Siirry pääsisältöön

Hyvää vappua!

Bomber Command Memorial, Lontoo


Freedom is 

the sure possession 

of those alone 

who have 

the courage 

to defend it

(Pericles)







En kuiskaa enää monin sanoin
miten rakastan
kun mitkään sanat
eivät riitä kuvaamaan
rakkautta joka silmissäsi avartuu
kun kuulet veljiemme kutsun taisteluun

En kysy enää
ketä ajattelet useimmin
kun katseesi niin usein sulaa kyyneliin
Näen jokaisessa kyyneleessä ystävän
jonka muisto syttyy sorron hämärään

En kerro enää
miten yksin kulkee ihminen
kun joka askeleella tunnen
miten tuhannet sydämet sykähtävät
kädessäsi jota puristan
ja huulillasi tuhat suuta aukeaa
Niin aivan toisin käsi tänään etsii hyväilee
niin toisin korva kuulee rakkaat askeleet
kun silmiesi syvyydessä näen maailman
jonka elämää myös minä puolustan

Eilen kuiskin monin sanoin miten rakastan
kun mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä voimaa jonka voimastasi ammennan
tiellä joka vaatii meidät kokonaan

(Agit Prop: Kahden laulu)

Hyvää vappua kaikille!


Kommentit

  1. Ei ole totta, juuri eilen olin kuuntelemassa Agit-Propia Kulttuuritalolla ja ihastuin erityisesti tähän biisiin ja nyt se löytyy sinun blogistasi. Aivan mielettömän hieno kappale vahvoilla Matti Rossin sanoilla.

    Hyvää Vapunpäivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana yläfemma. Onpas aikamoinen sattuma. Tämä on kyllä niin uskomattoman kaunis, että pala nousee kurkkuun joka kerta kuunnellessa.

      Poista
  2. Tämä on ihana kappale. Kuten monet muutkin Agit Propin. Olen ns. Ultra Bra -sukupolvea ja bändin myötä löysin sitten Agit Propin, Chydeniuksen yms. Säväyttäviä lauluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja ihana kuulla, että sinäkin pidät tästä. Itse asiassa juuri tänään ajattelin Agit Propin ja Ultra Bran välisiä yhteyksiä. Kummallakin porukalla hieno kyky liikuttaa ihmistä hyvällä tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e