Evelyn Waugh: Vile Bodies

Monet romaanit näen lukiessani kuvina. Kerran on käynyt jopa niin, että olen ihan tosissani selostanut elokuvan tapahtumia, kunnes tajusin, että kyseisestä kirjasta ei ole edes tehty elokuvaa, vaan kuvat olivat kulkeneet pelkästään pääni sisällä. Harvinaisempaa sen sijaan on, että "kuulen" romaanin henkilöiden puhuvan. Näin kuitenkin kävi Evelyn Waugh'n teoksen kohdalla, jonka tiheään toistuvat divine-huudahdukset olivat kuin livree-pukuisia palvelijoita, jotka samppanjatarjottimet käsissään osoittivat minulle tietä eteen päin.

The pretty things

Waugh kuvaa romaanissaan joukkoa nuoria ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä pääosin juhlimiselle ja oikeanlaisen vaikutuksen tekemiselle muihin ihmisiin lukemattomissa erilaisissa juhlissa.

"Masked parties, Savage parties, Victorian parties, Greek parties, Wild West parties, Russian parties, Circus parties, parties where one had to dress as somebody else, [...] parties in flats and studios and houses and ships and hotels and night clubs, in windmills and swimming-baths ...."

Vile Bodiesin ihmiset ovat kauniita ja haluavat loistaa ja tulla nähdyiksi. Koska poimin tämän kirjan luettavakseni David Bowien 100 kirjaa -listalta ei ole ihme, että se sai päässäni soimaan repeatillä Bowien biisin Oh, you pretty things. En kuitenkaan usko, että Bowien ja Waugh:n "pretty thingsien" välillä on olemassa sen kummempia yhteyksiä. Bowie itse on sanonut, että Vile Bodies toimi innoittajana hänen Aladdin Sanelleen.

Ei ole tärkeämpää kuin tyyli

Vile Bodies (1930) on 1920-luvun Lontooseen sijoittuva sosieettikuvaus, jonka päähenkilö on tyhjätasku Adam Fenwyck-Symes. Hän on rakastunut Ninaan, jonka kanssa hän ei rahan puutteen vuoksi voi kuitenkaan mennä naimisiin. Adamin ja Ninan mahdollinen avioliitto on yksi teoksen läpi kulkevista juonista ja siihen liittyy monia hullunkurisia kiemuroita, joista hilpeimpiin kuuluuvat Adamin rahanpyyntöyritykset Ninan rikkaalta ja muistamattomalta aristokraatti-isältä. Waugh:n kuvaamana naimisiinmeno näyttäytyy yhtenä puuhana muiden puuhien joukossa, eikä siihen ole syytä sen vuoksi suhtautua missään määrin vakavasti.

Toinen avioliiton tavoin läpi teoksen kulkeva juonne on raha. Toisilla sitä on paljon, toisilla ei juurikaan, mutta sen puute ei ole sinänsä ongelma (Adamin ja Ninan avioliiton toteutumista lukuunottamatta), koska ainahan voi lainata siltä, jolla on. Rahaan liittyvillä kuvauksilla käyty herkuttelu huipentuu Adamin tekoon sovittaa velkansa myymällä tyttöystävänsä Nina.

Adamin toimittajantyön kautta Waugh sohaisee skandaalilehdistöä ja näyttää, miten se pyrkii omalla kirjoittelullaan vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja luomaan tarinoita, joiden todenpitävyys ei kestä tarkempaa tarkastelua. Kyse ei kuitenkaan ole yhteiskunnallisesta kritiikistä, vaan Waugh operoi muodin ja seurapiirien hektisillä kentillä ja tehostaa vaikutelmiaan antamalla romaanihenkilöilleen mitä kummallisempia nimiä. Teoksesta löytyy muun muassa: Lady Metroland, Mrs. Melrose Ape, Lord Circumference, Miles Malpractice, Peter Pastmaster, Mary Mouse, Lord Monomark ja Maharajah of Pukkapore.

Vile Bodies on hillittömän hauska ja Waugh:n satiiri saa hykertelemään. Hyvä esimerkki hänen kirjoitustyylistään löytyy seuraavasta kappaleesta:

"They lunched Chez Espinosa, the second most expensive restaurant in London; it was full of oilcloth and Lalique glass, and the sort of people who liked that sort of thing went there continually and said how awful it was."


Otetaanpa taas!

Vile Bodiesin viimeisen kappaleen nimi on Happy Ending ja sen tapahtumapaikkana on sotanäyttämö. Teoksen tyylimaailma huipentuu komeasti, kun Waugh kuvaa, miten sodassakin olennaisinta on, että autosta löytyy pullo kuohuvaa. Hänen satiirinsa leikkaa herkullisesti kuin se olisi kiillotettu hopeaveitsi, joka viipaloi ankanrintaa. Itse leikkaaminen ei tietenkään ole tärkeintä, vaan se, että veitsi hohtaa niin, että sitä katsellessa on ihan pakkoa sanoa: Divine!

Pinnallisuus on niin täydellistä, että on makuasia, onko siinä kyse pinnallisuudesta ollenkaan. Parasta siis tehdä, kuten Waugh:n romaanihenkilöt ja ehdottaa: Let's have a drink!

Evelyn Waugh: Vile Bodies (2012/1930)
289 sivua
Kustantaja: Little Brown