Colombe Schneck: The Paris Trilogy

Joskus käy jotakin kuin ihmeen kaltaista, kun heti kirjan nähdessään, siitä sen enempää tietämättä, tulee vastustamaton halu omistaa kyseinen kirja.

Minulle kävi näin muutamia vuosia sitten Mallorcan Palman kaupungissa, kun näin Albertine Sarrazinin romaanin Astragal. Hämmentävää oli, että Patti Smithille oli käynyt samoin Sarrazinin romaanin kanssa. Smith on kirjoittanut Astragalin löytämisestä:

"I was on the lookout for something I had to have: a book that was more than a book, containing certain signs that might spin me toward an unforeseen path."

Smithin sanat kuvaavat hyvin tilannetta, joka johdatti minut myyntipöydälle, jolla lepäsi Colombe Schneckin teos The Paris Trilogy. Kyllä, minun oli saatava tämä teos omakseni ja niin olinkin jo kassalla maksamassa ostostani.

En tiennyt The Paris Trilogysta etukäteen mitään. En myöskään ollut edes kuullut Colombe Schneckistä.

Schneck (s. 1966) on ranskalainen kirjailija, dokumenttielokuvaohjaaja ja toimittaja, joka tuotannossaan on käsitellyt erityisesti identiteettiin, perhehistoriaan ja kulttuuriseen muistiin liittyviä aiheita.

The Paris Trilogy on autofiktiivinen teos Anne Ernaux:n jalanjäljissä ja Schneck myös tunnustaa teoksessa kiitollisuutensa Ernaux:n teoksille. Ernaux on Schneckin rohkaisuryyppy. Koska Ernaux on uskaltanut, päättää myös Schneck uskaltaa ja The Paris Trilogy on tämän uskalluksen tulosta.

Nimensä mukaisesti The Paris Trilogy jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat nimeltään Seventeen, Friendship ja Swimming - A Love Story.

Trilogia etenee pääosin lineaarisesti, mutta ajassa liikutaan myös käymällä juonellisesta nykyhetkestä välillä menneisyydessä. Eri osia yhdistäväksi tekijäksi nousee se, että tutuksi,  turvalliseksi ja pysyväksi luultu järkkyy, ja on opittava elämään muuttuneessa elämäntilanteessa. Trilogiaa kannattelevaksi teemaksi nouseekin kysymys epävarmuuden sietämisestä. 

*

Seventeen

Colomben vanhemmat olivat vasemmistoliberaaleja ja ammatiltaan he molemmat olivat lääkäreitä. Colomben kasvatus oli vapaata, eikä hänelle sen kummemmin asetettu rajoja. Lapsena hän elikin täyttä potentiaaliaan ilman että sukupuoli olisi rajoittanut hänen tekemisiään. Jopa niin, että toisinaan hän ajatteli kuuluvansa maskuliinisen il-persoonapronominin alle.

17-vuotias Colombe on onnellinen. Hänellä on rakastajia, joka saa hänet tuntemaan itsensä aikuiseksi. Vapauden tunne on huumaava.

"We have to make our own way, exercise our liberty, persevere with our will, be curious. Our parents and teachers have fought for that. We are the children of a new era."

Vapaus rikkoutuu, kun Colombe huomaa joutuneensa tyttöyden ansaan. Ruumis ja sen toiminnot pettävät Colomben ja varastavat hänen vapautensa. Pian Colombe huomaakin jo olevansa raskaana.

Aborttikuvauksen osalta taustatekstiksi asettuu Annie Ernaux:n teos Happening (L'Événement, 2000), jossa Ernaux kuvaa omaa aborttiaan. Colomben tullessa raskaaksi tilanne on kuitenkin hyvin erilainen, sillä eletään vuotta 1984, jolloin abortti on jo laillistettu Ranskassa.

Friendship

Trilogian toisen osan kerrontaratkaisu on kiinnostava, sillä siinä Colombe itse ja hänen ystävänsä Héloise kuvataan kolmannen persoonan kerronnan kautta, eikä kertoja varsinaisesti mene kummankaan heistä pään sisään, vaan tarkastelee heitä ikään kuin ulkopuolisena.

Tämä kerrontaratkaisu saa huipentumansa, kun kertoja ohimennen mainitsee, että Colombelle tehtiin abortti. Näin Colomben abortti näyttäytyy kuin minä tahansa asiana - tapahtumana, joka ei mitenkään määritä häntä. Abortti ohitetaan sivustakatsojan silmin aiheena, jota ei lähemmin tarkastella.

Frindship kuvaa ylemmän keskiluokan porvarillista elämää. Héloisen perhe kuuluu luokkajaottelussa ns. vanhan rahan edustajiin ja on huomattavasti varakkaampi kuin Colomben perhe. Luokkaa ja sen tyyppipiirteitä ja elämäntapoja tarkastellaan sosiologin silmin.

Colombelle isä on ankkuri, vaikkakin tämän avioliiton ulkopuoliset suhteet aiheuttavat turbulenssia. 

Trilogian toinen osa näyttää, miten tyttöjä ei pelasta sen enempää perhetausta kuin koulutuskaan ja he päätyvät perinteisiin äiti-vaimo -rooleihin. Aviomiehet pettävät sukupolvesta toiseen. Naisille maksetaan huonompaa palkkaa ja heidän etenemisensä uralla on miehiä takkuisempaa.

Héloise tekee kaiken niin odotusten mukaisesti kuin mahdollista on, mutta elämä ei palkitse hänen uurastustaan, vaan hän sairastuu vakavasti. Héloise kuitenkin pitää kiinni arvokkuudestaan loppuun asti. Colombe menettää paitsi ystävänsä myös isänsä.

Kirjoittamisesta tulee Colombelle yhä tärkeämpää ja hän joutuu huomaamaan, että hänen on valittava joko aviomiehensä tai kirjoittaminen. 

Swimming - A Love Story

Trilogian kolmanne osan taustalla voi nähdä kummittelevan Ernaux:n pienoisromaanin Puhdas intohimo (Passion Simple, 1991).

Yhteys Puhtaaseen intohimoon syntyy halun kautta. Tosin siinä missä Ernaux:n romaanissa intohimo ja pakkomielteisyys suuntautuu yhteen tiettyyn ihmiseen, kuvaa Schneck halua ja intohimoa sirotellummin. On paljon suhteita, jotka alkavat ja päättyvät. Vielä enemmän on sen odotusta, että rakastettu tulisi. Joko Colombe ei ole vielä tavannut rakastettuaan tai hän on tästä erossa. Usein suhteet kaatuvat siihen, että kukaan ei rakasta Colombea kuin hänen isänsä.

Yksityiskohtaisimmin kuvataan Colomben suhdetta Gabrieliin, jonka kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä, kuten mies itsekin toteaa. Suhde kestää 9 kuukautta, saman verran kuin raskaus. Sen jälkeen loppu. Uusi tyhjyys. Uusi eämän rakentaminen. Sen hyväksyminen, että epävarmuus on osa elämää.

Trilogian kolmannen osan nimi Swimming* nostaa kontekstikseen myös Deborah Levyn romaanin Uiden kotiin (Swimming Home). Ei niinkään sen vuoksi, että Schneckin ja Levyn romaaneilla olisi sinänsä yhteistä, vaan näissä teoksissa esiintyvän uimiseen liittyvän yleisemmän metaforistiikan kautta. Lisäksi Gabriel myös opettaa Colombea uimaan paremmin kroolia.

The Paris Trilogyssa uiminen on paitsi konkreettista ennen kaikkea oppimista luopumaan peloista. Uskallusta kohdata itsensä omana uutena kotinaan.

The Paris Trilogy on hyvin ranskalainen romaani. Se herättää vahvasti henkiin Pariisin, joka on tuttu elokuvista ja kirjoista sekä tähän kaupunkiin liitetyistä mielikuvista olivat ne sitten tosia tai eivät. 

Scheneckin tapa kirjoittaa on kevyt, mutta se on keveyttä, jonka tekee mahdolliseksi paino, joka on verhon takana. Ei suoraan nähtävissä, mutta vahvasti läsnä olevana. Schneck myös käyttää taitavasti hyväksi tyhjää tilaa ja kappaleiden välit jättävät lukijalle tilaa hengittää ja ottaa kerrottu sisälleen.

The Paris Trilogyn lukeminen tuntuu syvällä lukijassa. Se jättää tunteen siitä, että on päässyt todistamaan jotakin kirkkaan olennaista naisen elämästä. 

Colombe Schneck: The Paris Trilogy
240 sivua

Ranskankielinen alkuteos:  Dix-sept ans / Deux petites bourgeoises / La tendresse du crawl

Englanniksi kääntänyt Laura Elkin ja Natasha Lerner

Scribner (2024)

*ranskankielisessä teoksessa kolmannen osa nimi on La tendresse du crawl, joten käsittääkseni siinäkin 'crawl' viittaa uimiseen. Verbin crawl valinta on oivallinen, sillä se tarkoittaa myös ryömimistä, matelua ja konttaamista, jotka kaikki sopivat kuvaamaan Colomben kulkua kohti itsensä valitsemista.