Siirry pääsisältöön

Kirjabloggarin pääsiäinen






Alunperin olin suunnitellut pitkäperjantaille sekakäyttäjämaratonia eli lukumaratonia, jossa olisi luettu sekaisin runoja ja novelleja. Valitettavasti tämän suunnitelman tielle on ilmaantunut este jos toinenkin, joten tämä maraton jää nyt toteuttamatta. Se on kuitenkin varmaa, että jossakin vaiheessa tänä vuonna järjestän runomaratonin.

Pääsiäistä varten kasasin pinoon kuvassa näkyvät kirjat. Osamu Dazain No longer human on yksi hyllynlämmittäjähaasteeseen valitsemistani teoksista. Maria Matinmikon runoja taas luen runohaasteeseen ja Bandin Syytöstä sekä Miranda Julyn Uimakoulua novellihaasteeseen. Bandin kirjaa olen jo aloittanutkin ja kyllä kuulkaas Pohjois-Korea on käsittämätön maa.

Satu Taskista olin kuuntelemassa viime viikolla Teoksen kirjallisessa salongissa ja sekä kirjailija itse että Lapsista käyty keskustelu sytyttivät kovat halun lukea tämä teos. Emma Flintin Little Deaths on yksi Baileys-palkinnon tämänvuotisista pitkälistalaisista ja sekin syyhyttää jo kovin.

Ihan oma juttunsa on kasassa alimmaisena oleva Jenni Haukion toimittama antologia Katso pohjoista taivasta, joka on "rakkaudentunnustus suomalaiselle runoudelle."  Sain sen käsiini vasta tänään ja olen toistaiseksi lähinnä etsinyt, löytyykö teoksesta lempirunoilijoitani ja kyllä löytyy, moniakin heistä. Tämä on teos, jota tulen lukemaan ja selaamaan vielä monen monta kertaa. Ihan jo fyyisenä esineenäkin tämä kirjaa herättää runorakkautta.

En ole viime aikoina ehtinyt juurikaan kirjoitella blogikirjoituksia, mutta onneksi on ollut julkaistavia juttuja varastossa. Nyt pääsiäisenä aion kirjoittaa ainakin Ulrika Nielsenin loistavasta runokokoelmasta nimeltä Perikato (Poesia). Se on niin ihon alle menevä teos, että bloggauksesta tulee luultavasti hyvin tunnepitoinen.


Mitä sinä aiot pääsiäisenä lukea?


Ja lopuksi: Ihanaa pääsiäistä kaikille!




Kommentit

  1. Ihanaa pääsiäistä, Omppu! Kiinnostavia kirjoja pinossasi, ainakin Taskinen ja July mullakin tulossa jossain vaiheessa lukuun. Itse aion viimeistellä pääsiäisenä Yaa Gyasin Matkalla kotiin ja Karolina Ramqvistin Det är natten. Toivottavasti ehdin aloittaa myös Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu.

    Oletko muuten lukenut mitään Ramqvistilta? Se on jotenkin alkanut mua kutkutella, en tiedä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo Matkalla kotiin on ni-ii-in upea. Voisinpa melkein kuluneesti todeta, että se teki lähtemättömän vaikutuksen.

      Karolina Ramqvist on mulle nimenä tuttu ja olen jossain yhteyksissä häneen törmännyt, mutta en taida olla häneltä mitään lukenut. Näin sun instapostauksen tuosta mainitsemastasi kirjasta ja kiinnostuin heti. Laitan Goodreadsiin ylös, sillä nyt on niin paljon lukulistalle, että juuri nyt en voi listaa kasvattaa.

      Poista
  2. Lukuiloa takuulla riittää tuon pinon äärellä! Katso pohjoista taivasta on varmasti yhtä juhlaa. Odotan myös noita runobloggauksiasi.

    Ihanaa pääsiäistä myös Sinulle! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällä pinolla hyvin pääsiäisen pärjää :D

      Tuo Katso pohjoista taivasta on upea. Suorastaan aarre. Siinä on myös hienot hakemistot ja kaikkinensa hienosti toimitettu teos. Ulrika Nielsenin kirjan postaus on melkein valmis, joten se tupsahtaa blogiin lähipäivinä ja sen lisäksi yritän nyt viimeistellä Juuli Niemen kokoelman postauksen, joka on roikkunut keskeneräisenä jo ihan liian kauan.

      Poista
  3. July ja Taskinen minunkin listallani, kunhan jossain vaiheessa saan käsiini. Lähdemme huomenna reissuun, ja ajattelin ottaa mukaani ainakin Vegetaristin ja ehkä myös Augustuksen. Lukujumia on ollut vähän ilmoilla, mutta ehkä neljän päivän loma virkistää olon. Mukavia lukuhetkiä pinosi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt Taskisen Lapset puolivälissä. Tykkään ihan hirveän paljon. Se sopii erinomaisesti luettavaksi juuri nyt, kun on pari lepopäivää. Luen sitä hitaasti ja nauttien. Ah!

      Ai tuo onkin hyvä tieto, että olet lukemassa Vegetaristin. Siitä kirjoitetut tekstit kiinnostavat mua paljon. Mullakin on ollut vähän tukalaa lukemisen kanssa, ei oikein ole kulkenut, mutta nyt kun on pääsiäisen hengähdystauko niin lukeminen kulkee taas.

      Poista
  4. Hieno pino sinulla pääsiäiseksi, ekana pisti silmään Flintin Little Deaths, joka minunkin täytyi laittaa tilaukseen viime viikolla! Kiinnostaa myös Julyn Uimakoulu.

    Luen tällä hetkellä Katja Kallion Yön kantajaa ja aloittelin tänään Rupi Kaurin runokokoelmaa Milk and Honey. Niiden kanssa voikin vierähtää tovi, sillä pääsiäissuunnitelmiini kuuluu gradun hiominen siihen uskoon, että sen kanssa kehtaa mennä vielä viimeisen kerran palaveeraamaan proffan ja toisen ohjaajan kanssa.

    Rentoa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin harmittaa, että Little Deaths ei päässyt Baileysin lyhytlistalle. Jostain tuntemattomasta syystä olen vakuuttunut siitä, että se olisi ansainnut päästä. No, ehkä nyt pitäisi lukea se ensin.

      Kallion Yön kantaja tuntuu nyt monella olevan luvussa ja kehujakin muistelisin siitä jo kuulleeni.

      Tsemppiä gradun viimeistelyyn. On se niin haikeaa siitä sen kirjoittamisesta luopua, vaikka tietysti ihanaa myös.

      Poista
  5. Hyvää pääsiäisen aikaa! Nämä pienet vapaat tekevät hyvää, mm. juuri lukuajan vuoksi.

    Sinun suunnitelmistasi tuo Taskisen kirja kiinnostaisi, samoin tietenkin Katson pohjoista taivasta. Itselläni on luettavana mm. Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla, jota luen vain joitakin kymmeniä kilometrejä kirjan tapahtumapakoilta. Lisäksi otin mukaani Ferranten sarjan toisen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tosiaan Taskinen puolivälissä ja vahva suositus tässä vaiheessa. Katso pohjoista taivasta on jotain suurta ja kyllä mulle tämän juhlavuoden kiteytymä, timantti.

      Mahtavaa, että aiot nyt lukea Ferranten toisen osan. Haluan niin kuulla, mitä siitä kirjoitat. Itse kun koin, että vasta tässä toisessa osassa Ferrante pääsee ns. asiaan.

      Poista
  6. Ajattelin pitää lukulomaa ja olla viimeisimmän lukemani kirjan trillerimäisissä jännityksessä vielä jonkin aikaa. Kolme pitkää vuotta odotin Harrya ja eihän sellaisesta vierailusta ihan heti selviä ;)
    Nautitaan nyt suklaamunista ja auringonpaisteesta. Ja vanhoista pääsiäiskorteista ja -koristeista, joilla on jo omia tarinoita. Pikkasen siivosin pääsiäiskoristelaatikkoa, mutta eihän niitä lasten tekemiä koristeita raski hävittää <3 Konmari ei pääse meille kyläilemään!
    Ehkä päästän vierailulle vähäksi aikaa Albertin, joka kyllä viihtyy Pariisissa liian tiiviisti absintin ja mallineitokaisten seurassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ketä Harrya nyt olet odottanut? En tunne nykytrilleriosastoa juuri lainkaan, sillä en enää lue trillereitä. En oikein edes tiedä, miten niin kävi, mutta pariin vuoteen en ole lukenut mitään ko. osastoon kuuluvaa. Taisi Varistyttö olla viimeinen sitä laatua.

      Tänään olikin ihanaa, kun oli aurinkoa. :D Ja juu, en minäkään avaa ovea jos Konmari soittaa ovikelloa. Tosin olen aika vähätavaraista ihmislaatua moneen muuhun verrattuna, joten mitään suunnatonta tarvetta kyseisen tyypin vierailulle ei ole.

      Albertilla tarkoitat varmaan Albert E:tä? Aloitin Hiidensalon kirjan, mutta lopetin sen noin 50 sivua luettuani. Oli jotenkin niin tuskaista se lukeminen. Ehkä väärä hetki.

      Poista
    2. Harry Hole <3 On jo vähän vanhempi rikostutkija, kun uusin on jo yhdestoista kirja sarjassa ja kolme vuotta on väliä, kun edellinen julkaistiin. Sarjan Lumiukosta on tulossa syksyllä elokuva. Jee ;)
      Sundin Varistyttö-sarja oli minulle liikaa.
      Albert E vierailee aina silloin tällöin, vähän aikaa, kiireinen taiteilija. Kirja on sellainen viipyilevä, menneen maailman kuvailu ja kirjaa lukiessa minulla on hänen tauluista kertova kirja vierellä ja katselen välillä maalauksia ja luen historiaa eli kaksi kirjaa samanaikaisesti.

      Poista
    3. Ahaa, Harry Hole. Olen sentään kuullut nimen. :D Tuo mitä kerrot, että luet Albertista ja samalla katselet hänen maalauksiaan, niin voi että se kuulostaa hyvältä. Ehkä annoin kyseisen kirjan suhteen liian helposti periksi. Kävi nimittäin niin, että kun sain sen käsiini, niin ensimmäinen ajatus oli, että kirjaa olisi voinut tiivistää. Tosi epista ajatella noin lukematta, mutta minkäs sille mahtaa, kun sellainen tunne tulee. :D

      Poista
    4. Se on se historia mikä meikätyttöä ihastuttaa. Eihän se Akvarelleja Engelin kaupungissa eikä Jäljet eikä Yön kantajaa voita, mutta hyviä ajankuvauksia, miljöökuvauksia ja pohjatyö on todella hyvin tehty. Faktaa on vaikka muille jakaa. Tunnettuja suomalaisia historian merkkihenkilöitä. Nyt kun olen viihtynyt kirjan seurassa Edelfeltin elämän ehtoopuolelle, niin olenpa saanut olla huikealla matkalla mukana. On kuule vierailtu 1900-luvun maailmannäyttelyssä Albertin ja Aino Acten seurassa ym. ja tiedän mitkä taulut olivat Suomen paviljongissa mukana Larin Paraske ja Kristus ja Mataleena. Nimi ei saanut olla Suomen paviljonki, koska kuuluimme Venäjään. Nimi oli siis Venäjän läntinen Eurooppaan kuuluva paviljonki. Edelfelt oli maailman silmissä venäläinen taiteilija.

      Poista
  7. Hyvää pääsiäisen aikaa!

    Jenni Haukion toimittaman kirjan aion ehdottomasti hankkia itselleni jossain vaiheessa.

    Meillä on pieni tauko pääsiäisviikon vieraista, yksi lapsiperhe tuli jo tiistaina ja lähtivät tänään. Olen silti ehtinut lukea illalla sängyssä loppuun Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa, Oton elämää kakkososan. Niin mahtava kirja! Tekisi mieli lainata siitä monia, monia kohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso pohjoista taivasta on kokoelma, joka pitäisi olla jokaisessa suomalaisessa kodissa. Se on valtavan upea. Tosin en vielä tarkemmin ole ehtinyt lukea siinä olevia runoja, mutta selaillut sitä moneen kertaan ja lukenut sieltä täältä ja muodostanut yleiskuvaa.

      Mulla on tuo Andersonin kirja, mutta tajusin kun meinasin alkaa lukea, että se tosiaan on jatko-osa, joten pitäisi varmaan lukea se ykkösosa ensin. Andersonia ihailen suunnattomasti - siis myös ihmisenä.

      Poista
    2. Voi lukea toisinkin päin. Molemmissa Andersson kirjoittaa niin nykypäivästä kuin menneestäkin. Meilahti on traagisempi (en keksi parempaakaan sanaa).
      A. tarkkailee Ottoa niin kivasti, kriittisesti, mutta lämpimästi.

      Poista
    3. Marjatta, tämäpä olikin hyvä tieto. Jotenkin automaattisesti ajattelin, että Oton tarina pitää lukea järjestyksessä. Olipa hyvä, että tämä tuli puheeksi. En ole lukenut Anderssonia pitkään aikaan, joten nostelenpa nyt tätä teosta pinossani.

      Poista
  8. Ei ehdi tälle pääsiäiselle, mutta tuo pinossasi oleva Dazain kirja on ollut pitkään lukulistallani! Pistänpä uudestaan korvan taakse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mullakin yksi niistä kirjoista, joka on roikkunut lukulistalla jo vaikka kuinka ja kauan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä