Marlen Haushofer: Vi dödar Stella

Ehkä ihan aluksi olisi parasta pukea lämpimät hanskat käteen ja vasta sitten tarttua Marlen Haushoferin pienoisromaaniin Vi dödar Stella. Hanskat ovat tarpeen, sillä nyt on tiedossa kylmää menoa. Lauseet ja niiden välit jääpuikkoja täynnä.

Kuvittele perhe. Äiti, isä ja kaksi lasta, joista poika on tytärtä vanhempi. Siis ihan normatiivisen ideaalinen perheyksikkö.

Isän on leiväntuoja, ammatiltaan juristi. Äiti on kotirouva.

Kuvittele tämän perheen koti. Miten se on hyvällä maulla ja rahalla sisustettu ja miten kotiapulainen auttaa pitämään paikat järjestyksessä.

Huoneet täynnä aurinkoa. Ilmapiiri hyinen.



Stella on nuori nainen, jonka heti Haushoferin pienoisromaanin alussa kerrotaan kuolleen ja hänen kuolemansa - itsemurha - se sopii kaikille oikein hyvin.

Erityisen hyvin Stellan kuolema sopii tarinaa kertovan naisen mukaan Stellan äidille Luiselle, joka tyttärensä kuoleman jälkeen saa perinnön, jonka avulla "ostaa" itselleen nuori aviomies, joka ilman Luisen varallisuutta ei katsoisi häneen päinkään.

Käytin verbiä ’ostaa’. Se ei ollut oma valintani, vaan teoksen kertojalta suoraan lainattu.


Tarinan alussa nainen kertoo, että hänen ystävänsä Luise lähetti Stellan asumaan naisen ja tämän miehen perheeseen. Tätä ennen Luise oli lähettänyt tyttärensä luostariin.

Kirjoitin ystävä. Taisin käyttää väärää sanaa. Nainen kuvaa jo pitkään tuntemaansa Luisea seuraavasti:

”Alltid ville hon ha mina saker, på den tiden snodde hon åt sig mina suddgummin, lackskärp och korvsmörgåsar, senare ville hon ha de män som uppvaktade mig, och nu har hon med hjälp av sin dotter förstört min så mödosamt förvärvade frid. En olyckskorp är hon Louise, ful, tråkig och karltokig.”

Kovin kauniisti nainen ei suhtaudu mieheensäkään.

”Richard är ett mönster: omtänksam familjefar, uppskattad advokat, lidelsefull älskare, förrädare, lögnare och mördare.”

Avioparin suhde ei tosiaankaan ole lämpimimmästä päästä, vaikka Richard ei välttämättä tule panneeksi asiaa niin tarkkaan merkille. Hänellä kun on tärkeä työ ja runsaasti suhteita muiden naisten kanssa. Stellaakaan Richard ei jätä rauhaan.

Hinta, jonka nainen joutuu maksamaan kulissien ylläpidosta on kova. Mutta minne hän lähtisi. Hän on tottunut tiettyyn elintasoon ja näyttäähän kaikki ulospäin täydelliseltä.

Luettuani tämän pienoisromaanin sekä Seinän olen vakuuttunut siitä, että haluan lukea kaiken, mitä Haushofer on kirjoittanut.

Marlen Haushofer: Vi dödar Stella
Wir töten Stella (1958)
Ruotsintanut Rebecca Kjellberg
93 sivua

Thorén & Lindskog (2021)