Kuka keksikään antaa tämän novellikokoelman nimeksi Eurooppalaisia rakastajia, hänelle annettakoon tässä virallisesti tiedoksi, että se on nimi, jonka "ostin" hetkeäkään miettimättä. Syy edelliseen on se, että Eurooppa, tuo tai tämä (puhujasta riippuen) vanha manner, joka niin tuhannen monituista kertaa on tallottu ja jalanjälkiä täyteen jätetty, kuten mm. Ljudmila Ulitskaja huikaisevassa romaanissaan Daniel Stein (klik) tuo esiin, on aina vaan se kaikkein rakkain, on kuin ruttuun rypistetty rakkauskirje, joka saapui perille vasta kun rakastajasta oli jo luovuttu (hirmuisen kivun kautta), mutta joka siitä huolimatta on säilytettävä, koska siinä vuosien päästä tiivistyy niin kauniisti nostalgia.
Rakastajat, kuka heitä voisi vastustaa. En minä ainakaan.
*
Sentimentaalisiin Eurooppaa ja rakastajia kohtaan tuntemiini tunteisiin Forsströmin novellit eivät vastaa lainkaan. Ehei, ne toimivat tyystin toisella maaperällä ja mitä rakastajiin tulee, voi heitä. Voi noita rakastajia! Voi ihmisen tytärtä ja poikaa! Eivät Forsstsrömin rakastajat ole nimensä veroisia, jos edes täyttävät sitä ahdasta paikkaa elämästä, joka heillä on käytettävissään. Forsström totisesti luo ironisen ilotulituksen novellihenkilöiden ja teoksen nimen välille. Kun olin pari ensimmäistä novellia lukenut, olin valmis julistamaan suuria. Ihan niin yksinkertaiseksi asia ei kuitenkaan osoittautunut.
Kokoelman ensimmäiset novellit ovat loistokkaita. Novelli 'Se oikea' on niin moniäänisen runsas ilakointi sen oikean etsinnästä, että alan jo katsella kirjahyllyni Mihail Bahtin -osaston suuntaan. Naurattaa ja välillä raivostuttaa novellin päähenkilö kaikkine totuuksineen. Hän tietää suvereenilla varmuudella, miten tätä elämää eletään. Erityisen hilpeää on Forsströmin tapa käyttää novellissa lyhenteitä, kuten vaikkapa ns. ja esim. Kielellisesti novelli on hillittömän realistinen, mutta samaan aikaan kieli pullistaa poskea.
Yhdeksi kokoelman lempinovellikseni nousee lyhyt novelli nimeltä 'Vauva', joka muutamalla sivulla naulaa parisuhteen päättymisen jälkeisen tuskan ja sen kivun, jota ihminen tuntee, kun entinen rakastettu toteuttaa toisen kanssa ne unelmat, jotka ex-rakastetultaan kielsi. 'Vauva' on karu kokemus, erinomaisesti itsensä kurissa pitävä ja lyhyesti paljon ilmaiseva.
*
Novelli 'Basel by Night' kertoo miehestä, jonka päässä pyörii pelkästään paneminen ja jolle naiset ovat esineitä, joita hän omalla mittarillaan järjestelee. Juu, novellimiehen kaltaisia miehiä riittää inhorealistisiin lukemiin asti. Juu, tätä varmaan kuuluu lukea jossain hauskassa tyylilajissa. Juu, tässä on kierre suhteessa kokoelman nimeen.
Mutta on niin, että tämä miestyyppi, tämä naisten arvostelija, tämä naisten perseiden, tissien ja pillujen kommentoija, tämä fiktiivinen jääköön-nyt-nimi-mainitsematta on laji, josta en enää jaksa löytää mitään hauskaa. 'Basel by night' sammuttaa kiinnostukseni Forsströmin kokoelmaa kohtaan ja jätänkin sen pariksi päivää sivun, että tämä maailmanhistorian ihmeellisin lajike, tämä naisia luokitteleva täydellinen herra panomies, tämä jormaproosan itse itsensä oikeuttanut sankari ei pääsisi pilaamaan kokoelman loppuja novelleja.
Lukutauko tekee hyvää, sillä seuraavassa novellissa, joka kantaa nimeä 'Lisa' on ihan eri meininki. Forsström ui rintauintia pakolaisnaisen sieluun ja ruumiseen ja lopputulos on komeaa, surullista ja vahvasti todelta maistuvaa.
Eurooppalaisia rakastajia huipentuu pitkään novelliin nimeltä Roar, joka minulle on kiinnostavin rakenteensa takia. Forsström kuvaa muutamia ihmisiä eri näkökulmista ja liimaa heidät yhteen seksillä, sen puutteella ja halulla. Hieman vierastan puhekielen käyttöä ja varsinkin novellissa kuvatun teinin puhetapaa, joka ei kuulosta kovin autenttiselta. Roarissa tapahtuu kuitenkin kiinnostavia liikahduksia ja Forsströmin kuvaustapa tekee novelllista hyvin visuaalisen.
Eurooppalaisia rakastajia ulottuu teemallisesti laajalle. Siitä löytyy reipasta kokeellisuutta, joka tosin väliin tuntuu jossain määrin itsetarkoitukselliselta, kuten novellissa Hic sunt leones, joka on kirjoitettu lääkärien käyttämällä lyhennekielellä. Yllätyksellisyyttä ja tuoretta otetta on kosolti, joka taas kerran todistaa, että taitavissa käsissä novellista on moneksi.
Jan Forsström: Eurooppalaisia rakastajia (2016)
218 sivua
Kustantaja: Teos
#novellihaaste - 12 novellia
Novellihaasteen esittely (klik)
Novelli on kyllä siitä metka, että siitä tosiaan on moneksi ja taitavissa käsissä kerrassaan herkuksi. Tämä novellikokoelma ei ehkä ole ihan minulle, mutta sehän on vain metkaa sekin, että moneksi on meitä lukijoitakin :)
VastaaPoistaSen perusteella, mitä tunnen sun kirjamakua, niin tämä ei tosiaan taida olla sulle ihan sieltä ykköspäästä. On tässä kyllä muutakin kuin mistä edellä kirjoitin ja taituuruutta löytyy, mutta myös epätasaisuutta. Ehkä tuo yksi ukkeli pääsi postauksessani liikaa esiin, mutta kun ei aina jaksa vaan ymmärtää (eikä edes halua novellin tarjoamaan täkyyn tarttua), vaan sitä haluaa olla vihainen ja raivoissaankin välillä. Kiitos Katja!
PoistaVaikuttaa todella mielenkiintoiselta, kun on sinustakin irrottanut noin monenlaisia tunnelmia. Mutta niinhän ne novellit tekevät, että kaikin puolin hieno haaste sinulta! Rakastan - rakastan ja rakastan, hirveä sana, niin kova kolina siinä :) - varsinkin tuota lausettasi 'Rakastajat, kuka heitä voisi vastustaa. En minä ainakaan.' Voisiko sen paremmin sanoa, yksinkertainen lause joka sisältää miljoona tarinaa...
VastaaPoistaLeena, olet kyllä ihana tapaus. Totta tosiaan nämä novellit herätti monenlaisia tunteita ja se on iso plussa ja tuhat kertaa parempi kuin jos ei herättäisi mitään. Parin ensimmäisen novellin jälkeen olin tosi innostunut, mutta sitten tuli se eräs herra, jota en nyt millään jaksanut ymmärtää. Sen voin luvata, että jos näihin novelleihin tartut, niin aika jänskiä yllätyksiä tulee vastaan.
PoistaNiin, rakastajat ovat heikko kohtani. :D Kiitos paljon kommentista!
Lupaavan kuuloinen, selkeästi erilaisia tunteita herättävä novellikokoelma. Se siinä mua kiehtookin, yhden kirjan aikana voi päästä monenlaisiin tunnelmiin ja seuraamaan erilaisia tilanteita. :)
VastaaPoistaTiia
Tässä kokoelmassa tilanteet ja tunnelmat levittyvät hyvin laajalle. Forsström venyttää novellin rajoja ja kokeellisuutta on kokoelmassa reippaasti. Kiitos!
PoistaMinäkin olen ihastellut tämän kirjan nimeä: miten siinä kaikki tuntuukin olevan kohdillaan. Novellikokoelmissa on varmaan aina jonkinlaista epätasaisuutta. Nyt tekisi mieli lukea nuo ensimmäiset novellit - ja toki koko kirja.
VastaaPoistaNovellihaasteesi on ihana. ♥
Usein novellikokoelman nimi on jonkun kyseisessä kokoelmassa olevan novellin nimi, mutta tässä suhteessa tämä on poikkeus, sillä mikään novelleista ei kanna nimeä Eurooppalaisia rakastajia. Tästä johtuen kaikki novellit peilaantuvat tuon nimen kautta ja juuri sitä kautta pitäisi tulkita myös tuo Basel by Night, joten se mitä kirjoitin ei ole ollenkaan mikään totuus ko. novellista.
PoistaKiitos. Miten olisi? :D :D :D