Voin kuulla mielessäni, miten yksi toisen jälkeen sanoo Hanako Footmanin Mongrelista: ihana ihana kirja. Eivätkä he mitenkään väärässä ole, mutta sitten tulee taas se mutta.
Törmäsin Mongreliin ensimmäisen kerran vajaa vuosi sitten tallinnalaisessa Rahva Raamat -kirjakaupassa. Teki kovasti mieli ostaa se omakseni, mutta hillitsin itseni. Kirja jäi kuitenkin mieleeni kummittelemaan ja myöhemmin varasin sen kirjastosta.
Sanalla Mongrel voidaan viitata sekarotuisiin koiriin, mutta yleisemmin se tarkoittaa risteymää, jolloin sillä voidaan viitata myös ihmiseen, jolla on monikulttuurinen tausta.
Mongrel kertoo kolmesta tytöstä, jotka teoksen myötä kasvavat naisiksi.
Teoksen nimen kautta päähenkilöksi nousee Mei, jonka isä on britti ja äiti japanilainen. Mei asuu isänsä kanssa Lontoossa ja hänen äitinsä on kuollut Mein ollessa 6-vuotias. Teinivuosina Mei huomaa, että hän pitää enemmän tytöistä kuin pojista ja hän alkaa haluta ystävältään Franilta muutakin kuin pelkkää ystävyyttä.
Yuki taas lähtee Japanista Lontooseen opiskellakseen viulunsoittoa. Haruki elää Japanissa, eikä tunne isäänsä. Harukin äiti kuolee tämän ollessa 13-vuotias, eikä hän tiedä, kuka hänen isänsä on.
Kirjassa seurataan tyttöjen kasvua aikuiseksi. Mei kipuilee äidittömyyden ja Frania kohtaan kokemiensa tunteiden kanssa ja purkaa pahaa oloaan viiltelyyn. On kiusaamista ja ulkopuolisuutta, kunnes Mei liittyy kuoroon ja kokeen vihdoin voivansa kuulua joukkoon.
Yuki rakastuu opettajaansa ja pian hän onkin jo äiti, joka liian usein jää yksin vauvan kanssa, kun hänen miehellään on monenlaista menoa. Hänen päivänsä täyttyvät yksinäisyydestä ja asioiden toistumisesta. Mustasukkaisuus raastaa Yukia.
Haruki asuu isovanhempiensa luona. Footman kuvaa, miten Harukin äiti kärsi pahasta kaamosmasennuksesta ja miten hän yhtenä päivänä ei enää tule kotiin. Sen, miten äiti kuoli Haruki saa tietää vasta vuosi myöhemmin. Kun isoisän kanssa tulee riitaa Haruki tekee äkkilähdön Tokioon, jossa hän ryhtyy seuranaiseksi ja prostituoiduksi.
Footman virkkaa tarinansa taiten isoin kimaltelevin silmukoin ja kuljettaa naisia eteen päin vuorotellen, kunnes heidän välisensä yhteydet tulevat näkyviksi.
Mongrel on tunteisiin menevä, melankolisen kirkas romaani, joka synnyttää minussa samansukuisia tunteita kuin Angie Leen elokuva Brokeback Mountain. Sisälle padottua, pidäteltyä. Miten kaikki olisi voinut mennä niin toisin, mutta niin ei tapahtunut.
Japaniin sijoittuvat kuvaukset ovat teoksen ehdotonta plussaa. Kaikkinensa Mongrel on upeasti rakennettu tarina, vaikka omaan makuuni siinä maistui loppua kohden vähän liika sentimentaalisuus. Tästä huolimatta uskallan väittää, että monelle Mongrel on jos ei nyt ihan täydellinen, niin joka tapauksessa hieno ja pitkään mielessä säilyvä tarina.
Hanako Footman: Mongrel
341 sivua
Footnote Press (2024)
Kommentit
Lähetä kommentti