Siirry pääsisältöön

PP Wong: The Life of a Banana

PP Wong on Lontoossa syntynyt kiinalaistaustainen brittikirjailija. Suoritettuaan yliopistotutkinnon arkeologiassa hän työskenteli kuusi vuotta näyttelijänä teatterissa sekä sivurooleisssa elokuvissa. Nykyisin hän toimii kirjailijantyönsä ohella www.bananawriters.com -sivuston editorina. Sivusto on itä- ja länsiaasialaisten kirjailijoiden äänitorvi. The Life of a Banana on hänen esikoisteoksensa.*

Tiesitkö, että Kiinassa asuu paljon banaaneja? Banaani on nimitys ihmiselle, joka on päältä keltainen ja sisältä valkoinen. The Life of a Bananan päähenkilö Xing Li on banaani, kuten myös hänen veljensä Lai Ker sekä heidän isoäitinsä, jonka luona he asuvat.

Banaanin elämä Briteissä on täynnä konflikteja, koska banaani on keltainen, kun taas britit ovat valkoisia. Joskus myös vähän punaisia, mutta eivät koskaan keltaisia. Xing Li joutuu kultuuriselle törmäyskurssille niin koulussa kuin kotonakin. Väli, jossa hän yrittää löytää oman identiteettinsä on ahdas ja ristiriitoja täynnä. Toisaalta on kysymys kiinalaisten ja brittien välisistä kulttuurieroista, odotuksista ja olettamuksista. Toisaalta taas kotipiirissä ovat vastakkain perinteet ja modernit elämänmuodot.

Koulunkäynti on Xing Li:lle tuskaa ensimmäisestä päivästä lähtien. Luokan kiusaajatytöille hän on taivaan lahja, johon käyttää kaikkia niitä keinoja, joilla tehdä luokkatoverin elämä helvetiksi. Xing Li:n nimeä väännellään, hänet jätetään porukasta, hänen eväilleen naureskellaan, häntä pilkataan, nimitellään ja uhataan ja hänelle tehdään monin tavoin tiettäväksi, että parasta mitä hän voisi tehdä olisi lakata olemasta. Banaanin ei kuulu asua Britanniassa.

Wong tavoittaaa koulukiusaamisen mekaniikan ja sen pinnanlaiset rakennelmat suurella tarkkuudella. Pääkiusaajan, Shils-nimisen tytön mielikuvitus ei tunne rajoja, mitä tulee Xing Li:n kiusaamiseen ja hän on valmis tekemään äärimmäisiä tekoja osoittaakseen tälle, että pääpissiksen kuningatarasemaa ei kenenkään sovi uhmata. Xing Li:n turva on hänen isoveljensä, kunnes tämä tekee tyhmyyksiä ja katoaa. Isoäidistä ei ole huolien kuuntelijaksi. Hänelle on tärkeintä, että lapset kunnioittavat vanhempia ihmisiä, käyttäytyvät hyvin ja saavat erinomaisia arvosanoja. Erityisen tärkeää on menestyä matematiikassa. Lai Ker tiivistää tilanteen osuvasti:

Look lil sis. If you want to be a proper Chinese you HAVE to be good at Maths. If you want to be a fake Chinese, then go bleach your hair blonde and call yourself Mary.


Wong kirjoittaa pirskahtelevasti. Hänen tekstinsä kirmaa kuin laitumelle päästetty varsa, jonka juoksentelu on villiä ja vapaata, mutta jonka taustalla on tarkka koreografia. Hänellä on ihan erityisen taitava taito värittää tekstiään sanoilla super, posh ja lots. Ne loksahtelevat paikoilleen kuin biljardipallot pusseihinsa ja luovat tekstiin menoa ja meininkiä. Lukiessani huomaan vähän väliä toteavani, että hyvänen aika sentään, miten maistuvaista tekstiä. Tekstin pintatason leikittelevä keveys kohtaa teoksen synkemmät sävyt kuin balsamicoetiikka ja oliiviöljy. Kuvioita. Kuvioita.


*
Perhe on Xing Li:lle monin tavoin arvoitus. On vaikea muodostaa omaa identiteettiään, kun ei tunne läheisiään tai saa heistä edes tietoa. Xing Li:n isä kuoli jo ennen hänen syntymäänsä, äiti hänen ollessaan 12-vuotias. Isoäidin talossa asuu myös eno Ho, mieleltään järkkynyt eksentrinen mies, jonka käytös on toisinaan pelottavaa. Isoäiti on vahvatahtoinen perheen koossapitäjä, jonka ajatukset siitä, miten tulee elää ja mitä tulee tehdä ovat lakitauluja, joita vasten perheen muut jäsenet kamppailevat. Isoäiti ei esimerkiksi  hyväksy tyttärensä Mein ryhtymistä näyttelijäksi. Hänelle näyttelijä ei ole samalla tavoin oikea ammatti kuin vaikkapa lääkäri ja juristi. Isoäidillä on kuitenkin toinenkin puolensa. Toinen elämä, josta Xing Li saa vähitellen vihiä. Myös enosta paljastuu asioita, joita Xing Li ei etukäteen olisi osannut kuvitellakaan.

Xing Li:n taistelua läpi teinivuosien leimaa rasismi ja erilaisuuden tunnot. Elämä kotona ja koulussa on valovuosien päässä toisistaan. Xing Li sukkuloi näiden kahden eri maailman välillä ja ystävystyy onnekseen koulussa Jay-nimisen pojan kanssa, jolla myös on värikäs perhetausta. Ratkaiseva merkitys on Jayn isän sanoilla: "Sometimes there are fights worth fighting for." Aina ei vaan ole helppo erottaa, mitä taisteluja kannattaa käydä, mistä luopua.

Kun elämä on raskaimmillaan lohtu löytyy Jayn esittämästä musiikista. Jayn huilu loihtii esiin joutsenen, joka ui pitkin mustaa vettä ja Xing Li:n sydän ui joutsenen mukana. Musiikki on pakopaikka ja vihjaus siitä, että kaikki kyllä järjestyy.

The life of a Banana on täynnä elinvoimaa, ristiriitoja ja nuoruuden kiperiä kysymyksiä. Kulttuurien välisistä törmäyksistä kertovat teokset ovat lempikirjallisuuttani ja PP Wong kuvaa erinomaisen elävästi, miten ahdasta on elää kulttuurien välisessä kuilussa. Jään innostuksella odottamaan, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi. 


PP Wong: The life of a Banana
269 sivua
Kustantaja: Legend Press

*PP Wongin esittelytiedot hänen romaaninsa alkulehdeltä

Kommentit

  1. Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja on mennyt minulta ihan ohi. Ei tosin mikään ihme, sillä nimi ei houkuttele ja tunnustan sivuuttavani ns. palkintopöydät kirjakaupoissa. Ehkä ei pitäisi. Tämän kirjan lisään ehdottomasti lukulistalleni. Arviosi perusteella on kirja juuri minua varten. Minuakin kulttuurien kohtaamiset - ja kohtaamattomuudet - kiinnostavat. Itsekin olen tavallaan ulkopuolinen joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tässä teoksessa on minusta aivan ihastuttavaa. Isoäidin murteellinen englanti on vielä mukava lisämauste. Koko tuo ulkopuolisuus ja kulttuurijutut on toteutettu huolella ja taidolla. Uskon, että tulet tykkäämään ja ilahduttaa kovasti, että aiot tutustua tähän romaaniin. En tiedä, onko tässä paljon kirjailijalle omakohtaista juttua, mutta vähän sellainen fiilis tuli (ihan positiivisessa mielessä), että tämä teos vaati tulla kirjoitetuksi ennen kuin PP Wong voi kirjoittaa muuta.

      Kiitos kommentista.

      Poista
    2. Käväisin tänään ohimennen kirjastossa tsekkaamassa, josko tämä Wongin kirja sieltä löytyisi - ja kylläpä vain löytykin! En olisi tästa kirjasta tosiaan osannut innostua pelkän nimen perusteella eli kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi! :))

      Tosin nyt kun ymmärrän, mitä kirjan nimellä tarkoitetaan, se ei vaikutakaan typerältä. Ajatella, miten ennakkoluuloista. :D Minähän karsastan "ruokaisia" kirjanimikkeitä.

      Poista
    3. Mahtavaa. Odotan jännityksellä, mitä mieltä olet "Banaanista."

      Poista
  2. Teema kiinnostaa kovasti, ja niin innostavasti tästä kirjoitat, että lisään lukulistalleni. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin tähän kirjaan tämän vuoden Baileys-ehdokaslistalla. Muutoin tuskin olisin tätä pannut merkille. Etukäteen minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia, mutta PP Wongin kieli vei mukanaan heti alusta alkaen. Siinä on jotakin sellaista tuoreutta ja mukaansatempaavuutta, johon ei ihan joka päivä törmää. Mukava kuulla, että sinäkin kiinnostuit. Kiitos kommentista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e