Siirry pääsisältöön

Mehmet Murat Somer: Gigolomurha & Euroviisuhuumaa

Oletko koskaan käyskennellyt turkkilaisten transvestiittien seurassa? Minä tulin sen tehneeksi vappulomalla. Voi tytöt (ne tytöt, joille kasvaa parta) ja tytöt (ne tytöt, joille ei kasva parta) ja pojat, olipas aika hauska reissu.

Tämä teksti on maannut luonnoslaatikossa muutaman viikon ja halusin julkaista sen juuri tänään,  koska mikä olisi parempi päivä Mehmet Murat Somerin tekstin tulla eetteriin kuin euroviisujen finaalipäivä. Gigolomurhan ja euroviisut liimaa toisiinsa tietenkin reipashenkinen camp-meininki, hulvattomat ylilyönnit ja sukupuolen esittämiset, joissa leikki ja tosi lyö käpälää.

*

Viime vuoden euroviisuissa silmänurkkiani kostutti jumalainen Conchita, joka tänä vuonna toimii euroviisujen tunnelmanluojana ja haastattelijana. Tämän vuoden esityksistä oma ehdoton lempparini on Viron duo Stig Rästa ja Elina Born. Ennen illan finaalia muutama sana Gigolomurhista.

Mehmet Murat Somerin dekkari tarttui mukaani kirjastosta, koska teoksen kansi oli mukavan värikäs ja tunsin halua astua maailmaan, josta en mitään tiedä. Löysin nimettömän transvestiittipäähenkilön, jonka harrastuksena on ratkoa murhia. Löysin monia muitakin mainioita tyyppejä, kuten Tupsun, Tummakulman, Sordiino-Beyzan, murhatun minibussin kuljettajan eli gigolo Volgan ja hänen veljensä Okanin. Niin ja tietysti Haluk Bekerdemin - tuon jumalaisen asianajajan, jonka perään nimetön päähenkilö (=NPH) kuolaa kerran jos toisenkin.

Teoksen alussa NPH kärsii ihmissuhteen päättymisestä johtuvasta masennuksesta, josta hän toipuu transvestiittiystäviensä avustuksella. NPH on tietokonehakkeri, transuklubin omistaja ja neitien neiti, joka tarvittaessa ei kaihda kovempiakaan fyysisiä otteita. Hän alkaa selvittää Volkanin murhaa ja heti kohta on selvitettävänä myös finanssikeinottelija Faruk Hanoglun murha. 

Tunteet leiskuvat ja Händeliä kuluu. On vahausta, meikkausta ja kynsien laittoa. On pukeutumista ja itsensä esillepanoa. Vähän väliä tarinassa vilahtaa myös NPH:n suuri idoli Audrey Hepburn. Juoni sinänsä oli minulle melko lailla yhdentekevä, vaikka toki oli mukavaa saada lopuksi tietää, kuka murhasi Volkanin ja Farukin.

Gigolomurhat sopivat mukavasti vappulukemiseksi, koska myös niissä ollaan karnevalismin äärellä. Murat Somer kirjoittaa vetävää tarinaa, jonka viehätys perustui omalla kohdallani siinä kuvattujen ihmisten mainioihin persooniin. Jännite syntyy sekä murhien ratkonnasta, että NPH ajautumisesta hakkeroimaan sivustoja, joiden takana on suuremmat tahot. Mukana vanavedessä pyörii Jihad2000 -niminen hakkeri, joka on NPH:n kilpailija hakkerointimarkkinoilla, mutta jonka kanssa hän ajautuu Gigolomurhissa samalle puolelle. Pitääpä vielä hyvää huoltakin Jihad2000:sta järjestämälle hänen seuralaisekseen yhden tytöistä.

Gigolomurha pursuu halua ja himoa ja kovin estyneille lukijoille en sitä suosittele, vaikka mitään varsinaisia seksikohtauksia teoksesta ei löydykään. Seksuaalista hulvattomuutta kyllä on tarjolla senkin edestä. Erityisen mainio on kohtaus, jossa NPH jättää ystävänsä vartioimaan paria kiinni ottamaansa roistoa, mutta enpäs kerrokaan, mitä sitten tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan Gigolomurhat oli ihan hauska välipala, mutta en tunne tarvetta tutustua teossarjan muihin osiin. Jostain kummallisesta syystä suomennoksen kohteeksi on valittu sarjan kolmas romaani. Tämä on minusta jossakin määrin hämmentävää, koska olettaisi, että kun kyseessä on sarja, suomentaminen aloitettaisiin sarjan ensimmäisestä teoksesta. Mutta hui hai, vahataan sääret ja vedetään kretonkia päälle. Istanbulin yö odottaa.

Niin ja jos Gigolomurhien porukalta kysyttäisiin kaikkien aikojen euroviisusuosikkia, luulenpa, että ne olisivat pitkälti samat kuin omatkin suosikkini. Eli: tämä, tämä ja tietysti tämä.


Mehmet Murat Somer: Gigolomurha (2014)
Turkinkielinen alkuteos: Buse Cinayeti
291 sivua
Suomentanut: Tuula Kojo
Kustantaja: Schildts & Söderströms

Kommentit

  1. Olipa mukavan mausteinen piipahdus Istanbulin yöhön! Ja kiitos vielä Conchitasta. Transu tai hetero tai homo, ihan sama, tämä esitys nosti kylmät väreet, ihanat. Mikä ääni ja mikä tulkinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena seurasta Istanbulin yössä. Ilahduttaa kovasti kuulla, että sinäkin pidit Conchitasta. Surukseni luin Iltasanomista, että itänaapurissa hänen esiintymisessä televisiossa sensuroitiin. Vielä on matkaa, mutta meissä on voimaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e