Siirry pääsisältöön

J. M. Coetzee: Kesä


Tiedätte kyllä sen tunteen. Tiedätte sen kyllä. 


Sen tunteen, kun on mielensisäinen tarkka hahmotelma siitä, mitä lukemaltaan teokselta odottaa. 

Koska olin lukenut paljon englanninkielisiä kirjoja halusin seuraavaksi lukea jotain suomenkielistä. Jotain, joka olisi vankkaa ja koeteltua kieltä, jota useimmiten kirjoittavat he, jotka ovat kirjoittaneet jo paljon.

Vaelsin kirjahyllyn edessä. Otin käteeni. Hylkäsin. Otin käteeni. Hylkäsin. Otin käteeni. Hylkäsin. Jne. Kirjan valinta venyi, mikään ei tuntunut sopivalta, kunnes silmiini osui J. M. Coetzeen romaani Kesä, jonka joskus olen kotiuttanut kirjaston poistomyynnistä.

Coetzee ei ollut minulle uusi tuttavuus, sillä olen lukenut häneltä aiemmin kolme teosta: Pietarin mestarin vuonna 1997, Häpeäpaalun vuonna 2006 ja Elizabeth Costellon vuonna 2023.

Vuonna 1940 syntynyt etelä-afrikkalainen Coetzee on varsin palkittu kirjailija. Hän voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2003 ja Booker-palkinnon hän on voittanut ainoana kirjailijana peräti kaksi kertaa. Vuonna 1983 teoksesta Michael K:n elämä (Life & Times of Michael Kja vuonna 1999 teoksestaan Häpeäpaalu (Disgrace). Coetzee ei kaipaa julkisuuden parrasvaloja, vaan pysyttelee mieluummin syrjässä, eikä hän ole henkilökohtaisesti saapunut noutamaan kirjallisuuspalkintojaan. 


Kesä (2009, suom. 2011) on kolmas osa Coetzeen fiktiivisten omaelämäkertojen sarjaa. Sitä edeltävät teokset ovat nimeltään Poikavuodet (Boyhood 1988, suom. 1989) ja Nuoruus (Youth 2002, suom. 2003). Poikavuodet ja Nuoruuden on suomentanut Seppo Loponen, Kesän Markku Päkkilä ja ne on julkaissut suomeksi Otava.

Kesä alkaa Coetzeen muistiinpanoilla ja niihin se myös päättyy. Kyseessä saattavat hyvinkin olla kirjailijan todelliset muistiinpanot. Tähän tulkintaan minua yllyttää se, että Coetzeen romaanissa Elisabeth Costello teoksen nimihenkilö pitää luentoja, jotka ovat Coetzeen oikeassa elämässä pitämiä luentoja. 

Kesässä Coetzee oletetaan kuolleeksi ja teos koostuu hänen elämäkertaansa valmistelevan Mr. Vincentin käymistä, Coetzeen tunteneiden henkilöiden haastatteluista. Se, ovatko haastatellut fiktiivisiä vai eivät, ei selviä teoksesta. Haastateltavat joka tapauksessa eivät anna Coetzeesta ihmisenä kovinkaan hyvää kuvaa, joka luo teokseen ihan oman hykerryttävän ja samalla myös surua herättävän tasonsa. Uskoiko/pelkäsikö Coetzee, että muut näkivät hänet tavalla, joka haastatteluista käy ilmi vain onko kyseessä kirjallinen leikittely?


Ensimmäinen haastatelluista on Julia Frankl, jolla oli suhde Coetzeen kanssa. Julia kertoo, että Coetzeella - tästä lähtien tuttavallisemmin Johnilla - oli tapansa tarkastella itseään naisen katseen kautta. Julian mukaan

"Hänellä ei ollut ... vähääkään seksuaalista vetovoimaa. Ihan kuin hänet olisi ruiskutettu päästä varpaisiin jollain neutraloivalla aineella, kastrointiaineella."

"hänen rakastelussaan oli jotain autistista"

"seksistä hänen kanssaan puuttui jännite"

"Johnia ei ollut tehty rakkauteen"

Haastattelun jatkuessa Johnin sijasta sen päähenkilöksi nousee Julia itse.

*

Margot on Coetzeen serkku, joka kutsuu tätä "kolmikymppiseksi vailla tulevaisuutta" ja kysyy: "Miksi Johnilla ei ole miehistä auraa?"

Margotin haastattelussa John nähdään eräänlaisena sukunsa mustana lampaana, suvun ulkokehälle sijoittuvana, kummajaismaisena hahmona.

*

Adriana on Brasiliasta Etelä-Afrikkaan muuttanut nainen, jolla on kaksi tytärtä, joista toisen englanninopettajana John toimii. Hänen ensivaikutelmansa Johnista on, että tämä on "sopimaton avioliittoon". 

Adriana epäilee, että Johnilla on romanttisseksuaalisia tarkoitusperiä hänen tyttärensä suhteen. Jää kiistanalaiseksi, onko kyse vain Adrianan tulkinnasta. John joka tapauksessa kirjoittaa rakkauskirjeitä Adrianalle ja tämä jättää suuren osan niistä avaamatta.

Adriana toimii tanssinopettajana ja John ilmoittautuu hänen tunneilleen. Käy ilmi, että John, joka Adrianan mukaan ei ollut "yhtään mitään", vaan "pieni ihminen, vähäpätöinen pikkumies" oli tanssitunneilla täysi surkimus.

*

Martin tutustui Johniin, kun he olivat yhtä aikaa Kapkaupungin yliopiston työhaastattelussa.  Martinin mukaan Johnilla oli tietämystä monista asioista, mutta hän ei ollut perehtynyt erityisesti mihinkään ja hänen opetuksestaan puuttui intohimo.

Martinin haastattelussa korostuu, että John oli sopeutumaton, "harkitsevainen sielu", joka piti "kuukausipalkan tuomasta turvasta." Häntä kiinnosti "suureellinen runous": Neruda, Whitman ja Stevens.

*

Sophie oli Johnin kollega Kapkaupungin yliopistossa ja he - kaksi valkoista - järjestivät yhdessä kurssin mustan Afrikan kirjallisuudesta. Tämä, kuten Sophie tuo esiin, saattaa vaikuttaa kummalliselta, mutta jos he eivät olisi kurssia järjestäneet, ei sitä olisi tehnyt kukaan muukaan, koska Afrikkaa tuntevia opettajia ei juuri ollut.

Kesän verenkierrossa kulkevat Coetzeen (nyt lienee hyvä puhua sukunimellä) poliittiset huomiot valkoisten ja mustien välisestä epätasa-arvosta. Hänen perheensä palvelijat ovat mustia. Valkoiset ovat maanomistajia ja käyttävät hyväksi mustien työvoimaa. Rikkaat asuvat aitojensa suojaamina ja valkoisten miesten työnteolla on tabuluonne.

Apartheidin jälkeinen Etelä-Afrikka on teoksessa kompleksinen ja se vaikuttaa kaikkiin etelä-afrikkalaisiin olivat he mustia tai valkoisia. Erityisen haastavaksi nousee valkoisten yritykset tulla toimeen omien etuoikeuksiensa kanssa.

Coetzeesta muodostuu haastatteluissa kuva yksinäisenä ja ulkopuolisena miehenä, joka vielä aikuisikäisenä asuu isänsä kanssa. Teoksen lopussa olevissa muistiinpanoissa Coetzee hahmottelee erinäisiä juonikulkuja ja kertoo mm. isänsä tekemästä "henkilökohtainen tyytyväisyysindeksi" -nimisestä testistä. Kahdestakymmenestä pisteestä isä saa vain kuusi.

En tiedä, missä määrin Coetzeesta syntyvä kuva vastaa hänen todellista henkilöään. Minussa hän joka tapauksessa herätti suurta sympatiaa ja hellyyttä ihmistä ja ihmisen pyrkimyksiä kohtaan - tunteita, jotka lopullisesti sinetöi Coetzeen isän tyytyväisyystestin tulokset.

Kesässä todetaan, että "kirjan pitäisi olla kirves, joka rikkoo jäätyneen meren ihmisen sisällä." Omaa jäätynyttä mertani Kesä sulatti huomattavasti.



J.M. Coetzee: Kesä
299 sivua
Summertime (2009)
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava (2011)

Kommentit

  1. Kirjoitin Kesästä Kuukauden nobelisti -sarjaani. Postauksesi nosti mieleen kirjaa lukiessa syntyneitä ajatuksia. Kesä on hieno teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin äsken lukemassa tekstisi vuodelta 2016 ja en nyt muista, olenko lukenut sen aiemmin. Olemme joka tapauksessa kiinnittäneet kummatkin huomiota tuohon "Kirjan pitäisi olla kirves" -lauseeseen. Aika mainio sattuma.

      Coetzee on minusta kiinnostava tyyppi ja suosittelen sitä Elizabeth Costelloa, joka on aikamoinen. Mulla se vaan osui tosi huonoon lukuaikaan, enkä edes kirjoittanut siitä blogiin, mutta se on mainio.

      Poista
    2. Joskus noita samoja lainauksia sattuu. Täytyy olla lukijoihin ison vaikutuksen tehnyt kohta. Kiitos suosituksesta, pitääpä muistaa Elizabeth Costello.

      Poista
    3. Tuo saman lainauksen valituksi tuleminen on aina jännä juttu, kun kirja kuitenkin yleensä tarjoaa useita hyviä sitaatteja. Tässä kirjassa tuo lause, mihin molemmat kiinnitimme huomiomme on kyllä erityisen hieno, joten sikäli ymmärrettävää, että se tuli valituksi

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...