Siirry pääsisältöön

Tanskalainen tyttö (elokuva)

Kuva Finnkinon sivuilta
En ole vähään aikaan käynyt leffassa, mutta kun huomasin Tanskalaisen tytön tulleen esitykseen, ostin lipun samoin tein. Hyvä olikin, että niin tein, sillä katsomo oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Tom Hooperin ohjaaman elokuvan taustalla on amerikkalaiskirjailija David Ebershoffin romaani The Danish Girl (2000), jonka suomeksi on kääntänyt Markku Päkkilä ja kustantanut Otava. Kirja puolestaan pohjaa tositapahtumiin, joskin käsittääkseni suhteellisen suuria vapauksia ottanen ja elokuvan kohdalla fiktiivisyys lisääntyy entisestään.

Yhdellä lauseella ilmaistuna Tanskalainen tyttö kertoo taidemaalari Einar Wegeneristä (Eddie Redmayne), joka on nainen, mutta syntynyt miehen ruumiiseen. Tapahtumapaikkana on 1900-luvun alkuvuosikymmenien Kööpenhamina ja myöhemmin Pariisi sekä Dresden. Einarin vaimo Gerda (Alicia Vikander) on hänkin taidemaalari, mutta hänen menestyksensä on paljon hänen miestään vaatimattomampaa, eikä hän onnistuu saamaan taulujaan näyttelyihin.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Gerdan malli ei eräänä päivänä ehdi tulla paikalle ja Gerda pyytää miestään pukemaan jalkaansa naisen kengät ja istumaan hänen mallinaan. Näin saa alkunsa Einarin todellisen persoonan, Lili Elben, ulostulo. Kun Gerda alkaa maalata Liliä hänelle avautuvat myös taidemaailman kitsaat ja eklektiiviset portit.

Elokuvan vaikuttavimpia kohtauksia on kun Lili katsoo hänestä maalattuja kuvia ja ymmärtää, että muotokuviin on vangittu hänen todellinen sielunsa ja sydämensä. Einarina esiintyminen alkaakin käydä Lilille yhä vaikeammaksi, kunnes siitä tulee kokonaan mahdotonta ja hänen ja Gerdan avioliitto ajautuu kriisiin toisensa jälkeen.

Tanskalainen tyttö osoittaa, miten suuri merkitys sukupuolella on ja miten se toisessa kontekstissa on täysin merkityksetön. Einar muuntuu ulkoisesti Liliksi helpon tuntuisesti. Ei tarvita kuin peruukki, hame ja vähän meikkiä. Aluksi pelkäsin, että elokuvassa jäädään pukuleikin tasolle, mutta niin ei käynyt, vaan katsoja pääsi uimaan syvissä sukupuolivesissä. Eddie Redmayne on Lilinä aivan loistava. Muutamalla eleellä ja ilmeellä hänestä tulee nainen, joka hän on aina halunnut olla. Joku ehkä moittii Redmaynen näyttelijäntyöstä liiallisesta ilmetoistosta, mutta itse pidin siitä, että Redmayne osoittaa kerta toisensa jälkeen, miten pienistä asioista ulkoisesti on kysymys. 

Myös Alicia Vikander hehkuu roolissaan ja tunnetilojen kuvaamisessa hänen roolityönsä on uskottavaa. Lilin lapsuudenystävää Hans Axgilia (Matthias Schoenaerts), roolissaan putinmaisesti seksikkään kohtalonomaista miestä, olisin mieluusti katsellut enemmänkin. Ai että miksi? No tietysti siksi.

Tanskalainen tyttö on rauhallinen ja esteettisesti kaunis elokuva, mutta ei mikään väkisinväännetty mukataide-elokuva. Rakkautta elokuvassa on paljon, eikä se ole tavanomaisinta Hollywood-kamaa. Kirjaa en ole lukenut, mutta voisin kuvitella, että tämä on yksi niistä tarinoista, jotka sopivat erinomaisen hyvin juuri valkokankaalle. Toisaalta Lilin psykologinen kuvaus lienee romaanissa syvempää.

Kun Lili saa tietää, että sukupuolen korjaaminen on mahdollista, hän ei epäröi lähteä korjausprosessiin, vaikka siihen liittyvät vaarat ovat lääketieteellisesti valtavia, eikä asiassa ole aiemmin onnistuttu. Gerda ja Hans saattavat hänet junalle ja Hans toteaa Lilille, että hän ei ole elämänsä aikana pitänyt monestakaan ihmisestä, mutta sanoo Lilin olevan niistä kaksi. Hieno repliikki, jota kannattaa mietiskellä enemmänkin. Elokuva ei pääty rautatieasemalle, mutta loppu jääköön salaisuudeksi.



Linkki Finnkinon sivulle, josta pääsee katsomaan Tanskalaisen tytön trailerin.

Lili Elbe on kirjoittanut elämästään teoksen Man into Woman: The First Sex Change (tanskankielinen alkuteos: Fra Mand til Kvinde: Lili Elbes bekendelser (1931)


Kommentit

  1. Kirja oli valtavan hieno lukukokemus. Samaa odotan elokuvalta, jonka tähtenä loistaa yksi lempparinäyttelijä. Minä pidän hänen ilmeikkyydestään, joka näkyy myös kansikuvasta :) Pian elokuviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että elokuva vastaa odotuksiasi. On aina vähän riskibusiness, jos on ensin lukenut kirjan. Haluaisin kovasti kuulla, mitä mieltä olet elokuvatoteutuksesta, kun olet sen nähnyt. Lähtökohta ainakin on hyvä, kun lempinäyttelijäsi on elokuvassa. :)

      Poista
  2. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan aion mennä katsomaan! Traileri vaikutti huikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes tiennyt kirjasta ennen kuin muutama päivä sitten törmäsin jossain blogissa postaukseen. Toivotan hyvää elokuvaa!

      Poista
  3. Kävin juuri katsomassa leffan. Se oli visuaalisesti äärimmäisen kaunis, mutta jotain liiallista romantisointia siinä oli. Varsinkin kun tietää, että tarina perustuu tositapahtumiin, jotka eivät yhtä kauniita olleet. Eddie Redmayne oli roolissaan häikäisevä.

    Minäkään en tiennyt kirjasta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Ymmärrän romantisointikritiikkisi. Itse ajattelen niin, että ilman tiettyä romantisointia tämä tarina olisi ollut järkyttävän synkkä. Luen tätä elokuvaa niin, että vaikka on kyse vuorenkorkuisesta asiasta, niin rakkauden vuori on vielä korkeampi tai yleisemmin niin, että elokuvalla haluttiin luoda myös toivoa. Kiitos Jaana.

      Poista
  4. Eddie Redmayne on hyvä näyttelijä. Pidin hänen roolistaan Stephen Hawkingina, ja kun olin nähnyt mainospätkiä tästä, en edes tunnistanut häntä Lilynä, vaan luulin, että siinä kävelee kaunis nainen.
    Aion katsoa leffan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Marjatta! Menit sukupuolilankaan. Ihan loistavaa. Toivotan mukavia hetkiä elokuvan parissa. Minä en tiennyt myöskään Eddie Redmaynestä ennen tätä elokuvaa. En ole viime vuosina kovin paljon seurannut uusia elokuvia. Kiitos.

      Poista
  5. Suunnitelmissa on käydä tämän katsomassa. Odotukseni on maltilliset. Vähän ajattelin, ettei tämä ihan Hollywoodhöttöä ole, mutta kuitenkin ehkä vähän riskitön. Nostit nyt pikkuisen niitä odotuksiani.:) Kirjaa en ole lukenut, joten siltä suunnalta ei ole "paineita".
    Minua kiinnostaa kovin myös tuon Gerdan elämä. Näyttelijänä olen kiinnostuneempi Alicia Vikanderista kuin Eddie Redmaynesta, mutta katsotaan kuinka Eddiesta innostun. Ja nyt kiinnitän erityishuomiota Matthias Schoenaertsiin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi käydä hyvin tai huonosti. Toivon, että sinulle käy hyvin tämän kanssa. Minua alkoi kiinnostaa tuo Lili Elben teos. Muutoinkin kun pidän 1900-luvun alkupuolen jutuista jollakin erityisellä tavalla.

      Niin Matthias, googletin vähän ja tunnustan, että juuri tässä Tanskalaisessa tytössä hän on varsin syötävä. Semmosta ihanaa vaaran tuntua, jota on turvallista katsoa omasta pikku penkistä käsin. Sykähdytti! Sen kyllä varmaan jo aavistitkin. Kiitos Sanna ja toivottavasti nautit elokuvasta (ja Matthiasista).

      Poista
  6. Minulla olisi käyttämätön joululahjalippu elokuvateatteriin ja mietin, käyttäisinkö sen juuri tähän. Trailerin olen nähnyt (useampaan kertaan) ja kirjoituksesikin perusteella elokuva kuulostaa oikein hyvältä. Lisäksi luin aivan äskettäin Marja Björkin Pojan, joten aihepiirinsä puolesta tämä voisi olla jonkinlaista jatkumoa sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos transsukupuolisuus kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa. Minua alkoi kovasti kiinnostaa tämän myötä itse tämä ihminen Lili Elbe.

      Poista
  7. Tom Hooper on tehnyt todella vakuuttavia leffoja ja Redmaynekaan ei enää ärsytä minua. Tämän siis haluaisin nähdä pian, mutta vähän mietityttää, että pitäisikö lukea kirja ensin. Toisaalta ennen Oscareita haluaisin kuitenkin nähdä. Ikuinen ongelma kirjaan perustuvien leffojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta jos nyt luet kirjan ja se on ihan tuoreessa muistissa, niin varmaan tulee aika paljon verrattua, että mitä oli kirjassa ja mitä taas elokuvassa. Tosin tietysti tuo vertailu voi olla myös kiinnostavaa. Itsellä on sellainen tuntu, että jos lukisi tuon Lili Elben "Man to Woman" ensin, niin sen päälle ei kyllä voisi mennä katsomaan tätä tai tulisi liian suuri ristiriita.

      Ennen Tanskalaista tyttöä mainostettiin Colm Toibinin Brooklyniin perustuvaa elokuvaa eli sellainenkin on tulossa. Samoin Emma Donoghuen romaanista Huone on tehty elokuva, joka myös tulossa lähiaikoina.

      Toivon, että Tanskalainen tyttö on sinulle kiinnostava kokemus.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä