Siirry pääsisältöön

Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä (Granta 1)

Siitä asti kun luin Taiye Selasin romaanin Ghana ikuisesti (Ghana must go, 2013) olen malttamattomasti odottanut, että saisin lukea lisää Selasia. Ghana ikuisesti oli valtava elämys, sen kieli niin aamukasteen kirkasta, että muistan, miten toisella lukukerralla lakkasin välillä kokonaan lukemasta antaakseni itseni täyttyä äärimmilleen Selasin sanoista. En lue kovin usein kirjoja kahteen kertaan ja kolmeen kertaan vielä harvempaan. Ghana ikuisesti on kuitenkin yksi niistä teoksista, johon tulen taas jonain päivänä tarttumaan.

Selasi-nälkääni tyydyttääkseni päädyin nyt lukemaan hänen debyyttinovellinsa, noin 40-sivuisen tarinan nimeltä Afrikkalaistyttöjen seksielämä (The Sex Life of African Girls, 2011), joka on julkaistu ensimmäisessä suomalaisessa Grantassa (Teemanumero Ruoka, 2013). Englanninkielisen version julkaisu puolestaan näki päivänvalonsa vuoden 2011 brittiläisessä Grantassa.

Novellin nimi on huomiota herättävä ja se herättää monenlaisia odotuksia. Mielessäni  häivähtää nigerialaisen Chika Unigwen romaani On Black Sisters Street (klik) ja mietin, onko tässäkin tarinassa kyse prostituutiosta vaiko kenties ehkä ympärileikkauksiin liittyvästä problematiikasta. Paljastamatta sen enempää voin kertoa, että se kulma, jonka kautta Selasi luo yhteyden novellinsa otsikon ja itse tarinan välille on ironisuudessaan varsin yllättävä.

Afrikkalaistyttöjen seksielämä on kerrosteisesti kuvattu tarina 11-vuotiaasta Edemistä, joka lähetetään asumaan enonsa luokse Accraan. Eno on varakas mies, jolla on useita palvelijoita ja jonka talossa Edem tutustuu myös serkkuunsa Comfortiin, joka on innokas lukija ja jolta kirjoja lainaamalla myös Edem löytää fiktion maailman.

Selasi luo tarinaansa vähitellen ruuvia kiertäen kuin keräten myrskypilviä taivaalle. Vaikka tämä novellli ei kielellisesti yhtä loistava olekaan kuin Ghana ikuisesti on jo tässä nähtävissä, että Selasille kieli on pensseli, jolla hän maalaa taitavasti. Tarina on kerrottu sinä-kertojan kautta ja vaikka usein toisen persoonan kertojan käyttö on lähinnä rasittavaa Selasi onnistuu tämän kerrontaratkaisun myötä vetämään minut tapahtumiin niin, että välillä tuntuu kuin kertoja puhuttelisi suoraan minua.

Naisista ei tässä kertomuksessa puhuta kauniisti. Sana 'huora' toistuu usein ja on itsestäänselvää, että nainen ilman lasta ei ole oikea nainen lainkaan. Patriarkaattinen arvomaailma saa kihisemään ja tekisi mieli antaa litsari useammallekin novellin mieshenkilölle.

Afrikkalaistyttöjen seksielämässä valmistellaan joulua ja Edem osallistuu puuhaan omalta osaltaan hänkin. Lukijana minä teen omaa valmistautumistani ja odotan malttamattomasti ratkaisevaa käännettä, mutta kun se sitten tulee tapahtuu se täysin yllättäen ja erilaisena kuin mitä olen osannut aavistaa. Äkkiä novellin nimen koko ironinen irvokkuus lävähtää kasvoilleni ja minun tekee mieli lukea Selasin novelli heti uudestaan hänen tarjoamansa yllätyksen näkökulman kautta.



Taiye Selasi: Afrikkalaistyttöjen seksielämä
Julkaistu Suomen Grantassa, osa 1 Ruoka
Novellin on suomentanut Marianna Kurtto


Tulen varmasti jatkossakin tuomaan yksittäisiä Granta-sarjassa julkaistuja novelleja blogiini, sillä koen ihanan ylelliseksi keskittyä vain yhteen novelliin kerrallaan

Kommentit

  1. En muista luinko tämän vai Ghanan ikuisesti ensin. Tämä novelli ei lopulta jäänyt kovin hyvin mieleeni, voisin lukea sen uudelleen. Ghana ikuisesti on yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, joita viime vuosina olen lukenut. Rakastin sitä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ghana ikuisesti on sitten meidän yhteinen rakkaus. :D Mullakin se on yksi ihan kaikkein parhaita kirjoja, jotka olen viime vuosina lukenut. Ja tosiaan vaikka sen kahdesti olen jo lukenut niin tekisi mieli lukea vielä taas uudestaan. Tosin sitten tietysti hieman pelottaa, että mitä jos sen taika onkin kolmannella lukukerralla hävinnyt. No ei kyllä varmasti ole, mutta kaikkea sitä tulee mieleen.

      Poista
  2. Voi vitsit, enpä tiennyt että Selasi on kirjoittanut tällaisen novellin, mutta täytyy ehdottomasti lukea. Ghana ikuisesti ei ole lempparini, mutta hyvä ehdottomasti!

    Olen itse joskus miettinyt, että pitäisikö kirjoittaa yksittäisistä novelleista novellikokoelmien sijaan. Joskus kun yksi novelli herättää paljon ajatuksia, mutta sitten kokonaisesta novellikokoelmasta kirjoittaessa se katoaa sellaiseen yleisplätinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli aikanaan yllätyksenä, että Selasin novelli löytyy Grantasta. Itse tosiaan aion jatkossakin kirjoittaa välillä vaan yhdestä novellista ja erityisesti noiden Grantojen novellit/kertomukset on sellasia, että niitä on mukava lukea romaanien välillä. Harmittaa, että en kirjoittanut aiemmin yhdestä Statovcin novellista. Ajattelin silloin vielä, että lukisin kyseisen Grantan kokonaan, mutta en sitten ehtinytkään ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon.

      Poista
  3. Tuo Ghana ikuisesti on hyllyssä, ajattelin päästä aloittamaan sen joskus tässä syksyn mittaan, suunnitelmissa on pitää blogissa pienimuotoiset Afrikkaviikot (kauheaa laittaa kokonainen manner 'yhden varjon alle', mutta täällä kaukana pohjolassa kun ollaan niin ehkä moinen anteeksi annetaan... Varsinkin naispuolisten kirjailijoiden teokset kiinnostavat.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kareta, mikä sun blogin nimi on? Seuraisin mieluusti, mitä luet Afrikka-viikolla. Afrikkalainen kirjallisuus on yksi erityisistä kiinnostuksen kohteistani ja olenkin ajatellut, että pitäisi tehdä sille blogiin oma välilehti, mutta en ole vielä saanut aikaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e