Siirry pääsisältöön

Han Kang: The Vegetarian (Vegetaristi)

Jos tykkäät hyvistä kirjoista, niin minulla on sinulle hyviä uutisia. Ensi vuonna nimittäin saadaan Gummeruksen kustantamana suomeksi Han Kangin romaani The Vegetarian (Vegetaristi), josta tuonnempana käytän helppouden vuoksi myös nimeä Vege.

Olin ehtinyt laittaa Vegen kirjastovaraukseen ennen kuin sain tietää tulevasta suomennoksesta. Kun ilmoitus tuli, että kirja odottaa minua varaushyllyssä en malttanut jäädä odottamaan suomennoksen ilmestymistä, sillä ilmassa oli vahvasti sellainen kutina, että Vege saattaisi olla isomman puoleinen kokemus. Kangin romaanin kanteen on painettu Guardianista poimittu ilmaus "An extraordinary experience" ja se summaa hyvin sen, mitä itsekin koin Vegeä lukiessani. Kun olin lukenut Vegeä ensimmäiset 50 sivua, tilasin myös jo toisen hänen kirjoittamansa romaanin Human Acts.* Siitä voinee päätellä aika paljon.


On samea viini unien

The Vegetarian maistuu oudolta unelta, josta ei oikein tiedä, onko se unta ollenkaan vai onko todellisuus ottanut huomaamatta uuden muodon. Sen lukeminen tuntuu ruumiin ympärille kietoutuneilta hikimäriltä lakanoilta, kun herää keskellä yötä, eikä äkkiä muista, missä on ja mitä eilen tapahtui ja mihin heti aamusta pitäisi mennä. Se on paikoin suorastaan painajaismaisen vahva alitajunnan läpi kulkeva myrsky ja sen kosketus menee rasvakerroksen läpi suoraan syvimpiin lihaksiin vähän samaan tapaan kuin Haruki Murakami parhaimmillaan ja erityisesti romaaneissaan The Wind Up Bird Chronicle ja Norwegian Wood. Vege peilautuu tunnelmansa puolesta myös Ian McEwanin alkutuotantoon, mutta se klangi joka siinä on, on silkkaa originaalia Han Kangia.

Vegen päähenkilö on Yeong-hye, joka eräänä päivänä päättää lopettaa lihansyönnin ja myöhemmin luopua syömisestä kokonaan. Romaani jakaantuu kolmeen osaan, joista jokaisessa Yeong-hyetä katsotaan eri henkilön näkökulmasta. Ensimmäisessä luvussa kertojana toimii Yeong-hyen mies, joka valitsi vaimonsa sillä perusteella, että tämä vaikutti tyypiltä, joka ei haittaisi hänen elämänjärjestystään. Toisessa osassa kertojana on Yeong-hyen siskon mies, jossa Yeong-hye herättää vahvoja ja kaiken muun elämän sivuun työntäviä tunteita. Kolmannessa osassa ääneen pääsee Yeong-hyen sisko.

Kangin kerrontaratkaisu korostaa Yeong-hyen irrallisuutta maailmasta. Hän on ruumis, joka syö itseään sisältä pän. Hän on museon seinälle ripustettu taulu, joka on voimaton sen suhteen, mitä näyttelyvieraat hänestä ajattelevat ja minkälaisia merkityksiä häneen liittävät. Yeong-hyen aviomies tietää, miltä taulun kuuluu näyttää, minkälaisiin kehyksiin se pitää ripustaa ja minkälainen valo siihen ohjata, jotta sen taulumaisuus olisi sellaista kuin hän haluaa. Mitä muuta voisi taulu tällaisessa tilanteessa tehdä kuin pyrkiä kadottamaan itsensä niin, että sitä ei enää seinästä erota.


Ruumis kukkii ja kuihtuu

Vege on ruumiin ja vallan kirjallisuutta. Se kysyy, kuka ruumiisi omistaa ja kuka sen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä saa päättää. Siskonmiehelle Yeong-hyen ruumiista tulee taideprojektin kohde ja hän saa tämän puhkeamaan kirjaimellisesti kukkaan. Tapa, jolla Kang kuvaa Yeong-hyeta siskonmiehen taideobjektina on intensiivinen ja erittäin visuaalinen. Näen heidät selvästi edessäni tätä kirjoittaessani ja pidänkin ihmeenä, josta tästä romaanista ei tulla tekemään elokuvaa.

Kang kuvaa hyvin seksuaalisesti latautuneita kohtauksia Yeong-hyen ja siskonmiehen välillä, mutta hän tekee sen tavalla, josta kiihottavuuden elementit on deletoitu. Lukijana en voi paeta seksuaalisen päihtymyksen tarjoamaan turvapaikkaan, vaan joudun ottamaan vastaan Kangin kerronnan sellaisena kuin se on. Kliinisyydessään puhkovana ja ravistelevana ilman toivoa armollisuudesta. Kun Yeong-hyen ruumis irrotetaan hänestä itsestään ja siitä tehdään intohimosta sakeiden halujen purkukenttä, Yeong-hye subjektina on vaarassa kadota. Ollakseen olemassa hänen on muutettava psyykkinen kipu itserankaisuksi ja alettava hävittää ruumistaan yhä intensiivisemmin. Hänen on kadottava itseltään ja muilta.

Yeong-hyen siskon näkökulma esittelee Yeong-hyen, joka on enää heikosti hengissä. Syyllisyyttä on paljon. Ajatuksia siitä, olisiko sisko voinut tehdä jotain, että asiat olisivat lähteneet eri suuntaan. Romaanin kolmas osio tuo lähelle Miriam Toewsin loistokkaan sisaruuskuvauksen All my puny sorrows (klik), jossa siinäkin samantyyppisiä kysymyksiä nousee pintaan ja jossa vastauksia on yhtä vähän. Selittäviä tekijöitä löytyy, mutta niiden selittävyydestä ei voi saada varmuutta. Monet langoista johtavat sisarusten isään ja siihen, miten hän Yeong-hyeta kohteli. On paljon mustaa, epämääräistä pahaa oloa.


David meets Elfriede

The Vegetarian sisältää voimakkaasti vaikuttavia ja brutaaleja kohtauksia. Se on lintu, joka kuolee lentäessään korealaisia perhekäsityksiä kuvaavaan ikkunaan. Se on äärimmäinen ja vahvalla korahduksella omaan maailmaansa imaiseva. Se on kertomus myös siitä, miten meidän unelmamme ovat yksityisiä unelmia, joita välttämättä kukaan toinen ei jaa. Se iskee rautaisella nyrkillä siihen paikkaan ihmistä, jossa asuu toivo, että maailmassa olisi joku toinen, joka kokee samoin kuin minä.

The Vegetarian sisältää sellaista yötajunnan voimaa, että sen luettua tuntuu siltä kuin olisi todistanut David Lynchin ja Elfriede Jelinekin välistä tapaamista. Kang raottaa verhoa ja kun sen taakse katsoo, jää sen vangiksi, mitä näkee.



Han Kang: The Vegetarian (2015/2007)
183 sivua
Koreasta englanniksi kääntänyt Deborah Smith
Kustantaja: Portobello Books


Lue myös: Elegian kirjoitus blogissa Kartanon kruunaamaton lukija


*Lisäys: Gummerus kommentoi juuri Instagramissa, että myös Human Acts on myöhemmin tulossa suomeksi. Tämäpä on tieto, joka ilahduttaa aika jättimäisen paljon.

Kommentit

  1. The Vegetarian on huikea kirja. Luin sen kesällä, ja kokemus on yhä voimakkaana mielessä. Vaikka kirjan juoni ei periaatteessa kuulosta kummalliselta, sen tunnelma on todella vaikuttava. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää kirjan suomennoksen ilmestyttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma nimenomaan on uskomattoman tiheä. Se on tosiaankin juuri kokemus, kuten kannen mainoslauseessa sanotaan.

      Monesti harmittaa, kun lukee englanniksi jotain hyvää ja voi olla melko varma, että sitä ei suomeksi käännetä. Tämän kohdalla on hieno tilanne, että ollaan saamassa kirja myös suomeksi. Samoin kuin sinä toivon, että ihmiset lukisivat tämän. Huikea teos!

      Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Minulle tämä on kevään must read! Mutta maltan odottaa suomennosta. Oli hauska lukea arviosi tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minä olen tällanen vähän malttamaton tapaus. Tässä teoksessa on kyllä aineksia vaikka miksi hitiksi. Niin ja saihan tämä tuon Man Bookerinkin, joten ei ole pelkästään mun mielipide :D

      Kiitos Katri.

      Poista
  3. Tän bongaaminen kevään katalogista sai todella innostumaan, en malta odottaa että saisin jo suomennoksen käsiini. Tuolla ylempänä kommentoineet Tainan blogista tämän taisin bongata, lähellä jo oli etten lukisi englanniksi, mutta jaksanen odottaa suomenkielistä versiota nyt kuitenkin. Ihana kun pidit ja bloggasit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksaa jaksaa!:D Minäkin melkein putosin tuolilta ihan siitä ilosta, että Vegetaristi saadaan suomeksi. Haluan kyllä lukea vielä uudestaan tämän suomeksi minäkin. Alunperin tämän kirjan nimi oli mulle vähän harhaanjohtava ja luulin, että tämä on joku syömishommeli. No onhan tämä tavallaan, mutta hyvin paljon muutakin. Kiitos Laura.

      Poista
  4. Minäkään en malttanut odottaa suomennosta, vaan nappasin tämän jo kirjaston hyllystä! Tuo ruumiin omistaminen ja itsensä kadottaminen ja pakkomielteisyys ja kaikki kuulostaa todella kiehtovalta. Human Acts vaikuttaa taas vielä kiinnostavammalta, joten täytyy lukea sekin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä tosta Human Actsistä mitään. Tilasin sen vaan ihan sen takia, kun se on Kangin kirjoittama. Silleen ihan salakavalasti livautin nettiostoskoriin ja tänään just tuli sähköpostia, että se on matkalla "kotiin".

      Vege jää muistiin tunnelmana ja kuvina mulla ainakin. Toivottavasti nautit, hienoja aineksia on tässä kirjassa tarjolla. Kiitos Laura.

      Poista
  5. Okei, no nyt. Mähän ostin tämän Edinburghin kirjafestareilta (nimikirjoituksen kera!), mutta sitten se unohtui kaikkien kirjastolainojen alle. Virhe, selvä virhe. Viimeistään tuo, että vertaat kirjaa Lynchiin ja Jelinekiin - huuuuh!

    Tämähän oli muuten myös sillä Literary Hubin "40 uutta feminististä klassikkoa" -listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta vertaamisesta. Mietin aika pitkään, että laitanko sitä ollenkaan. Laitoin sitten kuitenkin, kun ajattelin, että sen avulla voisi saada vähän etukäteismakua tunnelmasta. Toisaalta tietysti on niin, että jokaisella on oma Lynchinsä ja Jelinekinsä, että tiedä sitten kuinka tarkka tuo vertailu on.

      Ai niin muuten olikin joo sillä listalla. Mun on pitäny tehdä sille listalle oma palkki blogiin, mutta asia onkin ihan unohtunut.

      Tuosta saamastasi nimmarista en nyt sano mitään. :D :D :D Tai no okei: onnekas olet! Kiitos Maisku

      Poista
  6. Kuulostaa erittäin kiinnostavalta! Tämä painui mieleen Man Booker -voiton myötä, ja aiheet, ruumiillisuus ja minän kadottaminen, sekä kerrontatapakin antavat selvästi odottaa paljon. Aion lukea sitten, kun suomennos ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että aiot lukea. Ihan loistavaa, että kirjalla on lukijoita jo ennen kuin se on edes ilmestynyt ja haluan ehdottomasti lukea, mitä tästä kirjoitat. Voipi olla, että tämä on sullekin niitä kirjoita, joista tekee mieli silleen pikkasen toitottaa turuilla ja toreilla. Kiitos Tuomas.

      Poista
  7. Tämä kuulostaa niin hyvältä! Sellaista olen uumoillutkin jo hyvän aikaa ja mietin, että hankkisin kirjan luettavakseni englanniksi. Aiemmin luin paljon englanniksi, mutta viime vuosina vähemmän. Se on sääli, koska huomaan tuon lukutaitoni rapistuneen vuosien varrella... Toisaalta hyvä suomennos on ilo, joten vielä jaksan odottaa - mielenkiinnolla ja innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Katja odotan jo sun kirjoitus Vegetaristista. Haluan niiiin kuulla, mitä tykkäsit. Eli nyt on työnjako: sinä jaksat odottaa kirjaa ja minä jaksan odottaa sun kirjoitusta.

      Hyvä suomennos on tosiaankin suuri ilo. Itse luen paljon engl. osaksi juuri sen takia, että luen paljon sellaista mitä ei käännetä. Toiseksi sitten aina kiinnostaa lukea engl. myös, jos kirja on alunperin englanniksi kirjoitettu. Kyllä se englannin lukutaito siitä äkkiä kohentuu.

      Kiitos!

      Poista
  8. Minunkin suosikkini <3 Jää lähtemättömästi mieleen tuo tunnelma ja monet tapahtumat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, on tämä kommentti jäänyt huomaamatta. Anteeksi.
      Tuo on kyllä totta, että kirja ei ihan heti mielestä haihdu.

      Poista
  9. Huh, luen tätä parhaillaan, pitkään aikaan en ole lukenut mitään yhtä ahdistavaa.

    Teki hyvää lukea tutota analyysiasi yllä, ehkä pääsen vähän ulos tunnelmasta, vaikka sinne rivien väliin mistä ne tulkinnatkin saattaa löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muiltakin, että tämä on koettu ahdistavaksi, mutta minulla ahdistavuus ei ollut kovin päällimmäisenä. Liitty ehkä osin siihen, että kyse on itselleni täysin vieraasta kulttuurista, jolloin tämä ei tullut niin iholle vaan näyttäytyi (nyt jälkikäteen ajatellen) ehkä enemmän taideteoksena, lukijaa varten tuotettuna kuvana. Kiinnostava teos ja tulen kärppänä lukemaan kun olet Vegestä kirjoittanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän