Siirry pääsisältöön

Viiden kirjan haaste

Sain Viiden kirjan haasteen Cats, books and me -blogin Kirsiltä. Kiitoksia vaan haasteesta.

Kysymyksiä on haasteen nimen mukaisesti viisi. Tässä ne tulevat.

1. Kirja jota luen parhaillaan

Tällä hetkellä luvun alla olevat kirjat näkyvät vasemmalla puolella olevassa kuvassa.

Jamie Quatron I want to show you more on erinomaisen vinksahtanut novellikokoelma, jonka olisin lukenut eilen loppuun, mutta silmät eivät pysyneet auki.

Tomáš Kulkan teosta Taide ja kitsch lueskelen aina silloin tällöin, sillä kitsch on minua alati kiehtova ilmiö, josta on mukava lukea myös vähän painavampaa tekstiä.

Kolmanneksi luen Sean Eganin toimittamaa haastattelukokoelmaa Bowie on Bowie, johon Egan on kerännyt Bowien haastatteluja vuodesta 1969 vuoteen 2003. Tähän mennessä olen alleviivannut mm. seuraavan Bowien toteamuksen: "I certainly don't understand half the stuff I write."

2. Kirja, josta pidin lapsena

Minkäköhän ikäista lasta tässä tarkoitetaan? Mieleeni ei tule  yhtään kirjaa varhaislapsuudesta. Minulle tosin ei luettu iltasatuja tai mitään muutakaan, joten syy on ehkä siinä.

3. Kirja, joka jäi kesken

Juuri vähän aikaa sitten jätin kesken Michel Houellebecqin kirjan Alistuminen.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Tähän kysymykseen minulla on standardivastaus, mutta vastaan nyt vaihteen vuoksi jotain muuta kuin yleensä. Koko tehtävä on sinänsä mahdoton, kun saa valita vaan yhden.

Hetkinen vaan, käyn tutkimassa yhtä kirjahyllyistäni ja valitsen sieltä jonkun.

[tähän voit kuvitella väliaikamusiikkia]

No niin. Konsultoitu kirjahyllyä. Vastaukseni on Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma). Siitä olen myös blogannut.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Ei ole olemassa mitään tiettyä kirjaa, johon palaisin aina uudelleen. Olen muutoinkin kärsimätön lukemaan yhä uusia ja uusia teoksia ja melko harvoin luen mitään, jonka olen ennen lukenut. Tosin viime aikoina olen alkanut tuntea vetoa muutamiin jo ennen lukemiini teoksiin. Erityisesi Don DeLillon Valkoinen kohina (White Noise) sekä Vladimir Nabokovin Lolita ovat kirjoja, jotka aion lukea uudelleen tämän vuoden aikana.


Tämä haaste on kiertänyt bloggarien parissa jo pitkään ja luulen, että useimmat ovat tähän haasteeseen jo vastanneet. Jos luet tätä, etkä ole vielä tullut haastetuksi, haastan juuri sinut.


Kommentit

  1. Näitä on kiintoisa lukea, "kitschistä" on minusta Kunderallakin sietämättömän keveää sanottavaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ovatko Kulka ja Kundera miten tuttuja keskenään. Kulkan teos joka tapauksessa alkaa Kunderan kirjeellä hänelle ja Kunderan näkemyksiä on siteerattu muuallakin teoksessa.

      Poista
  2. Omppu, R. alkoi nauramaan kun hän näki vastaukseni tuohon vaikuttavaan kirjaan. Ei voi sanoa vain yhtä, jos ei pysty.

    Tiedätkö minulle tule 2. kohdan kanssa vähän samanlainen tunne kuin sinulla. Opin lukemaan 4 vuotiaana Aku Ankoista, kun kellään ei ollut aikaa lukea minulle, mutta en muista oiken mitään lapsuuskirjaa...

    Minä en aidosti muistanut, mikä kirja jäi kesken, sillä jätän nykyään monta herkästi kesken. En lue mitään väksin. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin yhden sanominen vaatii sitä, että ei ota ko. kysymystä kovin tosissaan ja sanoo yhden niistä monista. Toinen vaihtoehto on, että sulkeutuu muutamaksi vuodeksi kammioonsa pohtimaan asiaa. Pidin ensin mainittua vaihtoehtoa soveliaampana kuin jälkimmäistä. :)

      Minä muistan, että kun opin lukemaan, edessäni oli kirja, jossa oli vihreä aukeama ja sitten yhtäkkiä vaan tajusin, mitä siinä lukee. En muista edes sitä, mikä kirja se oli. En muista muutenkaan kovinkaan paljon ajasta ennen kouluikää.

      Minä kyllä luen ns. väkisinkin, jos kyseessä on teos, joka on sen arvoinen ja johon liittyy jotain juttuja, jonka vuoksi sen kuitenkin haluan lukea. Tietty raja kuitenkin on, jonka jälkeen heitän sikseen eli varmaan silloin, kun tuleen siihen tulokseen, että annan kirjalle enemmän aikaani kuin mitä se antaa vastalahjaksi minulle.

      Elämä niin, tuo kummallinen juttu, elämäksi kutsuttu. Annetaan palaa! KIITOS!

      Poista
  3. Yhyy...DB...
    Lolitan voisin lukea uudestaan, en tiedä miksi, ihan ällöttää ajatuskin, no ehkä en lue.
    Minulle on varmaan aina pienenä luettu, koska muistan niin paljon kirjoja. Tätini asui meidän yläkerrassa ja luulen, että hän luki minulle tosi paljon. Mutta äitinikin luki aina kun mahdollista kirjoja, joten uskon hänenkin lukeneen minulle. Ja kun tämä tättähäärä oppi lukemaan ennen isoveljeä, niin luulen, että pidin huolen myös veljieni sivistyksestä.
    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Iso yhyy. Ei tämä helpota. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan helpottaa. Jatkuvasti tulee vaan lisää kaikkea, joka yhyyttää lisää.

      Minä luin Lolitan hurjan nuorena. Ihan liian nuorena, jos minulta asiaa nyt kysyttäisiin. Silloin luin sitä oikeastaan vaan pelkästään kertomuksena kamalasta ukosta, joka viettelee nuoren tytön. Nyt kun joskus, olisikohan vuosi sitten, luin Nabokovilta Kalvaan hehkun niin siitä asti olen halunnut lukea Lolitan uudestaan ja tosin kyllä kaiken muunkin Nabokovin kirjoittaman. Kalvas hehku oli niin mahtava teos, että sitä lukiessa hoin vaan moneen kertaan, että jestas kun Nabokov on nero. Nabokovia lukiessa tuntuu, että joku hänen neroutensa pisara valuu lukijankin päälle. :) Kiitos Mai ja hyviä lukemisia!

      Poista
  4. Vaikuttavia kirjoja on onneksi maailma pullollaan, ja etsintä jatkuu.

    Ilmeisesti Lolita pitäisi lukea, vaikka se aiheeltaan ällöttää etukäteen. Toisaalta moni kirja on ällöttänyt lukiessa (esimerkiksi Ketun Kätilö tai Atwoodin Tulvan vuosi) ja silti kannatti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Elina, se on yksi elämän hienoja asioita, että hyvä luettava ei ole vaarassa loppua kesken.

      Luulen, että aika paljon riippuu Lolitan kohdalla siitä, mistä näkökulmasta sitä lukee. Suosittelen kyllä kokeilemaan omalla riskillä tietysti. :) Kiitos Elina ja hyvää sunnuntaita!

      Poista
  5. DB forever!

    Säihkyvän maailman ostin just yhdestä e-kirja-alesta, se odottaa tuolla lukijaansa. Mielenkiintoinen lukukokemus, otaksun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Forever and ever.

      Odotan kovasti, mitä tulet olemaan mieltä Säihkyvästä maailmasta. Useimmat joiden tiedän sen lukeneen, eivät kovin ole innostuneet ja blogeissa se sai aika nyreän vastaanoton muutamia ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta. Minulle Hustvedt on ihan neutraali kirjailija, joten olin onnekas, kun saatoin lähteä lukemaan tätä odottamatta mitään erityistä Hustvedt-kerrontaa, joka varmasti monelle hänen ihailijalleen tuotti pettymyksen, sillä tämä on hyvin erilainen kuin hänen muut romaaninsa. Kiitos Kaisa Reetta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j