Vanhempiensa erottua Maria ajautuu asumaan Brendelin perheeseen DDR:n maaseudulle. Hänen ja Brendelien pojan, Johanneks

Kuva: Finnkino Olen juuri nähnyt täydellisen elokuvan. Istun nyt tässä kirjoittamassa ja Paolo Sorrentinon 'Suuren kauneuden' kuvat kulkevat silmissäni. En ole koko elämäni aikana nähnyt kovinkaan montaa elokuvaa, joka olisi puhutellut minua näin vahvasti. Näin liekehdittävästi ja järisyttävästi. Sen vuoksi haluan kirjoittaa muutaman sanan tästä elokuvasta, joka kahden tunnin ja 20 minuutin aikana muutti jotakin minussa ratkaisevalla tavalla. Tämän ääneen toteaminen on lapsellista ja naurettavaa, mutta olen liian innoissani ollakseni hiljaa. 'Suuri kauneus' kertoo 65-vuotiaasta Jep Gambardellasta, jota esittää Toni Servillo ja millä tavalla hän roolityönsä tekeekään. Servillo ilmentää niin montaa tunnetta yhtäaikaisesti ja hänen läsnäolonsa on niin kutkuttavan täyteläistä, että hänen hahmoonsa kiteytyy koko elokuva.  Jep Gambardella kirjoitti nuoruudessaan kirjan. Sen jälkeen hän hukkasi itsensä Rooman seurapiireihin, eikä ole kirjoittanut mitään yli 30 v

Olen tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden kuluessa lukenut pääasiassa huikaisevia teoksia. Nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa kirjoitan teoksesta, joka ei napannut. Lainasin Janne Oran romaanin 'Kadotetun lumo' (2014) sen kansikuvan ja takakansitekstin perusteella. Suomalaisessa kirjallisuudessa afrikkalaisuuteen liittyvät kuvaukset ovat vielä suht harvinaisia, joten tartuin Oran romaaniin innolla. 'Kadotetun lumo' sisältää kaikki elementit, jotka voisivat tehdä siitä minun kirjani. Teoksessa liikutaan kahdella aikatasolla. Menneeseen sijoittuva kuvaus käsittelee teoksen päähenkilön Kristianin ja hänen nigerialaistaustaisen tyttöystävänsä yhteiselämää. Nykytasolla kuvauksen kohteena on Kristianin ja hänen uuden kumppaninsa Venlan uusperhe-elämä. Venlalla on tytär, Terese, aiemmasta liitosta ghanalaisen miehen kanssa. Oran kuvauksessa rotu ja ihonväri nousevat keskeiseen asemaan. Andrea pohtii, miten hän Ruotsissa asuessaan erottuu aina joukos

Täräytän nyt heti tähän alkuun, että 'Beneath the Lion's Gaze' (BLG) on etiopialaisten 'Täällä Pohjantähden alla'. Linnan romaanin tavoin BLG kuvaa sisällissotaa käyvää maata yksittäisten ihmisten näkökulmasta. TPTA:n tapaan yksilönäkökulma saa lukijan kiintymään teoksen henkilöihin, toivomaan heidän puolestaan, pelkäämään heidän kanssaan ja tuntemaan kipua heidän rinnallaan. Kuten TPTA, kuuluu myös BLG teoksiin, joiden on ollut pakko tulla kirjoitetuksi, koska siinä kuvataan niin tärkeää ja myöhemmän yhteiskunnallisen kehityksen kannalta olennaista ajanjaksoa Etiopian historiassa. Varmasti jokainen meistä on nähnyt TV:ssä kuvia suurisilmäisistä, luurankomaisen laihoista, potkupallovatsaisista afrikkalaislapsista, joita kärpäset ahdistelevat. BLG on kuin pitkä alaviite näille kuville. Kirjailija Maaza Mengiste syntyi Addis Abebassa Etiopiassa ja asui sekä Nigeriassa että Keniassa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Teoksen jälkisanoissa Mengiste kertoo, että va