When you are old and grey and full of sleep,
And nodding by the fire, take down this book,
And slowly read, and dream of the soft look
Your eyes had once, and of their shadows deep
W.B. Yeats
Emma Healeyn romaanin 80-kymppinen Maud sai pääässäni soimaan ylle lainaamani W.B. Yeatsin sanat. Olla vanha. Olla harmaa. Olla unta täynnä. Maudin muisti on haurasta paperia. Kuin juusto, jonka reiät vaihtelevat paikkaa.
Kaikenlaista on tullut elämän aikana luettua, mutta ei mitään vastaavaa kuin Elizabeth is missing. Se on ainutlaatuinen, riemukas ja pakahduttava. Emma Healey on luonut tarinan, joka toimii kuin simulaattori, jonka avulla lukija voi kokea, miltä tuntuu olla muistisairas. Kun oma tytärkin muuttuu vieraaksi ja tunnistamattomaksi. Kun ei muista, mikä on se paikka, jossa on ja miten sinne on päätynyt. Kun ei muista sitäkään, kuinka monta kertaa on käynyt poliisiasemalla tekemässä katoamisilmoituksen ystävästään ja tämän vuoksi käy tekemässä sen yhä uudestaan.
Maud kirjoittaa muistilappuja, mutta usein ne ovat hukassa tai hän ei tiedä, mihin lappuun kirjattu muistiinpano liittyy. Usein ainoa asia, josta Maud voi olla varma, on se, että hänen ystävänsä Elizabeth on kadonnut.
Romaanin nykytason rinnalla kulkee Maudin lapsuuteen sijoittuva kertomus. Sodanjälkeinen köyhyyden aika, jolloin hänen sisarensa Sukie katosi mystisellä tavalla. Healey kuljettaa lukijaa ovelasti näiden kahden eri tason välillä ja tuo julki, miten Maudin tekemiset motivoituvat sitä kautta, mitä hän lapsena koki. Se, mikä nykytasolla näyttää epäloogiselta muuttuu ymmärrettäväksi, kun asiaa katsotaan Maudin henkilöhistorian kautta.
Maud lienee ainoa muistivaikeuksista kärsivä salapoliisi, johon olen kirjallisuudessa törmännyt. Lapsena hän ei ymmärtänyt kaikkea mitä hänen ympärillään tapahtui ja nyt Sukeyn kohtalon selvittämistä hankaloittaa hänen muistivaikeutensa.
Healeyn romaanissa kohtaavat komedia ja jännityskertomus - genrepari, jonka yhtäaikainen läsnäolo tekee tästä romaanista ikimuistoisen. Maudin teot saavat lukijan nauramaan, mutta se on naurua, joka on täynnä lasikuitua. Se on naurua pimeässä yössä, kun muut nukkuvat lämpimien peittojensa alla. Se on naurua, joka muistuttaa siitä, että se mille nauramme on kenties omakin kohtalomme.
Elizabeth is missing huokuu lempeää rakkautta ihmisen osaa kohtaan. Vaikka mieli on repaleinen kartta kahvitahroja täynnä ja kompassin neula nyrjähtänyt vie polku juuri sinne, missä on koti ja määränpää. Sinne, missä selviää, mitä kadonneelle siskolle tapahtui.
Tämä on romaani kaikille niille, joiden lähipiiriin kuuluu muistisairaita. Tämä on matka toisen ihmisen sieluun ja mieleen, jossa asioita kiinnipitelevät langat katkeilevat ja menevät kummallisille mutkille. Ennen kaikkea tämä on juhlapuhe sen puolesta, että elämä on arvokasta silloinkin, kun on vanha ja harmaa ja unia täynnä.
Emma Healey: Elizabeth is missing
275 sivua
Kustantaja: Penguin
Kaunis ja liikuttava kirjoitus Omppu! Kuten kirjakin selvästi. Ja kuinka ihana tuo Yeatsin runo!
VastaaPoistaKiitos Leena. Tämä on ihastuttava teos. En ole lukenut tosiaankaan mitään vastaavaa aiemmin. Suosittelen.
PoistaTämä on lukulistalla. Mysteerit kiinnostavat aina ja tässä viehättää lisäksi erityisesti ajatus kertojasta, jollaiseen en juuri aiemmin ole törmännyt, sekä mainitsemasi lempeys ja huumori.
VastaaPoistaMukava kuulla, että olet lukemassa tämän ja kiinnostaa, miten sinä tämän koet. Kirjailija on nuori ja mietin, että miten hän päätyi tällaiseen aiheeseen. Taidokas toteutus joka tapauksessa. Kiitos kommentista.
PoistaIhana arvio, Omppu! Kuulostaa hyvältä kirjalta ja mielenkiintoiselta kertojahahmolta.
VastaaPoistaTästä kirjasta on vaikea olla pitämättä. Toivottavasti tulee myös suomennos. Menekkiä varmasti olisi, kun muistisairaudet jatkuvasti vaan lisääntyvät. Tämä teos todellakin lisää ymmärrystä sitä kohtaan, miltä elämä tuntuu, kun muisti häviää. Kiitos kommentista.
PoistaEhdottomasta haluan lukea kirjan, jossa on lasikuituista naurua. Ja muisti, se on yksi kaikkein parhaista aiheista.
VastaaPoistaTätä lukiessa nauru ja itku ovat jokseenkin yhtä, toisiinsa sekoittuneita. Valtavan hieno teos, joka auttaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun muisti ei pelaa. Suosittelen. Kiitos kommentista.
PoistaIhanasti kirjoitit tästä <3
VastaaPoista