Edellisessä kappaleesa pyrin matkimaan Ossi Nymanin kirjoitustyyliä hänen esikoisromaanissaan Röyhkeys, joka kertoo nimettömäksi jäävästä miehestä, joka on "ammatiltaan" työnvälttelijä. Tarina etenee pitkälti perussuomalaisin (sic!) päälausein ja liittyy näin luontevaksi osaksi kirjallisuutta, jossa hahmotellaan realismin keinoin suomalaismiehen mielenmaisemaa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus Nymanin romaanista, sillä teoksen loppupuolella kerrontaan tulee uusi käänne, jota paremman ilmaisun puutteessa kutsun Julian Barnes -tyyppiseksi yllätysmomentiksi.
Nymanin lähes ylipelkistetyt, naivisminomaiset lauseet tuovat mieleeni äskettäin lukemani Jarkko Jokisen runokokoelman Ajatukseni olisivat kaivanneet ripauksen ruususuolaa (klik). Sekä Nyman että Jokinen asettavat sanansa tavalla, joka maistuu sekä koululaisen aineelta, että tavoittaa leikkivässä lakonisuudessaan paljon. Röyhkeyden päähenkilö tarkkailee ihmisiä ympärillään ja hänen havainnoistaan muodostuu tarkkoja viiltoja nykyelämänmenon pintaan.
Rakenteellisesti Röyhkeys jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa sijoittuu Turkuun, jossa päähenkilö käy Bruce Springsteenin konsertissa. Toisessa osassa ollaan Tampereella, jossa lukija pääsee seuraamaan TE-toimiston järjestämää uraohjauspäivää, johon myös päähenkilön on karenssin uhalla osallistuttava. Kolmannessa osassa siirrytään ajassa pari vuotta eteenpäin ja päähenkilö on muuttanut Helsinkiin. Hän on alkanut kirjoittaa tosissaan ja hänen tekstinsä ovat saaneet hyvää palautetta.
Pidin erityisesti Turkuun sijoittuvasta osasta, jossa Nymanin tiukka lause pääsee hienosti oikeuksiinsa ja luo kuvaa päähenkilöstä miehenä, joka henkisesti pyytelee jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan ja pyörittelee mielessään "Mitäköhän muut ihmiset minusta ajattelevat" -pohdintaketjua. Päähenkilöstä tulee reppanamainen vaikutelma, mutta samanaikaisesti Nymanin tehokeino - liioitellun yksinkertainen kieli - onnistuu luomaan hänestä moniulottoisen henkilön, jonka päivän kulkua ja merkille panemia asioita on kiinnostavaa seurata. Nymanin kuvaustapa hiljentää ympärillä kohisevan maailman ja luo siihen juuri päähenkilön muotoisen rauhaisan keitaan ja huomaan tuntevani suorastaan pienoista kateutta päähenkilön oravanpyörän ulkopuolelle sijoittuvaa elämää kohtaan.
Tampereella järjestettävä uraohjauspäivä, johon päähenkilökin pakon edessä osallistuu, on piikki Suomen nykyistä työvoimapolitiikkaa kohtaan, joka vaatii työttömiä osallistumaan milloin minkäkinlaisiin aktivointipäiviin, joiden tarkoitus on lähinnä kaunistella excel-taulukoita niin että tilastoharhaisesti voidaan osoittaa hallituksen työvoimapolitiikan vähentäneen työttömyyttä. Tämä on aihepiiri, jota onkin korkea aika sohia kepillä (tai romaanilla), sillä päivittäin lehdistä saa lukea yhä kummallisemmista kiemuroista, joilla työttömiä
Teoksen kolmanteen osaan suhtauduin aluksi varsin torjuvasti. En jaksanut innostua sen metafiktiivisestä tasosta, jossa kertoja osallistuu kirjoituskurssille ja pudottelee tekstinsä höysteeksi reaalimaailman ihmisten nimiä. Kolmas osa vaikutti sekavalta ja jotenkin lisäkemäiseltä sitä edeltäviin osiin nähden. Laskettuani Röyhkeyden käsistäni huomasin, että kuitenkin juuri tämä teoksen viimeinen osa olikin jäänyt salakavalasti kutkuttamaan uteliaisuuttani ja aloin lukea sitä uudestaan.
Röyhkeys on autofiktiota, joka vielä korostuu, kun Nymanin kasvojen varjokuva on painettu kirjan kanteen. Useassa kohtaa teosta Nymanin ja kertojan eli päähenkilön välille voitaneen kirjoittaa yhtäläisyysmerkit, mutta tilannetta mutkistaa muuan Lahdenmäki, joka ui salakavalasti Röyhkeyden sivuille ja tekee tästä teoksesta kaikkea muuta kuin simppelin.
Lahdenmäki mainitaan ensimmäisen kerran henkilönä, joka asui Tampereella aiemmin samassa asunnossa kuin päähenkilö, ja jonka nimi on ovessa edelleen, koska huoltomies on ollut liian laiska vaihtamaan nimikylttiä. Toisaalta Lahdenmäestä tulee - ainakin jossakin määrin - teoksen loppupuolella myös sen kertoja. Näin syntyy tilanne, jossa Lahdenmäki on Nymanin luomus, mutta paikoin taas Nyman/kertoja/päähenkilö saattaakin olla Lahdenmäen kynästä lähtöisin. Tämä on mielenkiintoinen kuvio, joka tarjoaa monia tulkintavaihtoehtoja ja lisää Röyhkeyteen kierteen, joka erottaa sen perinteisestä suomalaisesta realismista.
Mitä tulee teoksen nimeen Röyhkeys voidaan sitäkin tulkinta useammalla tapaa. Itse koin sen olevan veikeän ironinen silmänisku muutamiin teoksen kolmannessa osassa esitettyihin huomioihin, mutta on parasta, että luet Nymanin romaanin itse ja teet omat tulkintasi.
Ossi Nyman: Röyhkeys
189 sivua
Kustantaja: Teos
Minä vielä sulattelen bloggaustani, mutta tulossa on. Minä pidin aivan erityisen paljon Tampereen osiosta, työttömien aktivointipäivä kuvasti nykyaikaa ja sen absurdiutta just eikä melkein. Pidin siitä, kuinka päähenkilö ei edes halua työllistyä, ja jotenkin huiman hienosti kuvaa sisäisessä äänessään sitä, kuinka kielletty aihe työn välttely on. Kielestä tuli mieleeni freesi Antti Tuuri.
VastaaPoistaJoo Tampere-osio oli kyllä totuudellisuudessaan absurdi. Jotenkin vaan niin tykästyin niihin Bruce-pohdiskeluihin. Ja nyt odotan kovasti, mitä tulet kirjoittamaan Röyhkeyden loppupuolesta, josta tosiaan en aluksi ollenkaan pitänyt, mutta josta sitten innostuin eniten.
PoistaJuuri vasta kuulin kirjasta! Vaikuttaa kiintoisalta. Lukulistaan.
VastaaPoistaArja veikkaan, että tulet tykästymään Nymanin kirjaan. Kiva kuulla, että se meni lukulistallesi.
PoistaSilmäilin vain kiiiiinnostavan tekstisi, sillä olen lainausjonossa nrolla 100 ja rapiat. Lisäsit silti monta pykälää kiinnostustani, joka heräsi jo silloin, kun kuulin tämännimisen romaanin ilmestymisestä. Mahtava romaaninimi! Kiinnostaa myös päähenkilön Tampere-Turku-Helsinki -reitti, jota olen kulkenut itse samassa järjestyksessä. Nössöillen varmaan Röyhkeyteen verrattuna.
VastaaPoistaOnpas tähän kirjaan tullut varauksia. Ei ole kovin kauaa siitä, kun sen itse laitoin varaukseen ja sainkin sitten aika nopeasti.
PoistaTuo Röyhkeys on kyllä mainio nimi ja vielä mainiommalta se tuntuu sen jälkeen, kun kirjan on lukenut.
No mutta! Pitääkö tämä nyt varata kun mainitsit tuon Barnesin? Ja Turussakin vielä...
VastaaPoistaTurussa hyvin paljon eli koko alkuosan liikutaan Turussa. Minulle loppu sisälsi paljon yllätystä ja pohdittavaa ja siitä tuli sen vuoksi mieleeni Barnesin Kuin jokin päättyisi, josta meni aivot solmuun ja samoin kävi tämän kohdalla.
PoistaTekisi mieli lukea, mutta en halua rojalteja tuolle kaverille penniäkään.
VastaaPoistaPeriaatteellinen kannanotto.
PoistaTämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka ovat parhaimmillaan lainattuna.
PoistaJaa-a. Olen lukenut vain kirjastosta lainatun, niin paha mennä sanomaan (<- yritin olla vitsikäs :D)
PoistaMinuakin kiinnostaa kovasti tämä kirja! Ihan mielelläni maksaisinkin siitä ;) Jossain mediassa tästä annettiin hirveän negatiivinen kuva, mutta blogeja lukiessa se on alkanut kuulostaa hyvältä. Toisaalta ehkä juuri tällä hetkellä kaamosmasennuksen kourissa en taitaisi jaksaa lukea ihan tällaista, mutta ehkä joskus??
VastaaPoistaTyöttömyyshomma, jonka myötä Ossi Nymanista on tullut Suomen virallinen ideologisesti työtön kattaa tässä kirjassa kolmanneksen romaanista. Minua viehätti erityisesti Nymanin tapa kirjoittaa ja se, miten tämä kirjoitustapa luo kuvaa teoksen päähenkilöstä. Joka tapauksessa tässä romaanissa on paljon enemmän kuin mitä sen ympäriltä julkisuudessa käyty keskustelu antaa ymmärtää.
PoistaKirjassa tartuaan arkeen kiinni hyvin seikkaperäisesti, joten voisi ajatella, että tämä olisi jopa avuksi kaamosmasennukseen. Oli miten oli, toivotan kovasti tsemppiä pimeän ajan voittamiseen. Valo tekee tuloaan hitaasti, mutta varmasti.
Tässä on tasan kaksi vaihtoehtoa: a) joko Nyman on niin lahjakas, että vetää meitä kaikkia nenästä ja kirjoittaa muka-autofiktiota naiivisti täysin tietoisella kynällä ja vieläpä alleviivaa omaa "tyhmyyttään" tai b) Nyman on täysin tosissaan ja kirjoittaa vain sen, minkä tietää ja tuntee.
VastaaPoistaNiin tai näin; ihastuin, vihastuin ja lopulta rakastuin, ja juuri kolmas osa repi minua sattuneista syistä eniten. Pelkään että tämä kirja ymmärretään väärin, vain koska katsotaan kirjan ulkoista maailmaa, ei itse kirjaa ja sen sisäistä puhetta, joka on parhaimmillaan tiheän piinaavaa. Minä pidin kovasti.
No tota, jos ton aan ja been yhdistää, niin voitais olla lähellä. :D
PoistaVähän harmittaa, että Nymanin kirjan vastaanotto on niin vahvasti kiertynyt tuon työttömyyshomman ympärille, kun kirjassa on paljon muutakin kiinnostaa - kuten just rakenteen puolesta ja sit tuo ylläri, josta mainitsinkin bloggauksessani. Toki ei voi kiistää, etteikö ilman työttömyystematiikkaa tämä kirja olisi jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Se on Nymanilta hyvä veto oli sitten laskelmoitua tai ei.
Mä olen niin näitä aktiivimalleja sun muita piiskoja ja keppejä vastaan, että varmasti ostan tämän kirjan. Se vilppi mitä entiset ministerit ja kansanedustajat tekevät nostaessaan "tukijaan" (sopeutumiseläke) pudottuaan palliltaan tai jätettyään sen, ovat niin kovin härskejä, mutta ne sallitaan kun ovat parempaa väkeä! Jotenkin ihan ihailen Nymannin rohkeutta, sillä kyllä hän työtä tekee kirjoittamalla, mutta se ei elätä ennen kun kirjasta tulee rahaa. Eikä taida elättää sen jälkeenkään.
VastaaPoistaJostain luin, että aktiivimallille kaavaillaan jatkoa ja se on vielä paljon härskimpää kuin tämä nykyinen malli. Aktiivimallin osaan 2 on suunniteltu esim. että jos unohtaa raportoida tai tekee raportoinnissa virheen niin seurauksena on 60 päivän karenssi.*oksennushymiö*
Poista(Juu ja mun hoono soomeni nyt naurattaa...) Mutta tuota aktiivimallia yritin minäkin aktiivisesti vastustaa allekirjoittamalla vetoomukset niin ykköstä kuin kakkosta vastaan. Eihän tuo työttömyys minua uhkaa, kun teen töitä vaikka olisin jo voinut jäädä eläkkeelle, mutta pelottaa ja surettaa muiden puolesta. Aivan uskomatonta! Ja ihmisillä teetetään osa-aikaista duunia niin pienellä palkalla ettei sillä edes elä - jopa palkatta! - ja hallitus uhoaa onnistuneensa pienentämään työttömyyttä. Isoille yrityspomoille kaavaillaan sen sijaan todella suuri bonuksia. Lisää Ossi Nymanneja!
VastaaPoistaHallituksen ylimielisyys on kyllä käynyt ikävän selväksi. Sanotaan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Milloinkohan on lankeemuksen vuoro?
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei, en tiedä, olenko jäävi kirjoittamaan, kun en ole teosta lukenut. Vain selaillut. Mutta tekee mieli kysyä, kun olet lukenut ja olen saanut sinusta feministin kuvan. Että mitä mieltä olet mieleeni tulleesta ajatuksesta. Näet, että jos kirja olisi samanikäisen naisen kirjoittama, samasta aiheesta ja samalla yksinkertaisella kielellä kirjoitettu, sitä ei olisi edes julkaistu. Eikä millään naisen kasvoilla kannessa, saati nimellä Röykeys. Ei voi mitään, mutta mieleen tulee, että se takapenkin poika vetää aina pidemmän korren kuin nuori ja lahjakas kirjoittava nainen. Mitä mieltä olet?
VastaaPoistaOtitpa esiin mielenkiintoisen pointin, jota en ollut ollenkaan aiemmin miettinyt. Kaikkein rehellisin vastaukseni on, että en tiedä, mitä olisi mahtanut käydä, jos kirjoittaja olisi ollut nainen. Teos on vallan mainio kustantamo ja en usko, että heille tuo sukupuoli olisi millään tapaa avainkysymys. Tietenkin tilanne olisi ollut kovin erilainen, jossa Ossi Nyman olisikin nainen. Olen taipuvainen ajattelemaan, että olisi kyllä voitu julkaista, mutta kritiikit olisivat olleet toisenlaisia, eikä teos olisi saanut yhtä paljon julkisuutta. Tuon edellisen nyt pohjaan jossain määrin esim. siihen, miten Saara Turusen kirjoista on kirjoitettu.
PoistaMahtavaa, että otit tämän asian esiin.