Siirry pääsisältöön

Tahmima Anam: Kulta-aika

Sota ja ääriolosuhteet voivat tuoda ihmisestä esiin puolia, joiden olemassaolosta hänellä ei ole aikaisemmin ollut tietoakaan. Usein nämä uudet puolet ovat raadollisia, mutta Tahmima Anamin romaani Kulta-aika on ennen muuta kertomus yhden vaatimattoman ja perinteitä uskollisesti noudattavan naisen muutoksesta rohkeaksi taistelijaksi.
 
Tahmima Anam (s. 1975) on bangladeshilainen kirjailija ja Kulta-aika on hänen esikoisteoksensa. Tapahtumien näyttämönä on vuonna 1971 käyty 9 kuukautta kestänyt Bangladeshin itsenäisyyssota, jossa vastapuolina olivat Intian tukea nauttinut Itä-Pakistan ja Länsi-Pakistan. Sotaa edelsivät etniset, kielelliset ja poliittiset ristiriidat. Varsinainen lähtölaukaus sodalle oli, kun Länsi-Pakistan kieltäytyi tunnustamasta vuoden 1970 vaalitulosta ja aloitti sotilasoperaation Itä-pakistania vastaan. Sota päättyi Itä-Pakistanin itsenäistymiseen Bangladeshin valtioksi joulukuussa 1971. Anamin tarina on kerrottu itä-pakistanilaisten näkökulmasta ja keskeisenä tapahtumapaikkana on Dhaka-niminen kaupunki, joka on myös kirjailijan synnyinkaupunki. Anamin romaani kasvottaa Bangladeshin sisällissotaa tavalla, joka muistuttaa Chimamanda Adichien romaanista Puolikas keltaista aurinkoa, jossa aiheena on Biafran sota.

Kulta-aikaa voisi kutsua perinteiseksi kertomakirjallisuudeksi, jossa tapahtumat etenevät kronologisessa aikajärjestyksessä Bangladeshin itsenäisyyssodan historiallisia vaiheita noudattaen. Tämän tyyppinen historian esiintuonti romaanissa sopii minulle hyvin. Aiemmin moitin Kamila Shamsien romaania Jumala joka kivessä liian pirstaleisesta historiankuvauksesta. Anamin luomaa tarinaa lukijan on helppo seurata ja niinpä sainkin tästä teoksesta runsaasti tietoa Bangladeshin itsenäisyyssodasta.

Anam tarkastelee sotaa kotirintamalta ja pääosassa ovat Rehana ja hänen  lapsensa Sohail ja Maya. Rinnakkain Bangladeshin itsenäistymisen kanssa Rehanasta kasvaa itsenäinen nainen, joka tekee elämässään merkittäviä tekoja. Teoksen alussa Rehana on juuri jäänyt leskeksi ja hänen elämänsä on suuntaa vailla, kun poissa on aviomies, joka on toiminut perheen navigoijana. Naisvihamielinen kulttuuri jopa pakottaa Rehanan luopumaan väliaikaisesti lapsistaan, koska leskenä Rehanaa ei pidetä kelvollisena lasten huoltajana.

Kun Rehanan lapset kasvavat he aktivoituvat poliittisesti. Sohail lähtee taistelemaan vastarintajoukkoihin ja hänen sisarensa Maya osallistuu vastarintaan yliopistolla ja myöhemmin Kalkutan kaupungissa. Merkittävimpään rooliin vastarintatyössä nousee kuitenkin yllättäen Rehana, joka osoittaa suurta rohkeutta ja pelottomuutta tilanteissa, joita hän miehensä puolisona ei olisi uskaltanut edes kuvitella. Anamin romaanin viehätys onkin juuri siinä, että se osoittaa, miten valtavan paljon voimaa ihmisessä voi olla, kun hän vaan uskaltautuu sitä käyttämään.

Anam ei mässäile kauheuksilla, vaikka sodankäynti antaisi siihen runsaasti aineistoa. Merkillepantavaa Kulta-ajassa on myös kirjallisuuden lohdullinen voima. Rehana ja Maya ovat olleet välirikossa, mutta kun ollaan itsenäisyyden kynnyksellä, mutta vielä epävarmoja siitä, miten tulee käymään, he lukevat yhdessä turvautuen kumpikin lempikirjoihinsa. Rehana valitsee Muhammad Iqbalin kirjoituksia ja Maya vuonna 1913 Nobel-palkinnon voittaneen, kyseisenä ajankohtana kielletyn kirjailijan, Rabindranath Tagoren tekstejä.

Kulta-ajassa kohtaavat nuoruuden idealismi ja vanhempien ihmisten realismi. Rakkauskin häivähtää Rehanan elämässä, mutta romantisuus on siitä kaukana. Sodan jatkuessa Rehana murtaa bangladeshilaisiin naisiin liittyvät stereotypiat ja naisille asetetut rajoitukset. Rehana ei kuitenkaan ole kiiltokuvahenkilö, vaan hän syyllistyy myös moraalisesti hyvin kyseenalaisiin tekoihin, joita vastaan hän ei kykene puolustautumaan kuin äidin lastaan kohtaan tunteman rakkauden kautta. Rakkauden, joka vaatii tekoja, joiden kääntöpuolella on Rehanan musta omatunto. Anamin teoksessa tekojen hinnat ovat korkeita ja uhraukset suuria. Kulta-aika punoo yhteen maan ja ihmisen itsenäistymisen. Se luo juuret sekä Bangladeshin valtiolle että Rehanalle. Juuret, jotka saavat voimansa niin vedestä kuin verestäkin.


Tahmima Anam: Kulta-aika
320 sivua
Englanninkielinen alkuteos: The Golden Age (2007)
Suomentanut Heikki Salojärvi
Kustantaja: Basam Books


Kommentit

  1. Vasta tekstisi luettuani muistin, että olen tämän kirjan lukenut joskus. Paljon on vaipunut unholaan, mutta sen muistan, että kirja oli minusta kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa tämä teos ei etukäteen herättänyt mitään erityistä kiinnostusta, joten lukukokemus meni ennakko-odotuksiin nähden vahvasti myönteisen puolelle. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Enkunkielisessä kirjassa sen äidin nimi on "Rehana", ei "Rehata". Kummaa. Minua tosin ärsytti koko äiti, joka rypi menneen muutamassa tragediassa kaulaansa myöten. Kirja kokonaisuutena oli kyllä ihan hyvä, mutta Rehana tosiaan kävi hermoilleni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä Elegia, että otit tuon nimen puheeksi. Kyllä se on suomeksikin Rehana. Pitää korjata asia. Luin juuri vähän aikaa sitten kirjan, jonka nimi oli Rehata (tosin se oli paikannimi siinä teoksessa) ja olen nyt sekoittanut nämä nimet toisiinsa.

      Minusta taas Rehana oli kiinnostava hahmo, joka teki hurjia juttuja, joita ei olisi uskonut teoksen alussa hänen voivan edes tehdä. Kiitos kommentista!

      Poista
  3. En ala, luet niin hyviä ja kiinnostavia kirjoja... Mistä mä löydän enemmän aikaa päiviini?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaa lisää aikaa ebays:tä :) voi kun niin voisikin tehdä. Kulta-aika tosiaan oli paljon kiinnostavampi kuin mitä luulin alkaessani sitä lukemaan. Tämä sopii hyvin sellaiseen väliin, jos haluaa tietoa maiden historiasta. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. Seikkalin blogeissa etsimässä kirjoja lukupiiriä varten (kun pitäis keksiä jokin kiinnostava kirja syksyn ekaan kokoontumiseen, jota huomenna suunnitellaan). Tämä vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että tätä aion ehdottaa. Juuri tämäntyyppiset kirjat ovat ainakin aiemmin toimineet hyvin lukupiirissä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tulit maininneeksi niin tämä on kyllä aika oivallinen lukupiirikirja minustakin. Uskon, että ainakin omassa lukupiirissäni tästä pidettäisiin, kun on aika perinteistä kerrontaa, historiaa ja sitten vielä mielenkiintoinen päähenkilö. Jos tähän päädytte, niin toivottavasti on piiriläisten mieleen. :)

      Poista
  5. Vaikuttaa mielenkiintoiselle. Olen lukenut tosi vähän Basamin kirjoja. Minulle ei tule edes mieleen yhtäkään kirjaa omassa kirjastossa tältä kustantajalta. Basamin tietokaan ei ole oikein minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt kyllä minullakaan tulee oikein mitään Basamin kirjoja mieleen. Kulta-aika on ihan kelpo kaunokirjallinen esitys Bangladeshin itsenäisyyssodasta. Anamin tavassa kertoa on jotakin hyvin viehättävä ja Rehana on mielenkiintoinen henkilö, erityisesti se muutos, joka hänessä tapahtuu, on huimaa. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Niin houkuttavasti tästä kirjoitat (taas), että tekisi mieli letkauttaa tämäkin kirja lukulistalle! :) Oh, kun aika riittäisi kaiikkiin ihaniin! <3

    Mukavaa sadekeskiviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kaisa Reetta. Tämä on oivallinen hetkeen, jolloin haluaa lukea ns. perinteistä kirjallisuutta, jossa on vahva tarina. Olisikohan tämä sinun sanastollasi lukuromaani? :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä