Rebecca Solnit: Men explain things to me and other essays

Lainasin Rebecca Solnitin esseet kirjastosta. Nyt myöhästymissakkoa tulee joka päivä lisää, sillä en haluaisi päästää näistä esseistä irti. En ollut osannut odottaa, että Solnitin esseiden sulattelu olisi niin hidasta kuin se on ollut. Yhtä vähän osasin odottaa, että hänen tekstinsä olisivat kuin kevätaurinko, joka paljastaa pölyn. Pöly tarkoitaa tässä tapauksessa blogikirjoitusteni laatua. Puhun luonnollisesti vain omasta blogistani.

Cision asettelee blogeja vuosittain järjestykseen ja nyt lokakuussa oli kirjallisuusblogien vuoro. Lämpimät onnentoivotukset sijoittuneille! Oma sijoitukseni kymmenenneksi oli suuri yllätys ja olen siitä luonnollisesti hyvin otettu. Jos kuitenkin ollaan rehelllisiä, Cision-sijoitus ei kerro mitään blogin laadusta. Cision mittaa ihan muita asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö listalle tänä vuonna olisi päätynyt kanssabloggareiden aivan erinomaisia blogeja.

Älyllinen löysyys on kamalaa ja Solnit saa minut näkemään sitä kaikkialla blogissani. Hän ei tosin puhu blogeista mitään, vaan nämä tuntemukseni ovat hänen kirjoitustensa tuottamia sivuvaikutuksia. Haluaisin olla yhtä viisas ja havainnoiva kuin Rebecca Solnit. Yhtä tarkasti yhteiskuntaa tarkasteleva. Yhtä tinkimättömällä sanan säilällä iskevä. Vaan en ole ja sen kanssa on elettävä. Siinä sivussa voin yrittää kehittyä paremmaksi.


Kaikkien asioiden asiantuntija

Aloin lukea Solnitin esseitä, koska häntä pidetään yleisesti miesselitys (mansplaining) -termin äitinä. Kyseinen osuus tässä esseekokoelmassa on kuitenkin lyhyt ja siinä yhteydessä paljastuu, että Solnit ei juurikaan kyseistä termiä edes käytä ja että se vakiintui kielenkäyttöön muiden kuin itsensä Solnitin toimesta.

Miesselittäjille naiset ovat tyhjiä astioita, jotka he täyttävät suunnattomilla tiedoillaan, kirjoittaa Solnit. Lainaan tähän yhteyteen Saara Särmän kuvausta miesselittäjistä, koska Särmä kiteyttää tämän termin osuvasti.

"Miesselittäjä voi tarpeen vaatiessa vedota koulutukseensa tai lukemaansa oppimäärään. Pitkä matikka, RUK:n johtajakoulutus, maisterius ja diploomi-insinööriys tukevat asian kuin asian hallitsemista. Lajinsa pahin miesselittäjä vaientaa keskustelukumppaninsa tytöttelemällä."*

Solnit kuvaa essessään, miten "Herra Erittäin Tärkeä" kysyi häneltä, tunteeko hän teosta nimeltä River of Shadows: Eadweard Muybridge and the Technological Wild West.  Kun Solnit yritti vastata miehelle, mies keskeytti hänet ja alkoi selittää, mistä kirjassa on kyse. Solnitin ystävä yritti useampaan kertaa huomauttaa, että kyseessä on Solnitin kirjoittama kirja, mutta "Herra Erittäin Tärkeällä" oli niin kova tarve julistaa mistä kirjassa on kyse, että hän ei aluksi huomioinut Solnitin ystävän sanoja ollenkaan. Myöhemmin kävi ilmi, että "herra Erittäin tärkeä" ei ollut edes lukenut kyseistä kirjaa, vaan pelkästään siitä kirjoitetun arvion. Totuus kirjasta hänellä kuitenkin oli hallussaan.

Se valtava huomio, jota Solnitin "Miesselitys-essee" on saanut osakseen kertoo osaltaan siitä, miten yleisestä asiasta on kyse ja miten merkityksellistä on, että tälle raivostuttavalle ja ylenkatseiselle miehiselle käytökselle on vakiinnutettu sitä osuvasti kuvaava termi. Jos olet nainen, olet taatusti törmännyt miesselittäjään. Jos olet perusmies, et kenties edes ymmärrä, mistä on kyse. Siitä, että näin on, on oltava äänekästä mieltä.

Kuka sinut omistaa

Solnitin kokoelman mielenkiintoisin essee käsittelee Virginia Woolfia, mutta en lähde avaamaan sitä tässä, vaan palaan tähän esseeseen, kun kirjoitan Deborah Levyn novelleista. Tämä Solnitin essee nimittäin avasi minulle Levyn kirjoistustapaa ihan uudella tavalla sekä sai minut pohtimaan kirjallisen teoksen tulkintaan liittyviä kysymyksiä yleisemminkin.

Teoksensa muissa esseissä Solnit käsittelee raiskausta, tasa-arvoista avioliittoa, naisten katoamista sekä vallankumousta. Raiskauskeskustelun konteksti on hyvin amerikkalainen, mutta pääpiirteissään se kuvaa myös suomalaista raiskauksen ympärillä käytyä keskustelua ja tämän keskustelun puuttumista. Muutama fakta:

USA:ssa raportoidaan raiskaus noin joka kuudes minuutti. Tosiasiassa raiskausten määrä on tietysti tätäkin suurempi, koska kaikista niistä ei ilmoiteta. Viideosa amerikkalaisista naisista raiskataan heidän elämänsä aikana, mutta tiedotusvälineissä raiskauksista puhutaan ikään kuin ne olisivat harvinaislaatuisia poikkeustapauksia. Republikaanipoliitikot ovat menneet jopa niin pitkälle, että heidän mukaansa raiskausta seuraava raskaus on Jumalan lahja. Kuulostaako tutulta? Samansuuntaisia on lausuttu Suomessakin.

Solnit huomauttaa, että väkivallalla ei ole rotua, luokkaa, uskontoa tai kansallisuutta. Niiden sijaan sillä on sukupuoli, joka ei tietenkään tarkoita, että kaikki miehet olisivat väkivaltaisia. Tosiasia kuitenkin on, että perheväkivallan uhrina kuolee enemmän amerikkalaisia naisia kuin amerikkalaisia sotilaita kuolee terrorismin vastaisessa sodassa.

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on Solnitin mukaan pohjimmiltaan kyse halusta kontrolloida. Tämä on Suomessa tullut selkeästi esiin pakolaisten kasvanutta määrää seuranneessa raiskauskeskustelussa. Yhtäkkiä osa suomalaisista miehistä on "herännyt" puolustamaan suomalaisia naisia ja alkanut partioimaan kadulla ikään kuin raiskauksia ei ennen olisi lainkaan tapahtunut.

Julkisessa keskustelussa väkivallan sukupuolittuneisuutta ei useinkaan oteta huomioon. Solnit lainaa Nicholas D. Kristofia, joka kirjoittaa: "Women worldwide ages 15 through 44 are more likely to die or be maimed because of male violence than because of cancer, malaria, war and traffic accidents combined."

PISTE.


Nainen kadoksissa

Tämänvuotisilla Helsingin kirjamessuilla sattui mielenkiintoinen tapaus. Aito avioliitto -yhdistys oli kaikessa hiljaisuudessa ja ilman lupaa pystyttänyt ständinsä messuille. Messujärjestäjät poistivat yhdistyksen messutilasta.

On tärkeää panna merkille, että kysymys siitä kuka saa mennä kenenkin  kanssa naimisiin ei pohjimmiltaan liity naimisiinmenijöiden sukupuoleen. Solnitin mukaan kyse ei ole siitä, saako nainen naida naisen tai mies miehen tai joku-muu-sukupuolinen joku-muu-sukupuolisen, vaan siitä, että tasa-arvoinen avioliitto on uhka perinteisille sukupuolirooleille. Samaa sukupuolta olevat puolisot ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia ja tämän vuoksi heidän liittonsa horjuttaa rakennelmaa, jossa mies on itseoikeutetusti suhteen pää ja nainen hänen alamaisensa.

Naisten näkymättömiksi tekemisen tavat ovat moninaisia. Solnit huomauttaa, että nainen katoaa sukupuuhun, kun vain miehen puolinen perimälinja tulee raportoiduksi. Naiset katoavat avioliiton solmimisen myötä ottaessaan käyttöön miehensä sukunimen. On oikeasti aika hullua, että naisesta käytetään sen tapaisia ilmaisuja kuin rouva Ari Korhonen. Vaikka tämä ei Suomessa ole nykyisin enää kovin yleistä, etikettisääntöihin kyseinen puhuttelu edelleen kuuluu.

Monet naisista katovat burkhan taakse ja vielä suurempi osa kotiin hellan ääreen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että aina kun poliitikot puhuvat naisten oikeuksista jäädä kotiin hoitamaan lapsia on asialla toinenkin puoli, jota he tosin eivät sano ääneen. Kyse on kontrollista ja naisen pakottamisesta julkisesesta tilasta takaisin yksityisen piiriin. Pois sieltä, missä käytetään valtaa ja tehdään koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä. Tämänkaltaiset äänenpainot, joita Suomessa ovat esiintuoneet konservatiivisia arvoja edustavat poliitikot, ovat poliittista retoriikkaa, joka pyrkii kätkemään todelliset tarkoitusperänsä.

Mielikuvien voima

Solnitin esseeskokoelman viimeinen essee käsittelee Pandoran lipasta ja vallankumousta. Kreikkalaisessa mytologiassa Pandora on paitsi maailman ensimmäinen nainen, myös nainen, joka avaa lippaan  ja  näin tehdessään päästää pahat voimat vapaaksi. Tämä merkitsee ihmisen paratiisillisen elon loppua.

Solnit kiinnittää huomionsa siihen, että ideoita ja ajatuksia, jotka on päästetty vapaaksi ei enää voida lukita lippaaseen uudelleen. Lainsäädäntöä voidaan muuttaa ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii abortin kieltämiseen liittyvä keskustelu Puolassa. Naiset nousivat vahvasti vastustamaan tätä lakimuutosta, mutta vaikka tämä lakimuutos tehtäisiinkin, sillä ei voida poistaa sitä, että naisten tietoisuudessa ja mielikuvissa on ja pysyy näkemys siitä, että naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.

Vallankumous ei Solnitille edustakaan niinkään ensisijaisesti konkreettisia toimia, kuten esimerkiksi sotilasvallankaappaus, vaan hänen mukaansa todellisin vallankumous tapahtuu ihmisten mielikuvissa. Tästä feminismi toimii erinomaisena esimerkkinä ja tämän vuoksi feminismi on vaarallista ja poliittista. Se tekee työtään ihmisten mielikuvissa, eikä tapahtuneita muutoksia voida kumota konservatiivipolitiikalla. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että vihapuhe feministejä kohtaan on Suomessa kasvussa. Raiskaus- ja tappouhkauksista on tullut arkipäivää monille feministeille. Naisvihamieliset tahot pyrkivät hiljentämään erityisesti naisten, mutta myös tasa-arvoa kannattavien miesten äänen julkisuudessa.

Feministit, pidetään meteliä!



Rebecca Solnit: Men explain things to me and other essays (2014)
130 sivua
Kustantaja: Granta

*Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä - opas hauskempaa elämään. Olen kirjoittanut tästä teoksesta tässä