Siirry pääsisältöön

Maaza Mengiste: Beneath the Lion's Gaze


Täräytän nyt heti tähän alkuun, että 'Beneath the Lion's Gaze' (BLG) on etiopialaisten 'Täällä Pohjantähden alla'. Linnan romaanin tavoin BLG kuvaa sisällissotaa käyvää maata yksittäisten ihmisten näkökulmasta. TPTA:n tapaan yksilönäkökulma saa lukijan kiintymään teoksen henkilöihin, toivomaan heidän puolestaan, pelkäämään heidän kanssaan ja tuntemaan kipua heidän rinnallaan. Kuten TPTA, kuuluu myös BLG teoksiin, joiden on ollut pakko tulla kirjoitetuksi, koska siinä kuvataan niin tärkeää ja myöhemmän yhteiskunnallisen kehityksen kannalta olennaista ajanjaksoa Etiopian historiassa. Varmasti jokainen meistä on nähnyt TV:ssä kuvia suurisilmäisistä, luurankomaisen laihoista, potkupallovatsaisista afrikkalaislapsista, joita kärpäset ahdistelevat. BLG on kuin pitkä alaviite näille kuville.

Kirjailija Maaza Mengiste syntyi Addis Abebassa Etiopiassa ja asui sekä Nigeriassa että Keniassa ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Teoksen jälkisanoissa Mengiste kertoo, että vaikka osalla romaanin henkilöistä on todellinen vastineensa, on tapahtumien kuvaus kuitenkin fiktiivistä. Tunnetuin teoksen todellisista henkilöistä on Haile Selassie. Sotilasjuntta Dergin pahamaineinen johtaja Mengistu Haile Mariam sen sijaan saa BLG:ssä nimen majuri Guddu.

Etiopian vallankumous alkoi vuonna 1974 ja sysäyksenä sille oli tyytymättömyys Haile Selassien politiikkaan ja erityisesti hänen kyvyttömyyteensä hoitaa Wollon maakunnassa vallinnutta nälänhätää. BLG:ssä yhteiskunnallisen epätasa-arvon karuus kuvastuu räikeällä tavalla vastavallankumouksellisiin kuuluvan Solomonin esittelemässä pamfletissa. "On one side of the pamphlet was a photo of a starving child with painfully swollen limbs. On the other, Emperor Haile Selassie fed his Chihuahua meat from a silver platter." BLG:ssä tapahtumia kuvataan pääasiallisesti Hailun perheenjäsenten ja lähipiirin silmin. Perheen isä Hailu on lääkäri, joka joutuu tekemään vaikean henkilökohtaisen ja lääkärinetiikkaa ravistelevan päätöksen, auttaako sairaalan tuotua vakavasti pahoinpideltyä ja kidutettua tyttöä, jotta tämä voisi palata takaisin kärsimystä täynnä oleviin olosuhteisiin vai auttaako tyttöä kuolemaan, jotta hän pääsisi karmeasta kohtalostaan.

Hailulla on kaksi aikuista poikaa: 24-vuotias Dawit, joka opiskelee oikeustiedettä yliopistossa sekä 32-vuotias Yonas, joka on historian opettaja. Tärkeä rooli BLG:ssä on myös Yonasin vaimolla Saralla. Dawit haluaa muuttaa yhteiskuntaa. Hän puhuu uuden perustuslain ja ilmaisunvapauden puolesta sekä vaatii maareformia, joka takaisi maanviljelijöille omistusoikeuden heidän viljelemäänsä maahan. Yonas on Dawitia rauhallisempi ja yhteiskunnallisin kaaoksen edetessä veljekset joutuvat keskinäiselle törmäyskurssille. Yonas syyttää Dawitia itsekkyydestä ja vastuuttomuudesta. Dawit tass kutsuu veljeään tottelevaiseksi koiraksi. Kumpi heistä on rohkea ja kumpi pelkuri, tulee testatuksi moneen kertaan samoin kuin näkemykset siitä, mitä rohkeus ja pelkuruus loppujen lopuksi tarkoittavat.

BLG:ssä Mengiste kuvaa, miten marxistinen sotilasjuntta Derg ottaa vallan ja suistaa valtaistuimelta keisari Haile Selassien. Derg on armoton koneisto, joka tappaa kylmästi ne, jotka ovat sen kanssa eri mieltä tai jotka muutoin ovat sille uhka. Amnestyn raportin mukaan Dergin tekemissä veritöissä kuoli noin 500 000 ihmistä. Dawitin matkustaessa taksilla taksikuski toteaakin ironisesti, että Etiopian hallitseminen on käymässä mahdottomaksi, koska kohta kaikki istuvat vankilassa.

Vastavallankumoukselliset mudostavat omia joukkojaan Dergin hirmuhallintoa vastaan. Ideologisesti Dergin ja vastavallankumouksellisten välillä ei ole juurikaan muuta eroa kuin se, että ensin mainitut ovat vallassa, josta jälkimmäiset pyrkivät heidät syrjäyttämään. Eräs romaanin henkilöistä muisteleleekin aikaa, jolloin italialaiset kolonialistit olivat Etiopiassa aikana, jolloin sentään tiesi, kuka oli vihollinen. Mengisten romaanissa tarkastellaan vallankumousliikehdinnän 1970-luvulle sijoittuvia vuosia. Todellisuudessa sotilasjuntta romahti vasta vuonna 1991 ja oikeudenkäynnit alkoivat kolme vuotta myöhemmin. Kesti kuitenkin vielä 15 vuotta, eli vuoteen 2006, ennen kuin 72 juntan jäsentä, heidän joukossaan Mengistu Haile Mariam, todettiin syyllisiksi kansanmurhaan.

Mengiste osoittaa, miten yhteiskunnallinen kaaos repii erilleen läheisimmätkin ystävät. Kehenkään ei voi luottaa, kaikkia on epäiltävä. Koska tahansa voi joutua vangituksi tai kidutetuksi, eivätkä edes lapset ole turvassa Dergin toimilta. Tarina Dawitin ja hänen lapsuudenystävänsä Mickeyn ajatumisesta eri puolille on kuvaava osoitus siitä, miten sattumanvaraisesti ihmisen kohtalo saattaa muuttua. Jos haluaa pysyä hengissä, voi joutua tekemään asioita, joita ei aiemmin olisi voinut edes kuvitella tekevänsä. Mickey ajautuu vallankumouksellisten joukkoihin, joissa hänen on valittava joko oma tai toisten kuolema. Majuri Guddun käskystä hänestä tulee tappaja. Moraalista tulee ylellisyystavaraa, johon etiopialaisilla ei ole varaa.

Tavallisten ihmisten elämä on elämää Dergin kaikkialle ulottuvan katseen alla. Mengiste kuvaa koskettavasti, kuinka ihmiset kaikesta huolimatta pyrkivät elämään normaalia arkielämää: käyvät töissä ja koulussa, pitävät huolta lapsistaan, tapaavat toisiaan ja liikkuvat ulkona vaaroista huolimatta. Hailu jättää hyvästejä kuolemaa tekevälle vaimolleen ja Sara rankaisee itseään tyttärensä onnettomuudesta. Todellisuus on paljon moniulotteisempi kuin mitä nälkää kärsivien lasten uutiskuvat meille kertovat.

BLG on kuvaus myös sukupolvien välisistä eroista. Tämä tulee esiin erityisesti Dawitin ja Hailun välisessä suhteessa. Hailu kuuluu vanhempaan sukupolveen, joka ei halua uskoa puheita, jotka kertovat pahaa Haile Selassiesta. Se on kuvaus myös siitä, että voidakseen säilyttää itsekunnioituksensa ihmisen on tehtävä asioita, joiden tekemisestä hän voi kiinni jäädessään joutua maksamaan hengellään. Ennen muuta se on kuvaus yhteiskunnallisesta sekasorrosta, jossa tekemättömyys ja ulkopuolelle jättäytyminen eivät ole neutraaleja vaihtoehtoja.

Loppujen lopuksi Etiopiaa vuosikymmeniä hallinnut keisari Haile Selassie, rastafarien musta messias ja itseään kuninkaiden kuninkaaksi kutsunut mies on elämänsä lopussa yksinäinen hahmo, josta muut kääntävät pelokkaina katseensa pois. Hänen viimeinen seuralaisensa tässä maailmassa on hänen lemmikkileijonansa. Leijona oli Etiopian monarkian symboli, mutta BLG:ssä myös vastavallankumouksellisten johtajan Anbessan nimi merkitsee sekin leijonaa.

BLG kuuluu kirjoihin, joiden lukemista on vaikea lopettaa kesken tarinan. Mengiste vetää lukijan syvälle Etiopian historiaan ja saa hänet kiintymään syvästi teoksen henkilöihin. Se sai minut myös etsimään lisää tietoa Etiopian historiasta. Pienoisena miinuksena voisi sanoa, että välillä Mengisten romaani etenee yhteiskuntatilanne edellä ja henkilöhahmot jäävät sivuosaan. Tämä koskee erityisesti Yonasin vaimoa Saraa, jonka itselleen tekemä ruumiillinen kuritus saa lukijan odottamaan jatkoa, jota ei koskaan tule.

Afrikkalaisena sisällissotakuvauksena Mengisten romaani kuuluu samaan sarjaan kuin nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien 'Half of a Yellow Sun' (2007) (suom. Puolikas keltaista aurinkoa, 2010) tai sierra leonelaisen Aminatta Fornan henkeäsalpaavan hieno 'The Memory of Love' (2010)  (suom. Muisto rakkaudesta, 2013).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e