Siirry pääsisältöön

Viiden kirjan haaste

Sain Viiden kirjan haasteen Cats, books and me -blogin Kirsiltä. Kiitoksia vaan haasteesta.

Kysymyksiä on haasteen nimen mukaisesti viisi. Tässä ne tulevat.

1. Kirja jota luen parhaillaan

Tällä hetkellä luvun alla olevat kirjat näkyvät vasemmalla puolella olevassa kuvassa.

Jamie Quatron I want to show you more on erinomaisen vinksahtanut novellikokoelma, jonka olisin lukenut eilen loppuun, mutta silmät eivät pysyneet auki.

Tomáš Kulkan teosta Taide ja kitsch lueskelen aina silloin tällöin, sillä kitsch on minua alati kiehtova ilmiö, josta on mukava lukea myös vähän painavampaa tekstiä.

Kolmanneksi luen Sean Eganin toimittamaa haastattelukokoelmaa Bowie on Bowie, johon Egan on kerännyt Bowien haastatteluja vuodesta 1969 vuoteen 2003. Tähän mennessä olen alleviivannut mm. seuraavan Bowien toteamuksen: "I certainly don't understand half the stuff I write."

2. Kirja, josta pidin lapsena

Minkäköhän ikäista lasta tässä tarkoitetaan? Mieleeni ei tule  yhtään kirjaa varhaislapsuudesta. Minulle tosin ei luettu iltasatuja tai mitään muutakaan, joten syy on ehkä siinä.

3. Kirja, joka jäi kesken

Juuri vähän aikaa sitten jätin kesken Michel Houellebecqin kirjan Alistuminen.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Tähän kysymykseen minulla on standardivastaus, mutta vastaan nyt vaihteen vuoksi jotain muuta kuin yleensä. Koko tehtävä on sinänsä mahdoton, kun saa valita vaan yhden.

Hetkinen vaan, käyn tutkimassa yhtä kirjahyllyistäni ja valitsen sieltä jonkun.

[tähän voit kuvitella väliaikamusiikkia]

No niin. Konsultoitu kirjahyllyä. Vastaukseni on Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma). Siitä olen myös blogannut.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Ei ole olemassa mitään tiettyä kirjaa, johon palaisin aina uudelleen. Olen muutoinkin kärsimätön lukemaan yhä uusia ja uusia teoksia ja melko harvoin luen mitään, jonka olen ennen lukenut. Tosin viime aikoina olen alkanut tuntea vetoa muutamiin jo ennen lukemiini teoksiin. Erityisesi Don DeLillon Valkoinen kohina (White Noise) sekä Vladimir Nabokovin Lolita ovat kirjoja, jotka aion lukea uudelleen tämän vuoden aikana.


Tämä haaste on kiertänyt bloggarien parissa jo pitkään ja luulen, että useimmat ovat tähän haasteeseen jo vastanneet. Jos luet tätä, etkä ole vielä tullut haastetuksi, haastan juuri sinut.


Kommentit

  1. Näitä on kiintoisa lukea, "kitschistä" on minusta Kunderallakin sietämättömän keveää sanottavaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ovatko Kulka ja Kundera miten tuttuja keskenään. Kulkan teos joka tapauksessa alkaa Kunderan kirjeellä hänelle ja Kunderan näkemyksiä on siteerattu muuallakin teoksessa.

      Poista
  2. Omppu, R. alkoi nauramaan kun hän näki vastaukseni tuohon vaikuttavaan kirjaan. Ei voi sanoa vain yhtä, jos ei pysty.

    Tiedätkö minulle tule 2. kohdan kanssa vähän samanlainen tunne kuin sinulla. Opin lukemaan 4 vuotiaana Aku Ankoista, kun kellään ei ollut aikaa lukea minulle, mutta en muista oiken mitään lapsuuskirjaa...

