Kolme kirjaa -haaste

Kuvassa ne postauksessa mainitut kirjat,
jotka löytyvät omasta hyllystä

Kolme kirjaa -haasteeseen minut kutsui osallistumaan sekä Ulla että Kaisa Reetta. Kiitos teille molemmille tästä mukavasta haasteesta, jossa tarkoituksena on yksinkertaisest kertoa, mitkä kolme kirjaa haluaisi lukea uudelleen.

"Tehtävänasettelu" saattaa vaikuttaa helpolta, mutta mitä enemmän mietin kirjoja, jotka haluaisin lukea uudelleen, sitä vaikeammaksi kävi päättää, mitkä nämä kirjat olisivat. Ensimmäinen rajaus oli, että päätin keskittyä vain niihin kirjoihin, joista olen blogannut. Itse asiassa tämä filtteri sulki pois suuren osa niistä kirjoista, jotka ovat uudelleenlukulistallani.

Toinen rajaus oli, että päätin valita kirjoja, jotka olivat a) puhutelleet minua henkilökohtaisella tasolla erityisen paljon b) kaikkea muuta kuin tyhjentyneet ensimmäisellä lukukerralla c) jotka jättivät tunteen, että niitä haluaisi kaivaa syvemmältä. Yhteistä valitsemilleni teoksille on myös se, että ne ovat ikään kun palapelejä, joiden paloista vain osaa ymmärsin sovitella paikoilleen ensimmäisessä luennassa. Tosin mikään ei takaa, että onnistuisin sen paremmin toisellakaan kerralla, mutta nämä teokset joka tapauksessa jättivät halun käydä niiden kimppuun uudestaan.

Takana on hirveästi pähkäilyä. Listantekoa ja yliviivailua. Lopulta päätin käyttää hyväkseni sitä, että sain kutsun osallistua tähän haasteeseen kahdesti. Sehän tarkoittaa kolmea + kolmea kirjaa, eikös vaan?

No niin, mennään.

1. Claire Messud: The Woman Upstairs

Tällä teoksella osallistuin ns. Kohtaaminen-haasteeseen. Kirja oli minulle hyvin henkilökohtainen kokemus ja haluan lukea sen uudelleen, koska olin lukiessani niin täynnä tunteita, että osa teoksesta meni ihan ohi. Itse asiassa ostin tämän kirjan juuri hiljattain mahtavaan yhden euron ale-hintaan.

Kirjoitin:

Mitä se on tämä ihastuminen toiseen ihmiseen. Rakkautta, vastaisivat useimmat. Sitäkin, sanoo Nora ja minä nyökyttelen. Se on sitä, että toinen ihminen sytyttää valon elämisemme huoneeseen. Se on sitä, että toinen ihminen saa meidät tuntemaan, että olemme valittuja, ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Se on sitä, kun taideteos näyttää meille sellaisen salatun, jota emme voi sanoilla jakaa eteen päin. Se on kaipausta. Se on sitä, kun maailma antaa koskettaa kasvojaan. Se on sitä, kun näemme, että tällainen toinen kerros ylipäätään on olemassa.

2. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Statovcin Kissani Jugoslavian kohdalla haluan tutkia uudella lukukerralla erityisesti kissan symboliikkaa ja merkityksiä. Luultavasti juuri lukemani Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan tulee jollakin tavoin vaikuttamaan tapaani lukea Statovcin teos toiseen kertaan.

Kirjoitin:
Kissani Jugoslavia ulottuu moneen suuntaan, niin ajallisesti kuin teemallisestikin. Kerronta levittäytyy, mutta ei hajoa. Statovcin ote pitää. Siinä missä elämä kiertyy käärmeenä ihmisen ympärille, on rakkaus parasta vastamyrkkyä. Nukkekoti on kaunis katsoa, mutta epämukava elää. Jokainen, joka nukkekodista on lähtenyt, muistaa loppuelämänsä ajan sen tuskin kuulumattoman äänen, kun hän lähtiessään painoi oven viimeisen kerran kiinni. Sen hetken, kun vapaus lakkasi olemasta pelkkä sana.


3. Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma)


Hustvedtin teos on aivan huikea. En ole erityinen Hustvedt-fani, mutta tämän teoksen seurassa koin suuria hetkiä. Olen kiinnostunut sukupuolesta, sen esittämisestä ja sillä leikittelystä. Em. asioiden tutkimiseen Hustvedtin romaani on varsinainen aarreaitta.

Kirjoitin:
Säihkyvä maailma on täynnä viittauksia, filosofiaa ja naamioita. Se on pariisinpyörä, joka ei lakkaa kysymästä ja kutomasta yhteyksiä. Niin muotonsa kuin tematiikkansakin kautta Hustvedt asettuu tukemaan Harryn näkemystä polyfoniasta ainoana mahdollisena ymmärryksen tapana. Minulle Hustvedtin teksti on peili, joka näyttää minulle vilahduksen omista naamioistani. Kaikki näkemäni ei ole mukavaa, eikä sen pidäkään olla. 


4. Jhumpa Lahiri: The Lowland (Tulvaniitty)

Jhumpa Lahirin Tulvaniitty oli ensimmäisiä kirjoja, joista blogiini kirjoitin. Sen kohdalla haluan palata erityisesti itse tulvaniityn kuvaukseen ja siihen liittyvän symbolismiin ja miten edelliset kuvastavat veljesten välistä suhdetta (vai kuvastavatko?).



Kirjoitin:
Lowland, alava maa, täyttyy tulvavesistä keväisin. Ilmiö toistuu vuosittain sekä samanlaisena että ainutkertaisena.  Symbolisella tasolla veljekset kohtaavat toisensa alavalla maalla, välimatka sen enempää kuin kuolemakaan ei voi heitä erottaa. Lahirin tekstistä henkii ihmeellinen rauha ja seesteisyys. Hän ei korosta, eikä alleviivaa, vaan luottaa lukijan kykyyn lukea myös sitä, mitä ei ole kirjoitettu.






5. Xiaolu Guo: I am China

Olen lukenut Xiaolu Guolta kaksi teosta ja ne ovat vakuuttaneet minut siitä, että hän on kirjailija, jonka koko tuotannon haluan lukea.

I am Chinaa lukiessani koin järisyttävän suuria tunteita. Välillä en kerta kaikkiaan meinannut pysyä nahoissani ja teoksen luettuani olin hartaudesta hiljaa pitkän aikaa.



Kirjoitin:
Guon teksti vie minut torille. Tässä on torimyyjän pöytä täynnä punaisia kutsuvia tomaatteja. Ne ovat niin raikkaita, että ostan ison paperipussillisen kukkuroilleen. Kuljen halki torin ja tungen tomaatteja suuhuni nopeammin kuin ehdin niellä. Tomaattimehu valuu pitkin suupieliäni, valuu valkoisille vaatteilleni. Tiedän, ei pitäisi ahmia näin. Mielessä välähtää kylpyhuoneen kaapissa oleva Vanish-purkki. Whatever. Minä syön, minä ahmin. Nämä tomaatit ovat kasvaneet kirjallisten jumalien pellolla.




6. Shani Boianjiu: The people of forever are not afraid

Boianjiun teos kertoo naisista Israelin armeijassa. Se on pinnalta helppolukuinen, mutta sisältää lukuisia monimutkaisia kysymyksiä, joita minä ainakaan en yhdellä lukukerralla kyennyt hahmottamaan. Tiesin heti tämän romaanin luettuani, että tulen lukemaan sen vielä uudestaan.

Kirjoitin:
Laita kaasunaamari päähän ja astu telttaan, joka on täynnä kyynelkaasua. Ota kaasunaamari pois. Vastaa komentajan kysymyksiin: Rakastatko armeijaa? Rakastatko maatasi? Kumpaa rakastat enemmän, isääsi vai äitiäsi? Pelkäätkö kuolemaa? Moneenko kysymykseen ehdit vastata ennen kuin kyynelkaasu pakotti sinut juoksemaan pois teltasta? Opitko tämän harjoituksen avulla hallitsemaan paniikkiasi?


Näitä teoksia valitessani olen joutunut tekemään väkivaltaa muita lukemiani teoksia kohtaan. Listalta puuttuvat lukemani Toni Morrisonin ja Don DeLillon teokset, jotka ehdottomasti kuuluisivat tälle listalle. Jätin ne pois, koska en luultavasti tule lukemaan niitä uudelleen ennen kuin olen lukenut ne teokset, jotka minulla on heiltä vielä lukematta.