”Sometimes I think of you as an ant I could burn under a magnifying glass, if I just look closely enough.”
Heti ensimmäisellä sivulla tuntui siltä, että nyt on naulat lyöty lukijan sydämen läpi ja tämä tunne jatkui noin kaksi kolmasosaa Mackintoshin romaanista. Seurasi vaihe, joka kesti lähes romaanin loppuun asti, jolloin nauloista löytyi kosolti ruostetta.
Cursed Bread on tukahdutettujen halujen, seksuaalisten fantasioiden ja eroottisen latauksen kirjallisuutta ja se on sitä komeasti, kunnes Mackintosh ei enää malta vain vihjata, vaan alkaa esittää asioita suoraviivaisemmin.
Sääli.
Kyseessä on pakkomielledraama. Violet ja hänen suurlähettiläsmiehensä muuttavat kylään, jossa romaanin päähenkilö Elodine asuu leipurimiehensä kanssa.
Pian melkein koko kylä on huumaantunut Violetista ja hänen miehestään. Moni haluaa heistä edes pienen oman palasen. Violet ei ole kuin kylän naiset. Hän on eteerinen, sex-appeal kaunotar, laskeutuvaa silkkiä, joka jättää jopa pyykkinsä kylän naisten pestäväksi.
Eipä aikaakaan kun Violetista tulee juorujen kohde.
”She orders her groceries in hampers from the city.
She bathes in milk and rose petals.
She sits out on the balcony all night, doesn't sleep.
The ambassador rescued her from an asylum.
She was a cabaret singer.
She was a whore.”
Elodinelle Violetista tulee pakkomielle, joka laajenee tämän aviomieheen.
Ilma on sakeana valheista. Valheiden päälle kerrostuvista valheista. Halu, käärme. Halun käärmehiukset.
Cursed bread sisältää kutkuttavan hienoja kuvia, joiden lukeminen on hyvin visuaalista.
Kylän naisten pestessä pyykkiä he saavat päähänsä pukeutua Violetin vaatteisiin. Olla hetken hän, olla hurmaus. Ilakoida Violetin kustannuksella.
Elodine varastaa Violetin huulipunan ja punaa sillä omat huulensa. Ja lisäksi
”I was wearing the blue dress that she chose for me; underneath it her own stockings, unwashed, tight across my skin.”
Alistamista ja alistumista, nöyryyttämistä, nöyryytetyksi tulemista.
Leipä on teoksessa vahva metafora. Elodine tarjoaa Violetille tuoretta leipää, mutta tämä ei suostu syömään sitä, vaan musertelee sen paloiksi käsissään. Leipä. Ruumis. Ota ja syö.
Ota, syö ja lue. Omalla vastuulla.
Sophie Mackintosh: Cursed Bread
184 sivua
Penguin (2023)
Penguin (2023)
Kommentit
Lähetä kommentti