    Minä en aidosti muistanut, mikä kirja jäi kesken, sillä jätän nykyään monta herkästi kesken. En lue mitään väksin. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin yhden sanominen vaatii sitä, että ei ota ko. kysymystä kovin tosissaan ja sanoo yhden niistä monista. Toinen vaihtoehto on, että sulkeutuu muutamaksi vuodeksi kammioonsa pohtimaan asiaa. Pidin ensin mainittua vaihtoehtoa soveliaampana kuin jälkimmäistä. :)

      Minä muistan, että kun opin lukemaan, edessäni oli kirja, jossa oli vihreä aukeama ja sitten yhtäkkiä vaan tajusin, mitä siinä lukee. En muista edes sitä, mikä kirja se oli. En muista muutenkaan kovinkaan paljon ajasta ennen kouluikää.

      Minä kyllä luen ns. väkisinkin, jos kyseessä on teos, joka on sen arvoinen ja johon liittyy jotain juttuja, jonka vuoksi sen kuitenkin haluan lukea. Tietty raja kuitenkin on, jonka jälkeen heitän sikseen eli varmaan silloin, kun tuleen siihen tulokseen, että annan kirjalle enemmän aikaani kuin mitä se antaa vastalahjaksi minulle.

      Elämä niin, tuo kummallinen juttu, elämäksi kutsuttu. Annetaan palaa! KIITOS!

      Poista
  3. Yhyy...DB...
    Lolitan voisin lukea uudestaan, en tiedä miksi, ihan ällöttää ajatuskin, no ehkä en lue.
    Minulle on varmaan aina pienenä luettu, koska muistan niin paljon kirjoja. Tätini asui meidän yläkerrassa ja luulen, että hän luki minulle tosi paljon. Mutta äitinikin luki aina kun mahdollista kirjoja, joten uskon hänenkin lukeneen minulle. Ja kun tämä tättähäärä oppi lukemaan ennen isoveljeä, niin luulen, että pidin huolen myös veljieni sivistyksestä.
    Lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Iso yhyy. Ei tämä helpota. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan helpottaa. Jatkuvasti tulee vaan lisää kaikkea, joka yhyyttää lisää.

      Minä luin Lolitan hurjan nuorena. Ihan liian nuorena, jos minulta asiaa nyt kysyttäisiin. Silloin luin sitä oikeastaan vaan pelkästään kertomuksena kamalasta ukosta, joka viettelee nuoren tytön. Nyt kun joskus, olisikohan vuosi sitten, luin Nabokovilta Kalvaan hehkun niin siitä asti olen halunnut lukea Lolitan uudestaan ja tosin kyllä kaiken muunkin Nabokovin kirjoittaman. Kalvas hehku oli niin mahtava teos, että sitä lukiessa hoin vaan moneen kertaan, että jestas kun Nabokov on nero. Nabokovia lukiessa tuntuu, että joku hänen neroutensa pisara valuu lukijankin päälle. :) Kiitos Mai ja hyviä lukemisia!

      Poista
  4. Vaikuttavia kirjoja on onneksi maailma pullollaan, ja etsintä jatkuu.

    Ilmeisesti Lolita pitäisi lukea, vaikka se aiheeltaan ällöttää etukäteen. Toisaalta moni kirja on ällöttänyt lukiessa (esimerkiksi Ketun Kätilö tai Atwoodin Tulvan vuosi) ja silti kannatti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Elina, se on yksi elämän hienoja asioita, että hyvä luettava ei ole vaarassa loppua kesken.

      Luulen, että aika paljon riippuu Lolitan kohdalla siitä, mistä näkökulmasta sitä lukee. Suosittelen kyllä kokeilemaan omalla riskillä tietysti. :) Kiitos Elina ja hyvää sunnuntaita!

      Poista
  5. DB forever!

    Säihkyvän maailman ostin just yhdestä e-kirja-alesta, se odottaa tuolla lukijaansa. Mielenkiintoinen lukukokemus, otaksun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Forever and ever.

      Odotan kovasti, mitä tulet olemaan mieltä Säihkyvästä maailmasta. Useimmat joiden tiedän sen lukeneen, eivät kovin ole innostuneet ja blogeissa se sai aika nyreän vastaanoton muutamia ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta. Minulle Hustvedt on ihan neutraali kirjailija, joten olin onnekas, kun saatoin lähteä lukemaan tätä odottamatta mitään erityistä Hustvedt-kerrontaa, joka varmasti monelle hänen ihailijalleen tuotti pettymyksen, sillä tämä on hyvin erilainen kuin hänen muut romaaninsa. Kiitos Kaisa Reetta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän